Toivo Tommola
Toivo Tommola (31. heinäkuuta 1905 Muolaa – 21. heinäkuuta 1986 Ivanovo, Neuvostoliitto) oli suomalaissyntyinen Neuvostoliiton armeijan kenraalimajuri. Hän oli yksi korkeimpaan sotilasarvoon puna-armeijassa ylenneistä suomalaisista.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tommola siirtyi Venäjälle 1918 Suomen sisällissodan jälkeen. Hän liittyi puna-armeijaan vain 13-vuotiaana keväällä 1919 ja saman tien hänet nimitettiin rykmentinkomissaarina toimivan suomalaisen Juho Heikkosen lähetiksi. Heikkosen mukana Tommola osallistui Aunuksen retken torjumiseen, Arkangelin valtaukseen Venäjän valkoisilta ja englantilaisilta helmikuussa 1920 (katso Venäjän sisällissota) sekä Puolan sotaan, minkä päätteeksi koko rykmentti joutui Saksassa vangiksi. Vangit kuitenkin palautettiin Venäjälle.
Puna-armeijan upseeriksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syksyllä 1921 Tommola hyväksyttiin 16-vuotiaana Pietarin sotakoulun punaupseerikurssille, jossa oli paljon suomalaisia. Hän osallistui myös Itä-Karjalan kansannousun aikana talvella 1922 Toivo Antikaisen hiihto-osaston kuuluisaan Kiimasjärven retkeen. Tommola valmistui tykistöupseeriksi elokuussa ja aloitti palveluksensa. Hän kävi vielä 1932–1936 Frunzen sotilasakatemian, josta valmistuttuaan ylennettiin majuriksi ja nimitettiin myöhemmin rykmentinkomentajaksi. Tommola onnistui välttämään 1930-luvun puhdistukset taistellessaan tasavaltalaisten joukoissa Espanjan sisällissodassa 1936–1937.
Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisodan aikana Terijoen hallituksen yhteyteen perustetussa Suomen kansanarmeijassa Tommola oli divisioonankomentajana, mutta kyseistä divisioonaa ei missään vaiheessa komennettu taisteluun. Jatkosodan alettua Tommola oli Suomen rintamalla 71. divisioonan tykistökomentajana ja sen jälkeen 14. jalkaväkidivisioonan johdossa pysäytti saksalaisten hyökkäyksen kohti Muurmannia. Keväästä 1942 alkaen sodan loppuun asti hän palveli jälleen Suomen vastaisella rintamalla. Tommola ylennettiin 1941 everstiluutnantiksi, 1942 everstiksi ja 1943 kenraalimajuriksi.
Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sodan jälkeen hän palveli Neuvostoliiton Kaukoidässä, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1954. Eläkevuotensa hän vietti Ivanovossa.
Kunniamerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tommola palkittiin Leninin kunniamerkillä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Markku Salomaa: Tommola, Toivo Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Veikko Huuska : Leninin kunniamerkki - sen suomalaiset saajat, Agricola-historiasivusto Puheenvuoroja historiasta 26.1.2009
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Minkkinen, Aimo: Leninin kunniamerkki suomalaiselle työväenliikkeelle. Työväentutkimus, 2010, s. 119–121 (s. 121). ISSN 0784–1272. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.2.2023.
|
