Toinen Klemensin kirje

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Toinen Klemensin kirje
korinttilaisille
Κλήμεντος πρὸς Κορινθίους
ἐπιστολὴ Β'
Alkuperäisteos
Kirjailija tuntematon
Kieli muinaiskreikka (koinee)
Genre teologia
Julkaistu n. 140–160 jaa.
Suomennos
Suomentaja Katja Kujanpää
Kustantaja Suomalainen teologinen kirjallisuusseura
Julkaistu 2020
ISBN 978-952-7272-03-9
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Toinen Klemensin kirje (myös Toinen Clemensin kirje; m.kreik. Κλήμεντος πρὸς Κορινθίους ἐπιστολὴ Β', Klēmentos pros Korinthiūs epistolē B', lat. Epistula secunda Clementis) on varhaiskristillinen kirjoitus, joka luetaan apostolisten isien kirjoituksiin. Se on perinteisesti pantu Klemens Roomalaisen nimiin, mutta sen todellista kirjoittajaa ei tunneta. Kirjoitus on ilmeisesti vanhin tunnettu Uuden testamentin ulkopuolella itsenäisenä kirjoituksena säilynyt kristillinen saarna.[1][2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen Klemensin kirje on ajoitettu noin vuosiin 140–160. Perinteisesti se on yhdistetty Rooman piispa Klemensiin, joka kuoli kuitenkin noin vuonna 101. Kirjoitus on tiedetty myöhemmäksi ja epäperäiseksi jo kauan. Tämä perustuu paitsi tyylillisiin eroihin verrattaessa Ensimmäiseen Klemensin kirjeeseen myös muun muassa siihen, että kirjoitus lainaa Vanhan ja Uuden testamentin kirjojen lisäksi myös jotakin tuntematonta, apokryfistä evankeliumia tai evankeliumiharmoniaa. Todellinen kirjoittaja vaikuttaisi sisällön perusteella olevan kreikankielinen ja kääntynyt pakanuudesta kristinuskoon. Kirjoitus on mahdollisesti saanut syntynsä Roomassa ja päätynyt tätä kautta yhdistetyksi Klemensiin.[1][2][3]

Klemensin nimiin pannut kirjeet eli Ensimmäinen ja Toinen Klemensin kirje olivat varhaiskristillisellä ajalla hyvin arvostettuja, ja niitä luettiin yhdessä nykyisten Uuden testamentin tekstien kanssa. Ne olivat mukana jopa joissakin Raamatun käsikirjoituksissa, kuten Codex Alexandrinuksessa, jossa ne oli sijoitettu Johanneksen ilmestyksen jälkeen. Lisäksi niihin viitataan usein muussa varhaiskristillisessä kirjallisuudessa.[4][2] Klemensin nimiin pannut kirjeet tulivat uudelleen tunnetuiksi Codex Alexandrinuksen julkaisun jälkeen vuonna 1633.[2]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Veljet, meidän tulee ajatella Jeesuksesta Kristuksesta kuten Jumalasta, kuten elävien ja kuolleiden tuomarista. Meidän ei myöskään tule aliarvioida pelastustamme. Jos näet aliarvioimme Jeesusta Kristusta, aliarvioimme myös sen, mitä toivomme saavamme. – – Kun hän näki meissä olevan harhan ja tuhon ja että meillä ei ollut muuta toivoa pelastuksesta kuin hänen antamansa, hän armahti ja sääli meitä ja pelasti meidät.[5]»

Kirjoitusta kutsutaan perinteisesti kirjeeksi, mutta todellisuudessa se muistuttaa enemmän saarnaa, eikä siinä ole lainkaan kirjeelle tyypillistä muotoa.[1] Saarna koostuu 20 luvusta. Se alkaa Kristuksen pelastusteon ylistyksellä ja kehotuksella tunnustaa tämän nimeä kiitokseksi. Tämän jälkeen kuulijoita kehotetaan vaeltamaan puhtaasti, mihin velvoittavat sekä kaste että usko ruumiin ylösnousemukseen, ja annetaan merkkejä, joista Jumalan valtakunnan tulo voidaan tietää. Lopuksi kehotetaan kuulijoita kääntymykseen vielä ennen tuomion päivän tuloa, sekä kestävyyteen.[2]

Saarnan sisältö luvuittain on:

  • Kristuksen pelastustyö (luku 1)
  • Kirjoitusten tulkintaa (2)
  • Kristuksen oikea tunnustaminen (3–4)
  • Muukalaisina maailmassa (5)
  • Tämä ja tuleva aika (6)
  • Kilpailu katoamattomasta palkinnosta (7)
  • Kutsu parannukseen (8)
  • Ruumiin ylösnousemus (8–9)

  • Jumalan tahdon noudattaminen (9–11)
  • Jumalan valtakunnan tuleminen (12)
  • Parannuksenteko ja ulkopuoliset (13)
  • Kristus ja seurakunta (14)
  • Kehotuksen totteleminen (15)
  • Parannus ennen tuomion päivää (16–18)
  • Kestävyys ja tuleva palkinto (19–20)
  • Loppuylistys (20)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kujanpää, Katja: ”Toinen Clemensin kirje”. Teoksessa Apostoliset isät 2020, s. 50.
  2. a b c d e Koskenniemi, Heikki: ”1. Kleemensin kirje”, ”2. Kleemensin kirje”. Teoksessa Apostoliset isät 1989, s. 15–18, 187–188.
  3. 2 Clement Early Christian Writings. Viitattu 6.4.2020.
  4. Toiviainen Rø, Siiri: ”Ensimmäinen Clemensin kirje”. Teoksessa Apostoliset isät 2020, s. 10.
  5. Toinen Klemensin kirje 1.1–2, 1.7, suomennos Katja Kujanpää.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Toinen Kleemensin kirje. Teoksessa Apostoliset isät. Suomentanut Heikki Koskenniemi. 2. uudistettu painos (1. painos 1975). Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 163. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1989. ISBN 951-9111-75-1.
  • Toinen Clemensin kirje. Suomentanut Katja Kujanpää. Teoksessa Apostoliset isät. Kokoelma varhaiskristillisiä kirjoituksia. Toimittaneet Niko Huttunen, Joona Salminen ja Ulla Tervahauta. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 290. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 2020. ISBN 978-952-7272-03-9.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Second Letter of Clement. Teoksessa The Apostolic Fathers, Volume I. I Clement. II Clement. Ignatius. Polycarp. Didache. Edited and translated by Bart D. Ehrman. Loeb Classical Library 24. Cambridge, MA: Harvard University Press, 2003.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teksti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2 Clement. Early Christian Writings. (englanniksi)