Venäjän keisarikunnan neljäs valtakunnanduuma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Venäjän keisarikunnan neljäs valtakunnanduuma oli vuonna 1912 valittu Venäjän keisarikunnan viimeinen duuma. Sen toiminta päättyi vuoden 1917 helmikuun vallankumoukseen.

Neljäs valtakunnanduuma kokoontui viisille valtiopäiville, joiden alkamis- ja päättymispäivät olivat juliaanisen kalenterin mukaan seuraavat:

  • 15. marraskuuta 1912 – 25. heinäkuuta 1913
  • 15. lokakuuta 1913 – 14. kesäkuuta 1914
  • 26. heinäkuuta 1914 (ylimääräinen istunto ensimmäisen maailmansodan vuoksi)
  • 27.–29. tammikuuta 1915
  • 19. heinäkuuta 1915 – 20. kesäkuuta 1916
  • 1. marraskuuta 1916 – 25. helmikuuta 1917

Puhemiehenä toimi koko neljännen duuman ajan oktobristi Mihail Rodzjanko.

Venäjän keisari Nikolai II hajotti neljännen valtakunnanduuman helmikuun vallankumouksen yhteydessä 11. maaliskuuta (26. helmikuuta) 1917. Joukko duuman edustajia kuitenkin kokoontui omin päin ja valitsi keskuudestaan puhemies Rodzjankon johtaman duuman väliaikaisen komitean. Se puolestaan asetti pari päivää myöhemmin Venäjän väliaikaisen hallituksen, jonka oli tarkoitus hallita maata perustuslakia säätävän kansalliskokouksen kokoontumiseen saakka. Väliaikainen hallitus ei enää kutsunut duumaa uudelleen koolle ja julisti sen virallisesti lakkautetuksi 20. (7.) lokakuuta 1917.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stephen Kotkin: Stalin – Volume I: Paradoxes of Power, 1878–1928, s. 179, 763. Penguin Books 2014.