Torma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Torma
Торма

Torma

Koordinaatit: 59°23′16″N, 28°54′8″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Kunta Pustoperä
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2017) 79











Torma[1] (ven. То́рма) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Pustoperän kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee kaksi kilometriä kuntakeskuksesta itään. Kylässä on 79 asukasta (vuonna 2017)[2].

Opoljan pogostaan kuulunut Torman kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1500[3]. Ruotsalaisten 1600-luvun alussa laatiman maakirjan mukaan se oli autiona[4]. Johannes Gezelius nuoremman vieraillessa kylässä vuonna 1684 siellä asui inkerikkoja[5].

Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Tormassa asui 247 venäläistä ja 15 savakkoa[6]. Venäläiset kuuluivat Jastrebinon ortodoksiseen[3] ja savakot Novasolkan luterilaiseen seurakuntaan[6].

Kylän talonpojat olivat 1860-luvulle saakka tilanomistajien maaorjia[3]. Torman maatila lahjoitettiin vuonna 1747 Olsufjevin veljeksille ja vuonna 1801 se jaettiin kahteen osaan. Carl von Tiesenhausen ja hänen vaimonsa Anna rakennuttivat 1800-luvun alussa puisen kartanon, josta on säilynyt puistoalueen jäänteitä. Toinen puolisko kylästä kuului senaattori Alexander von Weymarnille.[7]

1800-luvun lopussa kyläläiset kuuluivat kahtena kyläkuntana Jastrebinon volostiin. Vuonna 1899 niissä oli 253 asukasta, joista 234 oli venäläisiä, 11 suomalaisia ja 8 ”sekoittuneita”. Luterilaisia oli 10 henkeä.[8]

Venäjän vallankumouksen jälkeen muodostettiin Torman kyläneuvosto, joka kuului ensin Jastrebinon volostiin ja vuodesta 1927 Jaaman piiriin. Vuonna 1928 se liitettiin Pustoperän kyläneuvostoon.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 247. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio.
  2. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti msu.lenobl.ru. 2017. Viitattu 30.5.2020.
  3. a b c Sprosi u krajeveda (vastaus 543) Leningradskaja oblastnaja universalnaja nautšnaja biblioteka. Viitattu 30.5.2020.
  4. Jordeböcker öfver Ingermanland – Pistsovyje knigi Ižorskoi zemli: tom 1, otdel 2, s. 163. Sankt-Peterburg: Tipografija Imperatorskoi akademii nauk, 1862. Teoksen verkkoversio.
  5. Mikkola, J. J.: Muutamia tietoja vatjalais- ja inkerikkokylistä 1600-luvun lopulta. Virittäjä, 1932, nro 1, s. 28.
  6. a b von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 86. St.-Petersburg: , 1867.
  7. Murašova, N.V. & Myslina, N.P.: Dvorjanskije usadby Sankt-Peterburgskoi gubernii: Kingiseppski raion, s. 81–83. Sankt-Peterburg: Informatsionnyi tsentr ”Vybor”, 2003. ISBN 5-93518-028-6.
  8. Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 434–440. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.
  9. Spravotšnik istorii administrativno-territorialnogo delenija Leningradskoi oblasti archive.is. Viitattu 30.5.2020.