Tämä on lupaava artikkeli.

VR:n makasiinit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

VR:n makasiinit
Makasiinit ilmasta kuvattuna 2005.
Makasiinit ilmasta kuvattuna 2005.
Sijainti Helsinki
Valmistumisvuosi 1898–1899[1]
Purkuvuosi 2006, 2018
Suunnittelija Bruno F. Granholm[1]
Omistaja VR, Ratahallintokeskus, Valtion kiinteistölaitos, Senaatti-kiinteistöt
Julkisivumateriaali tiili
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

VR:n makasiinit olivat joukko Töölön tavara-asemaan kuuluneita varastorakennuksia Helsingissä Mannerheimintien varrella vastapäätä Eduskuntataloa, suunnilleen nykyisen Musiikkitalon ja Kansalaistorin paikalla. Bruno Granholmin suunnittelemat makasiinit rakennettiin vuonna 1899, ja myöhemmin niitä laajennettiin ja korjattiin useaan otteeseen. VR siirsi tavaraliikenteen Pasilaan vuonna 1988, minkä jälkeen makasiineihin tuli vuokralaisia. Vuonna 2002 makasiinit päätettiin purkaa Musiikkitalon tieltä, mikä aiheutti paljon vastustusta. Toukokuussa 2006 makasiineilla syttyi vain kolme päivää ennen suunniteltua purkamista tulipalo, joka tuhosi lähes koko eteläisen makasiinin. Makasiinien eteläisen siiven palosta säilynyt osa purettiin vuonna 2018. Sen paikalle osaksi Makasiinipuistoa rakennettiin punaisista tiilistä taideteos Massa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunnittelu ja rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Töölön tavara-asema ja makasiinit Eduskuntatalon katolta kuvattuna 1930-luvulla.

Helsingin ensimmäinen rautatie­asema valmistui vuonna 1862 Kaivokadun kohdalle.[2] Kun Pietarin rata valmistui vuonna 1870, rautatiehallitus rakennutti Läntisen Viertotien eli nykyisen Mannerheimin­tien varteen raiteellisen puutavarapihan, josta kehittyi ennen pitkää Töölön tavara­rata­piha.[3] Helsinkiin johtava rautatie oli aluksi tarkoitus vetää Läntisen Viertotien viertä pitkin, mutta sille valittiin toinen linjaus, koska suunnitellulla reitillä sijaitsi Hakasalmen huvila, joka olisi jouduttu purkamaan.[4]

Bruno Ferdinand Granholm tuli piirtäjäksi rauta­tie­hallitukseen vuonna 1892, ja hänet nimitettiin arkkitehdiksi samana vuonna.[5] Granholm suunnitteli kaksisiipisen makasiinin vuonna 1898. Hän valitsi materiaaliksi puun sijasta tiilen, mikä saattoi johtua makasiinien suuresta koosta tai siitä, että niistä haluttiin tehdä edustavat, pitkäikäiset ja paloturvalliset. Rakennusta varten Helsinkiin tuotiin yhteensä 630 000 tiiliharkkoa, todennäköisesti sisämaasta. Lastaussilloille tehtiin katokset,[1] jotka uusittiin myöhemmin 1950-luvulla.[6] Laiturit sijoitettiin samaan tasoon junien kanssa, mikä helpotti lastausta. Toimistot ja tullit sijoitettiin rakennusten päätyihin, ja niitä koristeltiin muun muassa räystäillä sekä katon harjaan kulmiin sijoitetuilla koristeilla.[1] Makasiinien valmistuttua Rautatientorin laidalla sijainnut makasiini purettiin.[3]

Pohjoisempi makasiini varattiin saapuvalle tavaralle ja eteläinen makasiini lähtevälle tavaralle.[7] Pohjoista makasiinia levennettiin Granholmin suunnitelman mukaisesti vuonna 1908, ja sitä jatkettiin Albin Renforsin suunnittelemalla puuosalla vuonna 1917. Etelämakasiinin pääty valmistui vuonna 1930,[1] ja pohjoisen makasiinin toimistopäätyä korotettiin kerroksella 1940-luvun lopulla.[8] 1950-luvulla rakennettiin makasiinien länsipäät yhdistävä kuorma-autojen lastauskatos.[9] Vuoden 1964 lopulla VR rakensi makasiineihin uusia vaakakoppeja, uudisti konttorit, suurensi palveluluukut ja muutti puulämmityksen keskuslämmitykseksi.[10]

Makasiinien vierestä lähti vuonna 1894 valmistunut Helsingin satamarata, joka johti Pohjoisen ja Eteläisen Rautatie­kadun välitse nykyiseen Länsilinkkiin ja sieltä edelleen Merisataman kautta Eteläsatamaan ja Kataja­nokalle. Myöhemmin rata ulotettiin myös Länsisatamaan ja Ruoholahteen. Radan viimeinen osuus purettiin vuonna 2009. Nykyisin Rautatiekatujen välissä on jalankulku- ja pyöräilyväylä Baana.

