Ympäristökemia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Ympäristökemia, toiselta nimeltään ekologinen kemia, on monihaarainen, luonnontieteellinen tutkimusalue, joka tutkii kemiallisten aineiden leviämistä, konversiota ja vaikutuksia elollisessa ja elottomassa luonnossa. Siinä tutkitaan sekä aineita luonnollisista lähteistä, kuten esimerkiksi tulivuorista (kaasut) ja organismeista (myrkyt), että ihmisten aikaan saamista (antropologisista) lähteistä, kuten liikenteestä, teollisuuden prosesseista ja lannoitteista.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ympäristökemiasta tuli Saksassa itsenäinen tutkimusalue 1960-luvun loppupuolella, suurten alkavien ympäristönsuojelukeskustelujen lomassa. Silloin tätä uutta tutkimusalaa edusti kemisti Friedhelm Korte, joka nimesi sen myös ökologiseksi kemiaksi. Monet alan sisällöt tosin ulottuvat ökotoxikologiaan (engl. environmental), joka syntyi samaan aikaan kuin ympäristökemia.
Ympäristökemian osa-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tutkimuksen painopisteitä ympäristökemiassa ovat mm.
- Aineiden muuttaminen (konversio) ympäristössä (maaperä, vesi, ilma)
- Ympäristökemikaalien kuljettaminen, eli levittäminen
- Ympäristökemikaalien tai niiden hajoamistuotteiden vuorovaikutus, eli vaikutus ympäristöön (ihmiset, eläimet, kasvit, jne.)
Alan rajojen ylittävän aiheellisuuden takia ympäristökemia on vahvassa vuorovaikutussuhteessa muiden tieteenalojen, kuten esimerkiksi biologian, ekologian, meteorologian ja kemian kanssa.
Menetelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Analyysimenetelmät vastaavat suurelta osin niitä menetelmiä, joita käytetään ympäristöanalytiikassa, eli analyyttisessä kemiassa, biokemiassa ja ekotoksikologiassa.