Vetokoukku
Vetokoukku tai vetolaite tai peräkoukku on ajoneuvon ja perävaunun tai toisen vedettävän ajoneuvon välinen mekaaninen kytkinlaite, joka on kiinnitetty vetävän ajoneuvon runkoon, korin kantavaan osaan tai alustaan, vedettävän perävaunun tai ajoneuvon siihen kiinnittämiseksi. Vetolaitteeseen kuuluvat myös osat, joilla varsinainen kytkinlaite kiinnitetään tai sitä säädetään.
Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vetolaitteeseen kuuluvat koukun runko, joka kiinnitetään ajoneuvon runkoon, sekä varsinainen koukku eli vetokuula. Koukku voi olla irrotettava, kääntyvä tai kiinteästi asennettu.[1] Irrotettava koukku voidaan irrottaa muun muassa autolla peruutettaessa tai ajoneuvon kokonaisulkonäön vuoksi.[1][2] Irrotettava vetokoukku saattaa kuitenkin jumittua ja ruostua vähäisen käytön vuoksi, jolloin sitä on enää vaikea irrottaa.[2] Vetokoukkua ei tarvitse lainmukaisesti irrottaa käyttöjen välissä, mikäli siitä ei ole haittaa esimerkiksi rekisterikilven näkyvyydessä.[3] Kiinteä vetokoukku ei esimerkiksi vaadi säännöllistä käyttöä ja se on yleensä edullisempi vaihtoehto.[1] Kääntyvän vetokoukun saa piiloon, vaikka se pysyykin ajossa mukana.[1]
Vetolaitteessa on tavallisesti lisäksi perävaunun valoille johtosarja ja pistorasia kiinnittimineen ja mahdollisine pistokesovittimineen. Vetokuula suojataan usein muovisuojuksella, joskus tennispallollakin. Henkilöauton vetokoukun kuulaan voidaan kiinnittää myös esimerkiksi polkupyörän kuljetusteline. Pyörätelineet eivät vaadi Suomessa minkäänlaista tyyppihyväksyntää.[4] Pyörä ei kuitenkaan saa peittää auton rekisterikilpeä tai valoja eikä se saa ylittää leveydellään ajoneuvon mittaa.[4][5]
Vaatimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perävaunun vetoon tarkoitettu vetolaite asennetaan auton runkoon tai rungossa oleviin rakenteisiin tai laitteisiin auton pituusakselille. Tietyntyyppisen keskiakseliperävaunun vetokoukun saa kiinnittää myös auton koriin, valmistajan määrittelemiin kiinnityspisteisiin.
Euroopan unionissa perävaunun vetolaitetta ja sen kiinnittämistä säätelevät direktiivi 94/20/EY sekä E-säännöt numero 55 ja numero 102. Direktiivillä varmistetaan moottoriajoneuvojen ja erityyppisten perävaunujen yhteen kytkemisen sopivuus ja turvallisuus, mukaan lukien vetolaitteen kytkentä ja irrotus.[6]
Vetokoukun asentamiseen muun muassa hybridi- ja sähköautoihin liittyy rajoituksia ja huomioitavia asioita. Esimerkiksi sähköauton kyky tehdä kuormatun perävaunun kanssa mäkilähtö voi olla huono.[7] Hybridiautoissa myös peräkärryn sallittu massa on polttomoottoriautoja pienempi.[7]
Vetokoukun käyttöä erilaisissa ajoneuvoissa säädellään lisäksi ajoneuvo- ja maakohtaisilla määräyksillä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Tiesitkö vetokoukkujen keskinäisistä eroista? 12.7.2018. Ilta-Sanomat. Viitattu 31.7.2019.
- ↑ a b Irrotettavasta vetokoukusta tuli autoilijan murheenkryyni – jumittuu paikalleen, eikä edes korjaaja saa sitä helposti pois 2.4.2018. Yle.fi. Viitattu 31.7.2019.
- ↑ Kysymys ja vastaus: Saako irroitettava vetokoukku olla aina kytkettynä? 26.2.2017. Karjalainen.fi. Arkistoitu 31.7.2019. Viitattu 31.7.2019.
- ↑ a b Suomessa pyöränkuljetukseen käy millainen teline tahansa 25.5.2011. Yle.fi. Viitattu 31.7.2019.
- ↑ Onko autossasi saksimallinen polkupyöräteline? ”Koko teline saattaa pudota” 7.7.2015. Ilta-Sanomat. Viitattu 31.7.2019.
- ↑ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/20/EY, annettu 30 päivänä toukokuuta 1994, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen mekaanisista kytkinlaitteista sekä niiden kiinnittämisestä kyseisiin ajoneuvoihin 29.07.1994. eur-lex.europa.eu. Viitattu 21.8.2011.
- ↑ a b Suomalaisilla on lähes miljoona peräkärryä – riittääkö niille jatkossa vetoautoja? 8.1.2019. Yle.fi. Viitattu 31.7.2019.