Toini Mäkelä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Toini Mäkelä
Toini Mäkelä Suomen sisällissodan aikana.
Toini Mäkelä Suomen sisällissodan aikana.
Henkilötiedot
Syntynyt 10. lokakuuta 1895
Keuruu
Kuollut marraskuu 1973 (78 vuotta)
Moskova
Ammatti puoluevirkailija, radiotoimittaja
Muut tiedot
Järjestö SKP

Toini Mäkelä (10. lokakuuta 1895 Keuruumarraskuu 1973 Moskova) oli suomalainen punaupseeri ja Suomen kommunistisen puolueen toimitsija.

Mäkelän vanhemmat olivat rautatienrakentaja ja -virkailija Juho Taneli Mäkelä ja Emma Kiimolehto. Perheessä oli kahdeksan lasta joista Toini oli toiseksi vanhin. Hän kävi kaksi luokkaa kansakoulua ja muutti sitten 1914 Viipuriin jossa hän työskenteli ensin piikana, sitten keittiöapulaisena Viipurin rautatieasemalla ja viimeksi ravintolatyöntekijänä hotelli Continentalissa ja Viipurin Työväenyhdistyksen ravintolassa.

Suomen sisällissodan alettua Mäkelä liittyi punaisiin ja toimi helmikuun alussa 1918 perustetun Viipurin merkinantokomppanian päällikkönä. Komppaniassa oli 150 naista ja se oli lähinnä vartiopalveluksessa Viipurissa mutta suoritti myös tiedustelutehtäviä sekä osallistui joihinkin taisteluihin. Sodan loppuvaiheessa Mäkelä ja suurin osa komppanian naisista onnistui pakenemaan Venäjälle. Mäkelän oli kesän 1918 Siperiassa Tomskissa mutta palasi elokuussa 1918 Pietariin jossa hän toimi suomalaisten kommunistien klubin ravintolanhoitajana.

Mäkelä liittyi puna-armeijaan helmikuussa 1919. Hän johti aluksi Mikko Kokon hiihtokomppanian naisjoukkuetta ja sen jälkeen Petroskoissa ja Aunuksessa Väinö Rämön suomalaisrykmentin naiskomppaniaa. Mäkelä opiskeli 1920–1921 Pietarin kansainvälisessä sotakoulussa ja suoritti ainoana naisena täydellisen punaupseerikurssin. Aikalaiset kuvasivat häntä miesmäiseksi, julmaksi ja raa’aksi. Etsivän Keskuspoliisin raporteissa Mäkelää kuvattiin Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean ”yleiseksi naiseksi” joka oli karkotettu Pietarista moraalittoman käytöksensä vuoksi.

Mäkelä kävi 1920-luvun alussa useita kertoja salaa Suomessa SKP:n tehtävissä. Hän joutui pidätetyksi maaliskuussa 1922 ja vuonna 1923 hänet tuomittiin viiden vuoden kuritushuonerangaistukseen valtiopetoksen valmistelusta. Vapauduttuaan vankilasta loppuvuodesta 1926 Mäkelä muutti Helsinkiin jossa hän asui Neuvostoliiton suurlähetystössä Bulevardin varrella ja teki sieltä käsin maanalaista puoluetyötä.

Kun SKP:n maanalainen organisaatio hajosi Jalmari Rasin paljastusten vuoksi Mäkelä muutti kesällä 1929 ensin Tukholmaan ja sitten takaisin Neuvostoliittoon. Mäkelä selvisi 1930-luvun Stalinin vainoista ja hänen tiedetään työskennelleen 1941–1956 Moskovan radion suomenkielisellä osastolla. Mäkelä kuoli 78-vuotiaana Moskovassa 1973.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]