Sisäkuva vuodelta 1999.

Makasiinien purkusuunnitelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikkuvan tavaran varastointi siirrettiin Pasilaan vuonna 1966,[11] eikä makasiineilla enää tehty kuin välttämättömiä parannustöitä. Seuraavien vuosikymmenten aikana ne muuttuivat vähitellen teknisesti ja toiminnallisesti vanhanaikaisiksi.[10] Makasiinien sosiaalitilat olivat puutteelliset, mistä konduktööri Heikki Utriainen oli vuonna 1974 kannellut oikeuskanslerille asti. Vuonna 1981 pää­luottamus­miehet valittivat työoloista Helsingin Sanomissa.[12] Vuoden 1975 Ety-kokouksen aikana tavarapihalla ei liikuteltu tavaraa, mutta tiukoista turvallisuusjärjestelyistä huolimatta jonkun onnistui toukokuun lopulla sytyttää ratapihalla makuuvaunu tuleen.[13]

Makasiinien läheisyydessä oli joukko muitakin VR:n hallussa olleita rakennuksia, mutta suurin osa niistä purettiin 1950-luvulla.[14] Kluuvin ja Töölön­lahden alueelle olivat laatineet asema­kaava­suunnitelmia eri arkkitehdit aina C. L. Engelistä Alvar Aaltoon.[15] 1980-luvulla Helsingin kaupunginmuseo ja Museovirasto selvittivät rakennusten merkitystä: kaupungin­museo kannatti makasiinien säilytystä kokonaisuutena, kun taas Museo­virasto esitti, että rakennusten säilyttäminen otettaisiin lähtökohdaksi aluetta suunniteltaessa.[16] Makasiineja kuvattiin toistuvasti eri kirjoituksissa rapistuvina, ja valokuvissa ne esitettiin usein alhaisina Eduskuntataloon nähden.[17]

»Helsingin alueella kalleinta maapohjaa on tämä rappeutuvien tiilirakennusten, lahoavien puuhökkeleiden, vanhojen ruosteisten rautatievaunujen, roskan ja rikkaruohojen täyttämä alue keskellä Helsinkiä.»
(Ilta-Sanomat vuonna 1955[17])

»Töölönlahden ympäristö oli vuosikymmenet puoliautiota joutomaata, jolla käyttämättömät ratakiskot hiljalleen ruohottuivat. Eduskuntatalon juhlallisen pääjulkisivun edessä seisovat pronssiset presidenttien patsaat tuijottivat ensin hiljenevää tavaraliikennettä ja sitten rapistuneissa varastorakennuksissa kukoistanutta kirpputorikauppaa.»
(Taidehistoroitsija Riitta Nikula kirjassaan Suomen arkkitehtuurin ääriviivat[17])

1990-luvun alussa arkkitehtitoimisto Kouvo & Partanen ehdotti yhdeksi Musiikkitalon paikaksi tonttia, jolla makasiinit sijaitsivat.[18] Jo tuolloin suunniteltiin myös Makasiinipuistoa, jossa osa makasiineista olisi säilynyt.[7] Helsingin kulttuurikomitea ehdotti vuonna 1991 useiden rakennusten, kuten Tennispalatsin ja Lasipalatsin, kunnostamista kulttuurikäyttöön. Makasiineja ei kuitenkaan mainittu, vaikka komitea totesi, että ”Töölönlahden alueen suunnittelun on lähdettävä ihmisten tarpeista”.[19] Vuoden 1996 kaavaehdotuksessa Musiikkitalo sijoittui osittain makasiinien päälle, mitä kaupunginhallitus puolsi jo vuoden päästä.[20]

Vuonna 1996 yhdistykset Pro Töölönlahti, Dodo – tulevaisuuden elävä luonto ja Oranssi ehdottivat ympäristöministeriölle makasiinien suojelua.[16] Helsingin kaupunki ja ympäristöministeriö eivät halunneet suojelua kaavoituksen lähtökohdaksi. Museovirasto kommentoi suojeluesitystä toteamalla, että makasiinit ”ovat historiallinen, yhä ilmaisuvoimainen dokumentti Töölönlahden etelärannan viimeisten 130–140 vuoden historiasta ja maamme aikanaan komeimmasta ratapihasta”, mutta ei halunnut suojella makasiineja rakennussuojelulailla ja jätti mahdollisen suojelun asemakaavan varaan. Kevään 1998 kirjeessään Helsingin kaupunginhallitukselle Museovirasto kuitenkin täsmensi, että makasiinien paikalle suunniteltu Musiikkitalo on ”kohtuuton ja paikan luonteelle vieras”, ja että alue sopisi parhaiten kansalaistoiminnan ja -vaikuttamisen näyttämöksi. Museovirasto esitti, että paras vaihtoehto olisi pitää makasiinit hyväkuntoisina ja väliaikaistoimintojen käytössä, kunnes alueen kehityssuunnitelmat olisivat laajemmin hyväksyttävissä.[21] Makasiinien siirtäminen todettiin teknisesti mahdolliseksi, mutta toimenpide olisi ollut hyvin kallis ja aiheuttanut pitkän katkon makasiineissa järjestetylle toiminnalle.[22][23]

