Wayne Shorter
| Wayne Shorter | |
|---|---|
.jpg) Shorter vuonna 1977. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. elokuuta 1933 Newark New Jersey |
| Kuollut | 2. maaliskuuta 2023 (89 vuotta) Los Angeles, Kalifornia |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1958–2018 |
| Tyylilajit | fuusiojazz, hard bop, modaalinen jazz |
| Soittimet | saksofoni |
| Yhtyeet | The Jazz Messengers, Miles Davisin orkesteri, Weather Report |
| Levy-yhtiöt | Blue Note |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Wayne Shorter (25. elokuuta 1933 Newark New Jersey – 2. maaliskuuta 2023 Los Angeles, Kalifornia[1]) oli yhdysvaltalainen jazz-saksofonisti ja säveltäjä, joka oli jazz rockin edelläkävijöitä sekä yksi vaikutusvaltaisimpia hard bopin ja modaalisen jazzin soittajia.[2] Shorter oli mukana kolmella 1900-luvun arvostetuimpiin kuuluneessa yhtyeessä, The Jazz Messengersillä, Miles Davisin 1960-luvun kvintetillä ja fuusioyhtye Weather Reportilla.[3]
Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Shorter syntyi 1933 Newarkissa New Jerseyssä. Hän alkoi soittaa 15-vuotiaana klarinettia mutta keskittyi myöhemmin saksofoniin. Hän innostui veljensä Alanin kanssa bepopista. Wayne Shorter meni opiskelemaan musiikkikasvatusta.[3] Hän suoritti 1956 alemman korkeakoulututkinnon New Yorkin yliopistosta ja palveli sen jälkeen kaksi vuotta Yhdysvaltain maavoimissa.[2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Miles Davisin orkesterissa huipulle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Shorter soitti 1950-luvun loppupuoliskolla lyhyen aikaan sekä Horace Silverin kvintetissä että Maynard Fergusonin big bandissä.[2] Shorterin ensimmäinen merkittävä yhtye oli Art Blakeyn hard bop -yhtye The Jazz Messengers, jossa hän soitti 1959–1963. Siinä olivat Art Blakeyn lisäksi mukana muun muassa Lee Morgan ja Freddie Hubbard. Shorter sävelsi monia kappaleita yhtyeelle ja toimi myös loppuaikana sen musikiillisena johtajana.[3]
Vuonna 1964 Shorter liittyi Miles Davisin kvintettiin. Davisin, Shorterin, Herbie Hancockin, Ron Carterin ja Tony Williamsin muodostama yhtye oli 60-luvun merkittävimpiä jazz-kokoonpanoja. Se julkaisi monia kokeellisia albumeita, ja Shorter oli säveltämässä muun muassa Nefertiti- ja E.S.P.-albumien nimikkokappaletta.[3]
Shorter oli jo vuonna 1959 julkaissut ensimmäisen sooloalbuminsa, ja esimerkiksi vuonna 1964 hän äänitti kolme arvostettua albumia, Night Dreamerin, JuJun ja Speak No Evilin. Shorterin musiikki muuttui 1960-luvun puolivälissä vapaammaksi ja atonaalisemmaksi. Hän alkoi myös yhdistää jazziin rockia ja latinalaisen Amerikan musiikkia sekä muita tyylejä.[3]
