Veikko Salminen
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Viitteistys helpottaisi tietojen tarkastamista, vaikka oikealta vaikuttaakin. |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten nykyaikainen viisiottelu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
München 1972 | joukkuekilpailu | |
Veikko Ilmari Salminen (s. 12. elokuuta 1945 Helsinki) on suomalainen kilpauransa päättänyt nykyaikainen viisiottelija, uimari, miekkailija ja olympiamitalisti.
Ennen viisiottelu-uraa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin Sörnäisissä kasvanut "Veka" Salminen oli TUL:n mestaruuksia uimahypyissä voittaneen ja monissa muissakin urheilulajeissa menestyneen Reino Salmisen poika. Myös Veikko harrasti uimahyppyjä, otteli kaveriporukassa innokkaasti nyrkkeilijänä ja palkittiin jo 9-vuotiaana Helsingin Työväen Uimarien parhaiten kehittyvänä uimarina. Vapaauintiviesteissä hän voittikin 1960-luvulla ensimmäiset aikuisten Suomen mestaruutensa, mutta kun hän jäi niukasti Tokion 1964 olympiajoukkueen ulkopuolelle hävittyään viimeisissä katsastuksissa seuratoveri Esa Lepolalle, ryhtyi hän harkitsemaan lajin vaihtoa. Ensin Salminen aikoi siirtyä juoksu-urheiluun Veikkaus Oy:n työtoverinsa Pauli Nyn houkuttelemana, mutta Salmisen sattumalta tapaama viisiotteluvalmentaja Wäinö Korhonen sai hänet siirtymään viisiottelun pariin.
Arvokisaedustajaksi viisiottelijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisiin kansainvälisiin kilpailuihinsa viisiottelijana Salminen osallistui Moskovassa vuonna 1965. Oikuttelevan hevosen selässä hän jäi ratsastusosuuden pisteissä lähes nollille, ja ratsastus oli jatkossakin hänelle ongelmallisimpia viisiottelun osalajeista. Uinti ja juoksu olivat hänen vahvuuksiaan. Vuonna 1965 hän voitti Suomen mestaruuden neliottelussa (johon viisiottelun lajeista ei kuulu ratsastus). Vuonna 1968 hän voitti Suomen mestaruuden neliottelun lisäksi kolmiottelussa (josta ratsastuksen lisäksi puuttuu miekkailu) mutta pääsi Méxicon olympialaisiin vain varamieheksi.
Warendorfin MM-kilpailuissa 1970 Salminen sijoittui 34:nneksi. Seuraavan vuoden MM-kisoissa San Antoniossa hän oli 24:s ja joukkuekilpailussa kuudes.
Olympiamitalistiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Minskin kansainväliset kilpailut vuoden 1972 alkupuolella sujuivat suomalaisittain hyvin: Risto Hurme sijoittui neljänneksi, Martti Ketelä kuudenneksi ja Veikko Salminen kymmenenneksi. Nämä kolme valittiin Suomen edustajiksi Münchenin olympialaisiin. Kisapaikalla kaikki suomalaiset valittivat kurkkukipua ja Hurmeella oli hieman kuumettakin ennen ensimmäisen päivän lajia, ratsastusta. Salminen kokosi 1015 pistettä (maksimi 1100) ja Ketelä vielä enemmän, ja Suomen sijoitus joukkuekilpailussa oli ensimmäisen lajin jälkeen kuudes.
Suomalaisten pitkä päivä miekkailuosuudella alkoi hyvin, kun jokainen kolmesta voitti vuorotellen Neuvostoliiton hallitsevan maailmanmestarin, Boris Oništšenkon. Jatko ei sujunut yhtä hyvin, ja Salminen oli osuudella kolmikon heikoin 772 pisteellään.
Kolmantena päivänä Salminen ja Hurme saivat lääkityksen joukkueen ylilääkäriltä Helmer Kvistiltä. Ampumaosuudella Hurme teki huipputuloksen 195, mutta Salminen ampui tuloksen 182, joka tuotti vain 714 pistettä. Päivän päätteeksi suomalaisia uhkasi hylkääminen dopingkäryn vuoksi. Järjestäjillä oli kaksi kiellettyjen aineiden luetteloa, ja Hurmeen ja Salmisen saamat lääkkeet oli mainittu toisessa niistä. Lääkintäkomissiossa tehtiin lopulta päätös, että kyseessä oli vain väärinkäsitys ja suomalaiset saisivat jatkaa kilpailua.