Makasiinit eivät päässeet Museoviraston vuonna 1998 laatimaan luetteloon Suomen suojeltavista rautatierakennuksista. Makasiinien kulttuurihistoriallista arvoa tutkineen Mikko Härön mukaan syynä oli se, että suojeluun herättiin liian myöhään. Neuvottelut olivat jo pitkällä, eikä ”niillä (makasiineilla) haluttu vaarantaa koko muuta pakettia”. Härö kuvailee makasiineja ajalleen tyypillisiksi, rautatiearkkitehtuurin puhtaimmiksi edustajiksi. Hänen mukaansa arkkitehtuuria pitäisi arvostaa kaikilla sen tasoilla, ja makasiinien suojelu olisi ollut perusteltua jo siksi, että tavarapiha oli Suomen tärkein noin sadan vuoden ajan.[24]

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto pystytti vuonna 1998 makasiinien ympäristöön infoparakin, jossa esiteltiin suunnitteluaineistoa ja kerättiin kansalaispalautetta.[25] Makasiinien säilyttämistä varten perustettiin kansalaisliike Pro Makasiinit,[26][27] ja makasiineja puolustavan kansalaisadressin allekirjoitti 42 000 ihmistä.[11] Ennen vuoden 2000 kunnallisvaaleja (sunnuntaina 17. syyskuuta) noin 7 000 ihmistä muodosti makasiinien ympärille ketjun vaatimaan niiden kunnostamista. Ihmismuuri oli osa samana iltana makasiineilla järjestettyä ilmaista festivaalia, jossa esiintyi taiteilijoita ja muusikkoja makasiinien säilyttämisen puolesta.[16]”Makasiinipuolueeksi” ristitty Vihreä Liitto saavutti vaalivoiton ”makasiinivaaleiksi” nimitetyissä kunnallisvaaleissa 2000 ja nousi Helsingin toiseksi suurimmaksi puolueeksi sosiaalidemokraattien ohi.[28][29] Helsingin kaupunginvaltuusto kokoontui päättämään Töölönlahden asemakaavasta 27. helmikuuta 2002. Mielenosoittajat olivat kokoontuneet Senaatintorille vastustamaan makasiinien purkamista. Tapahtuma kiinnosti myös mediaa, ja esimerkiksi Helsingin Sanomat lähetti kokousta suorana internetissä. Tavastialla muusikot järjestivät tukikonsertin. Asemakaava ja makasiinien purkaminen hyväksyttiin kuitenkin äänin 49–36.[29] Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Töölönlahden asemakaavasta tehdyt valitukset 14. marraskuuta 2003.[30]

Käyttö VR:n jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirpputoria ja taidetta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailma kylässä -festivaalit makasiineilla vuonna 1997.

VR:n jälkeen makasiinien omistajina olivat Ratahallintokeskus, Valtion kiinteistölaitos ja Senaatti-kiinteistöt.[10] VR:n kappaletavaran käsittely siirtyi Pasilaan vuonna 1988, ja makasiinit jäivät tyhjilleen.[11] Vuonna 1989 taiteilijayhdistys MUU ja taiteilijaosuuskunta Vapauden aukio asettuivat rakennukseen vuokralle. Tiloihin tulivat myös muun muassa Ruohonjuuri, Galleria Jangva, Studio Magito (1990–2006), Kaupunginteatterin metallipaja, pyöräkorjaamot Ekobike ja Greenbike sekä ravintola Bar Alahuone (2000–2002). 1990-luvulla makasiinit tunnettiin VR:n kirpputorista, tarkemmalta nimeltään Marskin kirpputori, jota hallinnoi Magito Oy. Myyntipaikkoja oli parhaimmillaan 235 ja kävijöitä päivässä 8 000–12 000.[31] Pihalla pidettiin suuria tapahtumia, kuten keskiaikafestivaalit, lumilautakilpailu, televisiokanavan palkintogaala ja Tuska-festivaali, sisätiloissa puolestaan muun muassa sarjakuvafestivaalit, sirkusta ja muotinäytöksiä.[32] Myös Flow-festivaali järjestettiin makasiineilla ennen sen siirtymistä Sörnäisiin.[33] Vuonna 2000 Kulttuurikaupunkisäätiö valitsi makasiinit Helsingin kulttuuri­kaupunki­vuoden keskipisteeksi, ja sen jälkeen kuvataide ja esittävä taide olivat koko vuoden ajan esillä makasiineilla.[19] Syksyllä 2000 tehdyissä kyselyissä ja haastatteluissa ilmeni, että yli puolet Helsingin seudun asukkaista tunsi VR:n makasiinit ja yli 40 % vastanneista oli joskus käynyt niissä.[34]

