Vaaleaorakas
| Vaaleaorakas | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Cantharellales |
| Heimo: | Hydnaceae |
| Suku: | Vahvero–orakkaat Hydnum |
| Laji: | repandum |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Vaaleaorakas (Hydnum repandum) on kauppasienilaji ja herkullinen, harvalukuinen ruokasieni. Joissakin yhteyksissä orakkaita ei määritellä tarkoin lajeiksi tai muuksi ryhmäksi, vaan niillä tarkoitetaan eräänlaista ryhmää.[3] Esimerkiksi vaalea- ja rusko-orakas (Hydnum rufescens) katsotaan joskus kuuluviksi samaan lajiin.[4] Joidenkin tietojen mukaan rusko-orakkaiksi lasketut sienet taas muodostavat kolme lajia.[5] Ruskea muoto on joka tapauksessa vaaleaa yleisempi.[6]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaaleanorakkaan lakki on epäsäännöllinen ja kupera. Vaaleankeltainen lakki on pinnaltaan kuiva ja 5–15 senttiä leveä, ns. rusko-orakkaan lakki taas on punertavankeltainen ja 2–9 cm leveä. Sienen lakin värinen jalka on tukeva. Useimmiten toukaton malto on valkoista, haurasta ja hajutonta, sen maku on raakana kirpeä. Kirpeä maku häviää kypsennettäessä.[7][8][9]
Samankaltaiset lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaaleaorakas muistuttaa päältäpäin lampaankääpää, mutta lampaankäävällä on lakin alla on pillikerros, orakkailla lakin alla on hauraiden piikkien muodostama kerros.[7][8]
Kasvuaika ja -paikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaaleaorakas kasvaa muutaman sienen rykelminä, eikä se ole koskaan kovin runsaslukuinen. Se kasvaa tuoreissa kangasmetsissä ja lehtomaisissa metsissä. Sienen parasta kasvualuetta ovat synkät kuusikot koko Suomessa, mutta pohjoisessa vaaleaorakas on harvinainen. Sienen kasvuaika kestää elokuusta lokakuuhun.[7][8][9]
Rusko-orakasmuoto kasvaa puolestaan yleensä tavallista vaaleaaorakasta kosteammissa paikoissa, tuoreissa kangasmetsissä ja lehdoissa.[8] Se on vaaleaorakasta hauraampi.
Vaaleaorakas kuuluu säteilyturvakeskuksen mukaan niihin ruokasienilajeihin, jotka keräävät runsaanpuoleisesti cesiumia.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Dahlberg, A.: Hydnum repandum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 12.10.2007
- ↑ Harry Nyström: [www.harrynystrom.net/orakkaat.html Harryn kotisivut-orakkaat] Viitattu 28.10.2013.
- ↑ Index Fungorum
- ↑ Lasse Kosonen: [www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/omituisten-orakkaien-kerho Omituisten orakkaiden kerho] 2.9.2013. Suomen Luonto. Viitattu 28.10.2013.
- ↑ Korhonen, Mauri: Sienestäjän taskukirja, s. 73. 15., tarkistettu painos. Otava, 2003. ISBN 951-1-19015-6.
- ↑ a b c Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 58. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
- ↑ a b c d Vaaleaorakas 2006. Elintarviketurvallisuusvirasto. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 19.11.2017.
- ↑ a b Vaaleaorakas Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Helsingin yliopisto. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 19.9.2008.
- ↑ Cesium luonnosta saatavissa elintarvikkeissa Säteilyturvakeskus. Arkistoitu 2.12.2005. Viitattu 19.9.2008.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- haaparousku
- kalvashaaparousku
- haavanpunikkitatti
- herkkutatti
- isohapero
- kangasrousku
- kangastatti
- karvarousku
- kantarelli
- kartiohuhtasieni
- koivunpunikkitatti
- korvasieni
- kosteikkovahvero
- kuusenleppärousku
- lampaankääpä
- mustatorvisieni
- männynherkkutatti
- männynpunikkitatti
- männynleppärousku
- suppilovahvero
- tammenherkkutatti
- rusko- ja vaaleaorakas
- siitake
- tryffelit