Neljännen päivän uintiosuudella Yhdysvallat oli vahva, mutta Suomi pysyi sen edellä ja oli ennen viimeistä lajia joukkuekilpailussa kolmantena. Salminen ui 300 metrin matkalla ajan 3.27,4 ja oli uintituloksissa toinen Yhdysvaltain Charles Richardsin jälkeen. Salminen sai uinnistaan 1216 pistettä, ja myös Hurme ja Ketelä ylsivät yli tuhanteen pisteeseen.
Viisiottelun päättäneellä juoksuosuudella suomalaisilla oli varaa hävitä Yhdysvaltain ottelijoille yhteensä 50 sekuntia saavuttaakseen pronssin. Hurme kasvatti omassa erässään eroa kahdella sekunnilla, ja Salminen voitti John Fitzgeraldin 25 sekunnilla, joten Ketelällä oli varaa hävitä viimeisessä erässä Scott Taylorille 77 sekuntia. Kesällä akillesjänteensä loukannut Ketelä ei ollut yhtä hyvässä juoksukunnossa kuin aikaisempina vuosina, mutta Taylor saapui maaliin vain 74 sekuntia Ketelää nopeampana, joten kolmen sekunnin, kymmenen pisteen erolla Suomi voitti pronssia. Palkintojenjakotilaisuudessa suomalaiset saivat vain yhden yhteisen mitalin, joka päätettiin antaa henkilökohtaisessa kilpailussa parhaiten menestyneelle Hurmeelle. Tämä on edelleen, yli 45 vuotta myöhemmin, Suomen viimeisin olympiamitali nykyaikaisesta viisiottelusta. Salminen sijoittui henkilökohtaisessa kilpailussa 17:nneksi.
Münchenin olympialaisten jälkeen Salminen harjoitteli San Antoniossa ja kilpaili Yhdysvalloissa. Kalpamiekkailijana hänet valittiin Montréalin 1976 olympiajoukkueen varamieheksi.
Veikko Salmisen sisar Irmeli Salminen saavutti SM-mitaleja uinnissa. Salmisen lapset Ismo ja Laura ovat myös kilpailleet nykyaikaisessa viisiottelussa PM- ja MM-tasolla. Ismo keskittyy nykyisin 400 metrin ja 800 metrin juoksuun.
Ammatiltaan Veikko Salminen oli palomies.
Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyaikainen viisiottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olympiapronssia Münchenissä 1972 joukkuekilpailussa, henkilökohtaisen kilpailun 17:s
- MM-kisoissa 1970 henkilökohtaisesti 34:s ja joukkueessa yhdeksäs, 1971 24:s ja kuudes, 1977 25:s ja 14:s sekä 1978 39:s ja 13:s
- SM-kultaa 1971, 1974 ja 1978
- SM-hopeaa 1970, 1972, 1975 ja 1977
- SM-pronssia 1976
- SM-kisoissa yhdeksäs 1966, kuudes 1967, yhdeksäs 1968 ja neljäs 1986
- SM-kultaa neliottelussa 1965 ja 1968
- SM-kultaa kolmiottelussa 1968
Kalpamiekkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- SM-kultaa joukkuekilpailussa 1968, 1970 ja 1972
- SM-hopeaa joukkuekilpailussa 1971
- SM-pronssia joukkuekilpailussa 1969 ja 1975
Uinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- SM-kultaa 4 × 200 metrin vapaauintiviestissä 1963, 1965, 1966 ja 1967, hallimestaruus 1964
- Nuorten SM-kultaa 400 metrin vapaauinnissa
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Väätäinen, Juha (toim.): Kultaa, kunniaa, kyyneleitä, IV osa, s. 505–517. Pohjanlahden Kustannus Oy, 1979. ISBN 951-95416-4-0.
- Rantala, Risto & Siukonen, Markku (toim.): Urheilumme kasvot 5, s. 685. 4. painos. Oy Scandia Kirjat Ab, 1979.
- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 294. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Veikko Salminen - olympiamitalisti 32 vuoden takaa (Arkistoitu – Internet Archive) (radio-ohjelma vuodelta 2004)