VR:n jälkeen makasiinien laiturien aluset olivat suosittuja nukkumispaikkoja. Vuonna 1992 eräs mies kuoli laiturin alle nuotiosta tulen päästyä valloilleen.[35] Vuonna 2000 puolestaan eräs koditon tapettiin autoon makasiinien pihalla. Pari viikkoa aikaisemmin hänen elämästään makasiineilla oli tehty juttu Helsingin Sanomiin.[13]

Vapun 2006 mellakka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EuroMayDay-juhlat makasiineilla vappuaattona 2006.

Makasiineilla paloi vapunaaton yönä 30. huhtikuuta 2006, kun joukko nuoria sytytti makasiinien väliselle pihalle kokon. Osa paikalla olleista esti palokuntaa sammuttamasta kokkoa ja kivitti poliisia. Paikalla oli enimmillään noin 200–300 nuorta, joista suuri osa oli vain viettämässä vappua. Aluksi väkeä oli tullut paikalle perustulon puolesta järjestetystä mielenosoituksesta. Poliisi otti paikalta kiinni 17 ihmistä, joista viisi oli pidätettyinä vielä tiistaina 2. toukokuuta.[36] Helsingin käräjäoikeus määräsi 5. toukokuuta kaksi miestä vangittavaksi vapun tapahtumien vuoksi. Poliisin mukaan kumpikaan ei kuitenkaan osallistunut tapahtumien suunnitteluun.[37] Tiistaina palokunta kävi uudemman kerran makasiineilla, kun sisällä oli poltettu paperia kaakeliuunissa luukut kiinni.[6]

Tulipalo ja purkaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VR:n makasiinit paloivat 5. toukokuuta 2006.

Perjantaina 5. toukokuuta 2006 makasiinien eteläinen siipi syttyi tuleen. Pelastuslaitos sai hälytyksen palosta kello 19.52.14, mutta palomiesten saapuessa paikalle rakennus oli jo täyden palamisen vaiheessa.[38] Silminnäkijät kertoivat, kuinka makasiineilta kuului ennen paloa pamaus. Tämän jälkeen rakennuksesta alkoi nousta vaaleaa savua. Pian kymmenien metrien korkuiset liekit nousivat katon läpi.[39] Palomestari päätti, ettei paloa sammuteta kokonaan, vaan tulen eteneminen pohjoiseen siipeen ja eteläisen siiven säilytettävään päätyyn pyrittiin estämään. Paloa seuraamaan saapui runsaasti ihmisiä. Jotkut lähialueen rakennukset evakuoitiin sisään tulleen savun takia, mutta kukaan ei loukkaantunut palossa, joka oli yksi Helsingin historian suurimpia.[40] Palon innoittamana lauantain vastaisena yönä sytytettiin tavallista enemmän pieniä tulipaloja, esimerkiksi Hyvinkään varikkoalueella sytytettiin hylätty rakennus.[41]

Poliisi epäili aluksi palon syyksi törkeää tuhotyötä. Tutkimuksissa osoittautui kuitenkin, ettei palo todennäköisesti ollut tahallaan sytytetty; palossa ei esimerkiksi ollut käytetty minkäänlaista sytytysnestettä. Palon alku oli viranomaisten mukaan kytenyt useita tunteja ennen suurta paloa vaikeapääsyisessä paikassa. Kytemisestä syntyneet palokaasut kerääntyivät suljettuun tilaan, ja niiden syttymisen seurauksena rakennus leimahti tuleen. Poliisi kuitenkin tutki paloa edelleen törkeänä tuhotyönä. Rikosylikomisario Toivanen totesi, ettei palon ja vapun mellakoiden välillä ollut ilmennyt mitään yhteyttä. Ketään epäillyistä ei ollut pidätetty tai vangittu.[42][43]

Poliisi käytti palosyyn tutkimisessa apunaan myös kaivinkonetta, jolla makasiinin seinään raivattiin aukko.[44] Makasiinia raivatessaan poliisi purki vahingossa myös säilytettävän osan pohjoispuolen seinää noin 25 metriä.[45] Makasiinien purkaminen aloitettiin aikataulun mukaisesti maanantaina 8. toukokuuta, vaikka poliisin tutkimukset olivat edelleen kesken.[46] Puretuista tiilistä 10 000 laitettiin myyntiin, ja niistä noin tuhat myytiin ensimmäisenä päivänä.[47] Myyntitulot oli tarkoitus lahjoittaa Lasten­klinikoiden Kummeille. Tiiliä myytiin lokakuuhun mennessä noin 4 000 kappaletta, kunnes kävi ilmi, että osassa tiilistä oli syöpää aiheutavaa kreosoottia. Makasiinit purkanut Helsingin talosiirto Oy lupasi lunastaa tiilet takaisin.[48] Helsingin kaupunki varastoi 140 000 tiiltä, mutta ne olivat huonokuntoisia ja niissä todettiin myrkyllistä kivihiilipikeä.[49] Tiilet tuhottiin lopulta jätteenkäsittelylaitoksella.[50] Makasiineista tehtiin myös muutaman tuhannen erän postimerkki, jonka suunnitteli taidegraafikko Kimmo Pälikkö. Merkki julkistettiin 12. kesäkuuta 2006.[51]

Helsingin Sanomat kritisoi Ylen A-talk-ohjelmassa 3. toukokuuta esiintyneiden nuorten aktivistien leimaamista hulinoitsijoiden edustajiksi[52] ja pohdiskeli median makasiinien palosta jakamia ”pikatuomioita”. Esimerkiksi Iltalehti oli pääkirjoituksessaan 6. toukokuuta verrannut tapahtumia natsi-Saksaan ja Berliinin valtio­päivä­talon polttoon 1933.[53] Paloon liittyvä tutkinta keskeytettiin 29. huhtikuuta 2007. Poliisi ei edelleenkään halunnut paljastaa palon tarkkaa syttymispaikkaa. Palo saattoi syttyä tupakan tumpista, sähköstä tai ilotulitteesta.[54]

Musiikkitalo valmistui aikataulussa, ja se luovutettiin rakennuttajalle 29. huhtikuuta 2011.[55]

Suunnitelmia jatkokäytöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Makasiinien raunio alkuvuodesta 2014. Vasemmalla Musiikkitalo.

Kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi keväällä 2011 maanalaisen asemakaavaluonnoksen, joka mahdollisti säilytetyn makasiinijäännöksen suojelumerkinnän poistamisen ja purkamisen.[56] Makasiinit säästävä suunnitelma sai kannatusta.[57]

Helsingin kaupungin rakennusvirasto julisti kesällä 2015 tarjouskilpailun peruskorjausprojektista Töölönlahden eteläosaan. Kilpailuun pyydettiin ehdotuksia, joissa makasiinit joko säilytetään tai puretaan.[58] Metropolian ammattikorkeakoulun opiskelijat ehdottivat paikalle pyöräkeskusta, jossa polkupyöriä voisi pysäköidä ja huoltaa.[59] Ehdotuksiin kuuluivat muun muassa yleinen sauna, ravintola ja tanssipaviljonki.[60][61] Kaupunkilaisten ehdotuksiin kuuluivat myös amfiteatteri, askartelupaikka ja kansalaisfoorumi yhteiskunnalliselle keskustelulle.[62] Kiinteistöviraston mukaan yksikään käyttötarkoitus ei ollut järkevä tai toteuttamiskelpoinen.[62] Makasiinirauniota luonnehdittiin muun muassa kansalaisliikkeen symboliksi, ”rapistuvaksi itkumuuriksi” ja ”virtahevoksi kaupunkilaisten olohuoneessa”.[60][62] Museoviraston mielestä makasiiniraunio ei enää ollut suojelemisen arvoinen.[61]

Kesäkuussa 2016 Helsingin kiinteistövirasto ehdotti, että huonokuntoinen makasiiniraunio purettaisiin ja sen osista rakennettaisiin muistomerkki osaksi paikalle tulevaa puistoa. Samalla suunniteltiin uuden makasiinipaviljongin rakentamista hieman pohjoisemmaksi.[63] Säilyneen raunion seinä ei tutkimusten mukaan olisi voinut toimia uudisrakennuksen kantavana seinänä. Sen suojelu olisi vaatinut tuki- tai suojarakenteen tai suuren purku-, puhdistus- ja uudelleenrakennustyön. Kaupungin mukaan rauniot keräsivät asiatonta käyttöä ja tiilimuuri oli romahdusvaarassa.[49] Kun syksyllä 2016 rauniota käytettiin luvattomana yöpymispaikkana, rakennus ympäröitiin aidalla, ja ikkunat ja ovet levytettiin.[64]

Kaupunkiympäristölautakunta päätti joulukuussa 2017 makasiiniraunion lopullisesta purkamisesta.[65] Raunion purkamiseksi asemakaavan suojelumääräykseen tarvittiin poikkeamispäätös.[66] Sen säilyttämisen olisi katsottu rajoittavan alueen suunniteltua käyttöä.[67] Purkutyö aloitettiin kesäkuussa 2018.[68][69]

Raunion paikalle rakennettiin taiteilija Akseli Leinosen taideteos Massa, joka on 200 neliötä laaja, punaisista tiilistä rakennettu muistomerkki. Se kuvaa taiteilijan mukaan ”aika-avaruuden taipumaa massan ympärillä”. Teoksen rakentamisessa käytettiin makasiinien tiilien sijaan uusia tiiliä, sillä makasiinien tiilet todettiin myrkyllisiksi, eivätkä ne olisi kestäneet käytössä. Helsingin keskustakirjasto Oodin eteen rakennettiin Makasiinipuisto.[65][68]

Taideteos Massa Makasiinipuistossa keskustakirjasto Oodin edustalla.

Näkemyksiä ja luonnehdintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Makasiinien on luonnehdittu nousseen 1990-luvulla ”elävän kaupunkikulttuurin symboliksi”.[49] Helsingin kaupungin tietokeskuksen Timo Cantell kuvaili makasiineja vuonna 2001 tilana, jossa haastettiin vallitseva kulutuskulttuuri ja tavoiteltiin ”uudenlaisia tapoja elää kaupungissa, tulkita kaupunkia ja ottaa kaupunkitilaa haltuun”.[70] Tietokeskuksen Ari Jaakolan mukaan VR:n makasiineista tuli ”ruohonjuuritason, kansankulttuurin ja demokratian symboli”, jonka vastinparina toimi ”elitismiä, korkeakulttuuria ja poliittista valtaa” edustanut Musiikkitalo. Jaakolan mukaan makasiinit ikään kuin vallattiin kansankulttuurin harjoittamiselle, ja alue sai kaupunkitoria symboloivan aseman. Valtaamista ei kuitenkaan voinut rinnastaa talonvaltaukseen tai kansalaistottelemattomuuteen, vaan alueen kehitys oli aktiivisen kansalaistoiminnan tulosta ja täysin laillista. Jaakolan mukaan juuri se tapa, jolla makasiinit otettiin suunnittelematta haltuun, oli olennainen syy suojelu- ja kunnostushaluille.[71] Jaakolan tekemässä selvityksessä muista Euroopan kaupungeista ei löytynyt VR:n makasiineille vertailukelpoista kohdetta, jossa puolijulkinen tila hyvin keskeisellä paikalla olisi otettu rauhanomaisesti kansalaisten käyttöön, ja jonka suojelemisella ja kehittämisellä olisi ollut laaja kansalaisten tuki.[72]

Taidehistorian professori Riitta Nikula piti vuonna 2005 Töölönlahden aluetta suomalaisen kaupunkisuunnittelun mustana aukkona, joka on houkutellut suuria visioita mutta jättänyt jälkeensä vain rippeitä.[15]

1990-luvulta alkaen makasiineja kutsuttiin myös ”Tsaarin talleiksi”, jonka nimityksen keksi eräs rauhanaktivisti. Professori Matti Klingen mukaan nimityksellä ei kuitenkaan ole historiallista pohjaa. Töölön tavara-asemalla oli tosin ainakin vuonna 1915 Venäjän sotaväen ratsuja, joita kuljetettiin pois Suomesta. Kenraalikuvernöörin adjutantti Ivan Timiriasev oli kuvannut hevoset kameralla.[73]

Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1939 makasiineilla kuvattiin Risto Orkon ohjaamaa elokuvaa Aktivistit.[74] Makasiineilla (Tavara-asemalla) on myös oma ruutu Monopoly-lautapelissä.[15] Palavat makasiinit on Palefacen vuonna 2010 julkaistun Helsinki – Shangri-La -albumin kansikuvassa. Paleface eli Karri Miettinen valitsi makasiinit levyn kanteen, koska elämme ”VR:n makasiinien palon jälkeistä aikaa yhteiskunnassa ja poliittisestikin. Tulipalon jälkeen huipentui Stop Töhryille -kampanja, tuli porvarihallitus, Smash Asem jne.” Miettinen sanoo halunneensa tehdä levyllä ajankuvaa ja uskoo, ”että kaikki tämän ajan eläneet tulevat muistamaan nämä tapahtumat ikuisesti”.[75]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Työmies lastaamassa junaa vuonna 1937.
    Työmies lastaamassa junaa vuonna 1937.
  • Tulipaloa sammutetaan 5. toukokuuta 2006.
    Tulipaloa sammutetaan 5. toukokuuta 2006.
  • Kaksi päivää tulipalon jälkeen. Etualalla satamaradan kiskot.
    Kaksi päivää tulipalon jälkeen. Etualalla satamaradan kiskot.
  • Makasiinit purettiin vuonna 2006.
    Makasiinit purettiin vuonna 2006.
  • Makasiiniraunio vuonna 2007. Etualalla Musiikkitalon pohjatöitä.
    Makasiiniraunio vuonna 2007. Etualalla Musiikkitalon pohjatöitä.
  • Makasiiniraunio vuonna 2017, vuotta ennen sen purkua.
    Makasiiniraunio vuonna 2017, vuotta ennen sen purkua.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oksanen, Kimmo: Makasiinit 1899–2006. Helsingin Sanomat, 2006. ISBN 952-5557-09-X.
  • Makasiinityöryhmä: VR:n makasiinit pääkaupungin ytimessä. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, 2001. ISBN 951-718-754-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e Oksanen 2006, s. 17
  2. ↑ Oksanen 2006, s. 13
  3. ↑ a b Oksanen 2006, s. 21
  4. ↑ Oksanen 2006, s. 14
  5. ↑ Oksanen 2006, s. 29
  6. ↑ a b Leivonniemi, Samuli & Parkkonen, Santti: Poliisi haluaa vangita kaksi vappurähinöijää. Helsingin Sanomat, 4.5.2006. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ a b Makasiinityöryhmä 2001, s. 1
  8. ↑ Oksanen 2006, s. 19
  9. ↑ Makasiinityöryhmä 2001, s. 2
  10. ↑ a b c Oksanen 2006, s. 87
  11. ↑ a b c Launonen, Samuli: ”Kaupunkilaisten toimintaa ei otettu riittävän vakavasti” – Tutkija: VR:n makasiinien muistoseinää ei pitäisi purkaa Ilta-Sanomat. 23.7.2016. Viitattu 23.3.2023.
  12. ↑ Oksanen 2006, s. 49
  13. ↑ a b Oksanen 2006, s. 67
  14. ↑ Oksanen 2006, s. 81
  15. ↑ a b c Oksanen 2006, s. 63
  16. ↑ a b c Oksanen 2006, s. 109
  17. ↑ a b c Oksanen 2006, s. 75
  18. ↑ Oksanen 2006, s. 129
  19. ↑ a b Oksanen 2006, s. 103
  20. ↑ Tervola, Marjut: Jäähyväiset makasiineille (vanhentunut linkki) Helsingin Sanomat. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 19.7.2011.
  21. ↑ Makasiinityöryhmä 2001, s. 2–3
  22. ↑ Makasiinityöryhmä 2001, s. 41–56
  23. ↑ Makasiinit paloiksi ja kiskoille Ylioppilaslehti. 16.11.2001. Viitattu 10.5.2023.
  24. ↑ Oksanen 2006, s. 27
  25. ↑ Makasiinityöryhmä 2001, s. 15
  26. ↑ Pro Makasiinit -liike tahtoo äänestyksen makasiineista MTV Uutiset. 5.1.2000. Viitattu 20.4.2023.
  27. ↑ Makasiinien puolustajat Ylioppilaslehti. 27.2.1998. Viitattu 20.4.2023.
  28. ↑ Oksanen 2006, s. 118
  29. ↑ a b Oksanen 2006, s. 114
  30. ↑ Oksanen 2006, s. 117
  31. ↑ Nuoret tekijät valtasivat vanhat VR:n kasarmit. Helsingin Sanomat 31.7.1991.
    Tapahtumia Töölönlahden Makasiineilla 1987–2002. Helsingin Sanomat 13.4.2002.
    Töölönlahden tiilimakasiinien purkaminen kestää... Helsingin Sanomat 21.3.2006.
    Makasiinien tilalle löytyi neljä ehdokasta. Helsingin Sanomat 8.4.2006.
  32. ↑ Oksanen 2006, s. 91
  33. ↑ Flow-festivaali muuttaa Sörnäisiin. Helsingin Sanomat, 2.6.2006. Sanoma. Artikkelin verkkoversio.
  34. ↑ Makasiinityöryhmä 2001, s. 55