Weather Report ja muita yhteistöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Shorter ja Joe Zawinul perustivat 1970 fuusiojazzyhtyeen Weather Report, joka oli kasassa 16 vuoden ajan. Siinä soittivat muun muassa Jaco Pastorius ja Miroslav Vitouš. Yhtye sekoitti jazziin funkia ja rhythm and bluesia. Weather Report sai myös kaupallista menestystä, sillä sen Heavy Weather -albumi (1977) myi Yhdysvalloissa platinaa.[3]
Shorterin ja Joni Mitchellin yhteistyö alkoi vuonna 1977 albumilla Don Juan’s Reckless Daughter.[3] Shorter soitti tämän jälkeen vielä seitsemällä Mitchellin albumilla. Hän oli mukana myös muun muassa Steely Danin vuoden 1977 albumilla Aja ja Don Henleyn vuoden 1989 albumilla The End of the Innocence.[4]
Viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Weather Report hajosi vuonna 1986, ja Shorterin 1990-luvun merkittävin yhtye oli Miles Davisin 60-luvun kvartetin uusi tuleminen nimellä V.S.O.P. Herbie Hancockin kanssa Shoerter muodosti 1997 duon, jonka albumilla 1+1 oli kappale ”Aung San Suu Kyi”, josta duo sai Grammy-palkinnon.[4]
Shorterin ensimmäinen pysyvä yhtye oli vuonna 2000 perustettu kokoonpano, jossa olivat mukana Brian Blade, Danilo Pérez ja John Patitucci.[4] Yhtye julkaisi neljä albumia, joista viimeinen Emanon ilmestyi vuonna 2018. Shorter ilmoitti tuona vuonna myös lopettavansa uransa heikon terveyden takia.[5] Hän ehti voittaa uransa aikana muun muassa 12 Grammyä.[6] Shorter vieraili viimeksi kesällä 2015 Porin jazzfestivaaleilla.
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Shorter oli kolmesti naimisissa. Hänen ensimmäinen vaimonsa Teruko Nakagamin hän nai vuonna 1961, toisen vaimonsa Ana Maria Patricio 1970 ja kolmannen vaimonsa Carolina Dos Santosin 1999. Hän sai lapsen sekä ensimmäisen että toisen vaimonsa kanssa. Patricion ja Shorterin lapsi kuoli 14-vuotiaana ja Patricio 1996 TWA:n lennon 800 räjähdyksessä. Onnettomuudessa kuoli kaikkiaan 230 ihmistä.[3]
Shorter tutustui toisen vaimonsa kautta buddhalaisuuteen.[3] Hän harjoittikin yli 50 vuoden ajan japanilaista Nichiren-buddhalaisuutta.[7]
Sooloalbumeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1959 Blues à la Carte
- 1959 Introducing Wayne Shorter
- 1960 Second Genesis
- 1961 Free Form
- 1962 Wayning Moments
- 1962 Wayning Moments Plus
- 1964 Night Dreamer
- 1964 JuJu
- 1964 Speak No Evil
- 1965 The Soothsayer
- 1965 The Collector
- 1965 Et Cetera
- 1965 The All Seeing Eye
- 1966 Adam’s Apple
- 1967 Schizophrenia
- 1969 Super Nova
- 1970 Moto Grosso Feio
- 1970 Odyssey of Iska
- 1974 Native Dancer
- 1985 Atlantis
- 1986 Phantom Navigator
- 1988 Joy Ryder
- 1995 High Life
- 2002 Footprints Live
- 2003 Alegría
- 2005 Beyond the Sound Barrier
Art Blakeyn ja the Jazz Messengersin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1959 Africaine
- 1960 A Night in Tunisia
- 1960 Like Someone in Love
- 1960 Meet You at the Jazz Corner of the World
- 1960 Roots & Herbs
- 1960 The Big Beat
- 1961 A Day With Art Blakey
- 1961 Impulse!!! Art Blakey!!! Jazz Messengers!!!
- 1961 Buhaina’s Delight
- 1961 Mosaic
- 1961 The Freedom Rider
- 1961 The Witch Doctor
- 1961 Tokyo 1961
- 1962 Caravan
- 1962 Three Blind Mice, Volumes 1 & 2
- 1963 Ugetsu
- 1964 Free for All
- 1964 Indestructible
Muiden Blue Note -artistien kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1961 Free Form (Donald Byrd)
- 1962 Here to Stay (Freddie Hubbard)
- 1962 Ready for Freddie (Freddie Hubbard)
- 1963 The Body and the Soul (Freddie Hubbard)
- 1964 Search for the New Land (Lee Morgan)
- 1964 Some Other Stuff (Grachan Moncur III)
- 1965 The Gigolo (Lee Morgan)
- 1965 Spring (Tony Williams)
- 1966 Delightfulee (Lee Morgan)
- 1967 Standards (Lee Morgan)
- 1967 Sweet Slumber (Lou Donaldson)
- 1967 The Procrastinator (Lee Morgan)
- 1968 Expansions (McCoy Tyner)
- 1970 Extensions (McCoy Tyner)
Miles Davisin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1964 Miles In Berlin
- 1965 E.S.P.
- 1965 Live at the Plugged Nickel
- 1966 Miles Smiles
- 1967 Sorcerer
- 1967 Nefertiti
- 1968 Miles in the Sky
- 1968 Filles de Kilimanjaro
- 1969 In a Silent Way
- 1969 1969 Miles: Festiva de Juan Pins [vain Sony Japani]
- 1969 Bitches Brew
- 1970 Live at the Fillmore East (7.3.1970): It's About That Time
- 1974 Big Fun (1969–1972 äänitykset)
- 1976 Water Babies (1967–1968 äänitykset)
- 1979 Circle in the Round (1955–1970 äänitykset)
- 1980 Directions (1960–1970 äänitykset)
Weather Reportissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1971 Weather Report
- 1972 I Sing the Body Electric
- 1972 Live in Tokyo
- 1973 Sweetnighter
- 1974 Mysterious Traveller
- 1975 Black Market
- 1975 Tale Spinnin'
- 1977 Heavy Weather
- 1978 Mr. Gone
- 1979 8:30
- 1980 Night Passage
- 1982 Weather Report 1982
- 1983 Procession
- 1983 Domino Theory
- 1984 Sportin' Life
- 1985 1985 This is This!
- 2002 Live and Unreleased
- 2002 Best Of
- 2004 Young And Fine Live DVD
- 2006 Forecast: Tomorrow DVD
Muiden kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1977 Don Juan's Reckless Daughter (Joni Mitchell)
- 1977 Aja (Steely Dan)
- 1978 Mingus (Joni Mitchell)
- 1980 The Swing of Delight (Carlos Santana)
- 1982 Wild Things Run Fast (Joni Mitchell)
- 1985 Dog Eat Dog (Joni Mitchell)
- 1988 Chalk Mark in a Rain Storm (Joni Mitchell 1981)
- 1989 The End of the Innocence (Don Henley)
- 1990 Night Ride Home (Joni Mitchell)
- 1994 Turbulent Indigo (Joni Mitchell)
- 1997 1+1 (Herbie Hancock)
- 1998 Taming the Tiger (Joni Mitchell)
- 2000 Both Sides Now (Joni Mitchell)
- 2002 Travelogue (Joni Mitchell)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Wayne Shorter on kuollut www.iltalehti.fi. Viitattu 2.3.2023.
- ↑ a b c Wayne Shorter Encyclopedia Britannica. 21.8.2022. Viitattu 2.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Ben Beaumont-Thomas: Wayne Shorter, icon of jazz saxophone, dies aged 89 The Guardian. 2.3.2023. Guardian News & Media Limited. Viitattu 2.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Carmel Dagan: Wayne Shorter, icon of jazz saxophone, dies aged 89 Variety. 2.3.2023. Variety Media, LLC. Viitattu 2.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Doug Hall: WICN Artist of the Month, October 2022: Wayne Shorter 1.10.2022. 90.5 WICN Public Radio. Viitattu 2.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Wayne Shorter Recording Academy. Viitattu 2.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Felix Contreras: Wayne Shorter, sage of the saxophone, dies at 89 2.3.2023. NPR. Viitattu 2.3.2023. (englanniksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Michelle Mercer, Footprints: The Life and Work of Wayne Shorter (Tarcher/Penguin, 2005)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wayne Shorter Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
