Toinen keltiberisota

Toinen keltiberisota
Osa keltiberisotia
Päivämäärä: 154-151 eaa. Paikka: Hispania Citerior (nykyinen Espanja), Numantia Lopputulos: Rooman voitto
Osapuolet
Rooman tasavalta	Hispanian keltiberiheimot
Komentajat
Quintus Fulvius Nobilior, Marcus Claudius Marcellus, Lucius Licinius Lucullus	Carus†,
Vahvuudet
30 000-60 000	8 000+
Keltiberisodat ensimmäinen – toinen – Numantian sota

Toinen keltiberisota käytiin vuosina 154-151 eaa. Hispaniassa (nykyinen Espanja) Rooman tasavallan ja Hispanian keltiberiheimojen välillä.

Sota alkoi vuonna 154 eaa. kun bellien keltiberiheimo alkoi laajentamaan Segedan pääkaupunkiaan naapuriheimojen kustannuksella. Kaupunki ja sen asukasluku kasvoi ja sen ympäristöä alettiin linnoittaa. Rooman senaatti ei hyväksynyt tätä ja käski keltiberejä lopettamaan linnoitustyöt, koska alueen lait kielsivät kaupunkien perustamisen ilman roomalaisten lupaa. Keltiberit vastasivat, että he eivät olleet perustamassa uutta kaupunkia vaan vain laajentamassa sitä. Roomalaiset lähettivät vahvan 30 000 miehen suuruisen konsuliarmeijan Quintus Fulvius Nobiliorin johdolla bellejä vastaan. Armeijaan kuului muun muassa numidialaista ratsuväkeä ja 10 sotanorsua.

Keltiberit pakenivat aluksi, mutta liittoutuivat sitten muiden heimojen muun muassa arevakkien kanssa. Arevakit ottivat kenraalikseen Caruksen ja väijyttivät Nobiliorin armeijan aiheuttaen sille raskaita tappioita. Carus sai kuitenkin surmansa taistelussa, joten arevakit päättivät vetäytyä pääkaupunkiinsa Numantiaan. Nobilior yritti tämän jälkeen hyökätä Numantiaa vastaan, mutta koki täydellisen tappion keltiberejä vastaan kun yksi norsuista haavoittui vihollisen heittoaseista ja joutui pakokauhun valtaan. Pian muutkin norsut pillastuivat ja tallasivat roomalaiset alleen. Tästä rohkaistuneena keltiberit hyökkäsivät ja löivät loputkin roomalaiset. Nobiliorin onnistui paeta.

Vuonna 152 eaa. Marcus Claudius Marcellus valittiin kolmannelle konsulikaudelleen ja lähetettiin Rooman armeijan johtoon. Hän onnistui valtaamaan useita keltiberien kaupunkeja ja lopulta pakotti bellit ja arevakit anomaan rauhaa roomalaisten kanssa. Vaikka rauha oli jo ilmeinen, senaatti päätti kuitenkin lähettää seuraavana vuonna konsuli Lucius Licinius Luculluksen Hispaniaan. Mutta hänen saavuttua Hispaniaan, rauha arevakkien kanssa oli jo solmittu. Lucullus halusi kiihkeästi kunniaa taistelussa ennen kautensa loppua ja hyökkäsi vaccoina tunnetun keltiberiheimon alueelle ja valtasi useita näiden kaupunkeja. Eräässä vaccojen Caucan kaupungissa keltiberit antautuivat roomalaisille ja päästivät nämä vapaasti kaupunkiin. Lucullus antoi kuitenkin surmata kaupungin miesväestön. Tästä Lucullukseen kohdistui paljon suuttumusta hänen palatessaan takaisin Roomaan, mutta häntä ei kuitenkaan rangaistu mitenkään.

Sodan jälkeen

Sotiminen ei kuitenkaan päättynyt tähän sillä vuonna 143 eaa. arevakit nousivat uudelleen kapinaan roomalaisia vastaan. Heidät kuitenkin kukistettiin vuonna 133 eaa. Numantian piirityksen jälkeen.

Lähteet

• Adrian Goldsworthy: Rooman puolesta - sotilaat, jotka loivat Rooman valtakunnan. Ajatus Kirjat, 2006. ISBN 951-20-6951-2.
• Theodor Mommsen: The History of Rome, Book IV. Gutenberg-projekti, 2004. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.9.2008). (englanniksi)