  35. ↑ Laitapuolen kulkijoiden nuotio sytytti VR:n makasiinin laiturin. Helsingin Sanomat, 28.11.1992. Artikkelin verkkoversio.
  36. ↑ Kerkelä, Lasse: Poliisi etsii makasiinimellakan järjestänyttä ydinryhmää. Helsingin Sanomat, 3.5.2006. Artikkelin verkkoversio.
  37. ↑ Kerkelä, Lasse: Mellakan johtamisesta vangittu kiisti rähinän suunnitelmallisuuden. Helsingin Sanomat, 5.5.2006. Artikkelin verkkoversio.
  38. ↑ Oksanen 2006, s. 121
  39. ↑ Tuli riehui VR:n makasiineissa. Helsingin Sanomat, 6.5.2006. Sanoma. Artikkelin verkkoversio.
  40. ↑ Ojakkala 2006, s. 121
  41. ↑ Poliisi ei päässyt lauantaina tuhopolttajien jäljille. Helsingin Sanomat, 7.5.2006. Artikkelin verkkoversio.
  42. ↑ Paakkanen, Mikko: Makasiinipalo ei ilmeisesti ollutkaan tahallaan sytytetty (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 14.7.2006. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 19.7.2011.
  43. ↑ Makasiinien palo saattoi olla vahinko MTV Uutiset. 14.7.2006. Viitattu 25.3.2023.
  44. ↑ Huhtanen, Jarmo: Makasiinien palo: Poliisi tietää mistä makasiinipalo sytytettiin. Helsingin Sanomat, 8.5.2006. Artikkelin verkkoversio.
  45. ↑ Pohjanpalo, Olli: Poliisi purki vahingossa osan suojeltavasta makasiinista. Helsingin Sanomat, 10.8.2006. Sanoma. Artikkelin verkkoversio.
  46. ↑ Airola, Iiro-Pekka: Purkutyö vaikeutuu vasta jos poliisitutkinta venyy pitkälliseksi. Helsingin Sanomat, 9.5.2006. Sanoma. Artikkelin verkkoversio.
  47. ↑ Ahola, Merituuli: Tiilikaupasta sukeutui mediatapahtuma. Helsingin Sanomat, 2.8.2006. Sanoma. Artikkelin verkkoversio.
  48. ↑ Savolainen, Jaana: Makasiinien purkaja ottaa tiilet takaisin. Helsingin Sanomat, 4.10.2006. Sanoma. Artikkelin verkkoversio.
  49. ↑ a b c Moilanen, Kaisu: VR:n makasiinien rauniot jyrätään Töölönlahdelta – tilalle tulee muistokuoppa, joka kuvaa ”aika-avaruuden taipumaa massan ympärillä” (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 21.4.2017. Viitattu 24.3.2023.
  50. ↑ Rimaila, Elisa: VR:n makasiinien rippeet kaatuvat tänään rytinällä (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 28.6.2018. Viitattu 10.5.2023.
  51. ↑ Tervola, Marjut: Töölönlahden makasiinit pääsevät postimerkkiin. Helsingin Sanomat, 3.6.2006. Sanoma. Artikkelin verkkoversio.
  52. ↑ Holvas, Jakke: Paskaduuni, ja tulipa sanotuksi. (digitilaajille) Helsingin Sanomat, 16.7.2006. Artikkelin verkkoversio.
  53. ↑ Holvas, Jakke: Media jakoi pikatuomioita makasiinipalosta. (digitilaajille) Helsingin Sanomat, 23.7.2006. Artikkelin verkkoversio.
  54. ↑ Makasiinien palo jäämässä ratkaisematta Iltalehti. 29.4.2007. Alma Media. Arkistoitu 5.7.2007. Viitattu 19.7.2011.
  55. ↑ Valmis Musiikkitalo luovutettiin rakennuttajalle Yle Uutiset. 29.4.2011. Viitattu 24.7.2011.
  56. ↑ VR:n makasiinijäännöksiä uhkaa purku mtv3.fi. 28.6.2011. Arkistoitu 30.6.2011. Viitattu 20.7.2011.
  57. ↑ Töölönlahden suunnittelussa käynnistymässä seuraava erä Yle Uutiset, 28.9.2010
  58. ↑ Malmberg, Lari: Helsinki selvittää mahdollisuutta purkaa VR:n makasiinien rauniot Helsingin Sanomat. 24.7.2015. Sanoma. Arkistoitu 31.12.2015. Viitattu 26.10.2015. (Internet Archive)
  59. ↑ Malmberg, Lari: Opiskelijat ehdottavat: Helsingin makasiinirauniot voisi muuttaa pyöräkeskukseksi (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 25.9.2015. Viitattu 23.3.2023.
  60. ↑ a b Vesalainen, Suvi: Makasiinintorso on virtahepo kaupunkilaisten olohuoneessa – Valtuutettu ehdottaa yleistä saunaa Yle. 7.7.2015. Viitattu 25.3.2023.
  61. ↑ a b Murto, Roosa: VR:n makasiinien historia on surkeiden sattumusten sarja Helsingin Sanomat. 25.9.2015. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 26.10.2015. (Archive.org)
  62. ↑ a b c Salmela, Marja: Suojellun makasiinin raunion kohtalo yhä epäselvä – sortuuko rapistunut raunio sittenkin? (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 18.7.2015. Viitattu 25.3.2023.
  63. ↑ Lehtinen, