Vermikuliitti
| Vermikuliitti | |
|---|---|
 |
|
| Luokka | silikaattimineraalit |
| Kemialliset ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | (Mg,Fe,Al)3(Al,Si)4O10(OH)2 · 4 H2O |
| Fysikaaliset ominaisuudet | |
| Väri | väritön, kellertävä, vihreä tai ruskea |
| Kidejärjestelmä | monokliininen |
| Kovuus Mohsin asteikolla | 1,5 |
| Ominaispaino | 2,3 g/cm3 |
| Optiset ominaisuudet | |
| Kiilto | helmiäiskiilto |
| Aiheesta muualla | |
Vermikuliitti ((Mg,Fe,Al)3(Al,Si)4O10(OH)2 · 4H2O) on biotiitin tai flogopiitin rapautumistuloksena tai hydrotermisen muuttumisen tuloksena syntynyt vaalea paisuvahilainen savimineraali, monokliininen verkkosilikaatti. Vermikuliitin väri vaihtelee värittömästä kellertävään, vihreään tai ruskeaan, pinta on helmiäiskiiltävä. Ominaisuuksiltaan vermikuliitti muistuttaa montmorilloniittia. Vermikuliitin kovuus on 1,5 Mohsin asteikolla ja ominaispaino on 2,3 g/cm³. Kuumennettaessa nopeasti yli 300 asteeseen vermikuliitti paisuu tilavuudeltaan noin 10–20-kertaiseksi, ja muodonmuutos jää pysyväksi.[1][2][3]
Vermikuliittia louhitaan eri puolilla maapalloa, suurimmat kaivokset sijaitsevat Etelä-Afrikassa, Yhdysvalloissa Etelä-Carolinassa ja Virginiassa, Kiinassa ja Brasiliassa. Suurin vermikuliitin tuottajamaa on Etelä-Afrikka.
Vermikuliitin käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paisutettua vermikuliittia käytetään yleisesti pakkausmateriaalina sekä täyteaineena maaleissa, tasoitteissa ja muoveissa. Lisäksi vermikuliittia voidaan käyttää imeytysaineena ja kasvualustojen maanparannusaineena. Vermikuliitti parantaa maaperän vedensitomisominaisuuksia ja rakennetta, sillä aine on erittäin imukykyistä ja voi sisältää 3-4 kertaa oman painonsa verran vettä ja ravinteita. Lisäksi vermikuliittia on kertakäyttöisissä kemiallisissa kädenlämmittimissä[4].
Vermikuliittia käytetään myös eristemateriaalina, esimerkiksi valimoteollisuudessa muottien hitaan jäähtymisen turvaamiseen. Lisäksi paisutettua vermikuliittia on käytetty äänen- ja lämmöneristeenä sekä valettuihin paloeristeisiin. Paisuttamatonta vermikuliittia käytetään teräsrakentamisessa ruiskutettuna tai levymäisenä paloeristeenä suojaamaan kantavia rakenteita. Palotilanteen kuumuudessa vermikuliitti paisuu ja eristää rakenteen palosta.
Vermikuliitin terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puhdas vermikuliitti on myrkytöntä. Joidenkin vermikuliittikaivosten mineraali on kuitenkin aikojen kuluessa kemiallisesti muuttunut, ja sisältää terveydelle vaarallista asbestia. Eräs näistä kaivoksista, 1920-luvulta 1990-luvulle toiminut Libbyn kaivos Yhdysvaltain Montanassa toimitti yli 70 prosenttia maailmalla käytetystä vermikuliitista, ja kaivoksesta saatava mineraali sisälsi huomattavasti asbestia.[5] Myös joidenkin ennen 1990-lukua valmistettujen tuotteiden on todettu sisältävän asbestia. Vanhoihin vermikuliittituotteisiin ja erityisesti vermikuliittieristyksiin tulisi varautua kuten asbestituotteisiin. Erityisesti pöly hengitettynä on vaarallista, ja purettaessa vermikuliittieristeitä tulisi noudattaa asbestityömääräyksiä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Mineraalit, kivilajit, jalokivet, opetusmateriaali www.kiviopas.fi. 2006. Suomussalmen kunta. Arkistoitu 5.1.2006. Viitattu 2.10.2007.
- ↑ GTK / Tietoaineistot / Retkeilijän kiviopas GTK tietoarkisto. Geologian tutkimuskeskus. Arkistoitu 31.10.2007. Viitattu 2.10.2007.
- ↑ Matti Mälkki: GEOLOGIA, GEOKEMIA JA MINERALOGIA: KIRJALLISUUSSELVITYS, s. 8. MERI No. 34, 1998. Helsinki: Merentutkimuslaitos, 1998. ISBN 951-53-1750-9. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 2.10.2007). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.scienceiq.com/Facts/WarmerHands.cfm Viitattu 19.3.2016 (englanniksi)
- ↑ Frédéric Zalac: Deadly Dust CBC News. 2005. CBC Canadian Broadcasting Corporation. Viitattu 2.10.2007. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tyosuojelu.fi: Vermikuliitti (Arkistoitu – Internet Archive)
- PubChem: Vermiculite (englanniksi)
- Mindat: Vermiculite (englanniksi)
- Webmineral: Vermiculite Mineral Data (englanniksi)
- Handbook of Mineralogy: Vermiculite (pdf) (englanniksi)