Tommy Farr
| Tommy Farr | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. maaliskuuta 1913 Tonypandy, Rhondda, Wales |
| Kuollut | 1. maaliskuuta 1986 |
| Kansalaisuus | Iso-Britannia |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | Tonypandy Terror |
| Painoluokka | raskassarja |
| Kätisyys | oikeakätinen |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 179 |
| Voitot | 95 |
| – tyrmäysvoitot | 25 |
| Tappiot | 43 |
| Ratkaisemattomat | 22 |
| Ei tuomiota/ mitätöity |
19 |
Tommy George Farr (12. maaliskuuta 1913 Tonypandy, Rhondda, Wales – 1. maaliskuuta 1986 Tonypandy) oli walesilainen raskaansarjan nyrkkeilijä. Farr otteli 30. elokuuta 1937 maailmanmestaruudesta Joe Louisia vastaan. Hän hävisi tiukan ottelun pistein. Farr piti hallussaan Brittiläisen kansainyhteisön raskaansarjan mestaruutta maaliskuusta 1937 helmikuuhun 1939. Hän voitti urallaan 179 ottelustaan 95 ja hävisi 43. 22 otteluista päättyi ratkaisemattomaan tulokseen.[1]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Walesin kaivosalueella syntynyt Farr aloitti ammattinyrkkeilyn vain 13-vuotiaana joulukuussa 1926. Hän voitti Walesin kevyen raskaansarjan mestaruuden vuonna 1933 ja puolusti mestaruuttaan onnistuneesti seuraavana vuonna. Helmikuussa 1935 Farr otteli Britannian kevyen raskaansarjan mestaruudesta Eddie Phillipsiä vastaan, mutta hävisi ottelun. Tappiosta huolimatta Farr jatkoi uraansa.
Kansainvälisen uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1936 aikana Farr saavutti merkittäviä voittoja kevyessä raskaassa sarjassa. Hän voitti sarjan entisen maailmanmestarin Tommy Loughranin ja toisen kovan amerikkalaisen Bob Olinin. Farr voitti 15. maaliskuuta 1937 Brittiläinen kansainyhteisön raskaansarjan mestaruuden pistevoitolla Etelä-Afrikan Ben Foordista. Kuukautta myöhemmin Farr otteli Lontoossa entistä raskaansarjan maailmanmestaria Max Baeria vastaan. Farr voitti ottelun pistein.[2] Kaksi kuukautta myöhemmin Farr tyrmäsi Saksan Walter Neuselin kolmannessa erässä.[3]
Ottelu Joe Louisia vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1937 heinäkuussa hallitseva raskaansarjan maailmanmestari Joe Louis ja Farr sopivat maailmanmestaruusottelusta.[4] Louis oli noussut hallitsevaksi maailmanmestariksi kesäkuussa 1937 voitettuaan James J. Braddockin. Louisin ja Farrin välinen ottelu järjestettiin 30. elokuuta 1937 Yankee Stadiumilla New Yorkissa. Tommy Farr hävisi 15-eräisen ottelun pistein.[5]
Uran loppuvaiheet ja paluu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tappiollisen MM-ottelun jälkeen Farr kohtasi entisen raskaansarjan mestarin James J. Braddockin tammikuussa 1938. Farr hävisi myös tämän ottelun pistein.[6] Kaksi kuukautta myöhemmin Farr kohtasi New Yorkissa Max Baerin, jonka hän oli voittanut vuotta aiemmin. Tällä kerralla ottelu päättyi Farrin tappioon.[7] Farr hävisi ottelunsa myös Lou Novalle[8] ja Red Burmanille.[9] Suomessa käytiin keskustelua Farrin ja Gunnar Bärlundin välisestä ottelusta, joka ei kuitenkaan koskaan toteutunut.[10]
Tommy Farr päätti uransa vuonna 1940, mutta yritti paluuta kymmenen vuotta myöhemmin.[1] Farr palasi Walesin raskaansarjan mestariksi. Vuosien 1950 ja 1953 välillä hän otteli 16 kertaa. Farr voitti 11 ottelua, esimerkiksi entisen Euroopan mestarin, itävaltalaisen Josef Weidingerin. Farr nyrkkeili viimeisen ottelunsa vuonna 1953.[1]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Tommy Farr BoxRec. Viitattu 21.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Tommy Farr voitti niukasti pisteillä Max Baerin. Uusi Suomi, 16.4.1937, s. 12. Digitaaliset arkistot. Viitattu 21.11.2022.
- ↑ Paukkuja sieltä täältä. Karjala, 11.7.1937, s. 9. Digitaaliset arkistot. Viitattu 21.11.2022.
- ↑ Ottelu Louis-Farr tapahtuu New Yorkissa. Karjala, 9.7.1937, s. 7. Digitaaliset arkistot. Viitattu 21.11.2022.
- ↑ Louis voitti Farrin. Uusi Suomi, 1.9.1937, s. 12. Digitaaliset arkistot. Viitattu 21.11.2022.
- ↑ Braddock voitti Farrin pistein. Satakunnan Kansa, 23.1.1938, s. 1. Digitaaliset arkistot. Viitattu 21.11.2022.
- ↑ Baer löi ällikällä ja pieksi perusteellisesti Tommy Farrin!. Suomen Sosiaalidemokraatti, 29.3.1938, s. 8. Digitaaliset arkistot. Viitattu 21.11.2022.
- ↑ Kun Farr hävisi Novalle. Helsingin Sanomat, 19.12.1938, s. 16. Digitaaliset arkistot. Viitattu 21.11.2022.
- ↑ Swingin huomioita. Suomen Sosiaalidemokraatti, 17.1.1939, s. 5. Digitaaliset arkistot. Viitattu 21.11.2022.
- ↑ Max Baer voitti Farrin ylivoimaisesti pisteillä. Helsingin Sanomat, 29.3.1938, s. 21. Digitaaliset arkistot. Viitattu 21.11.2022.
| ||||||||||
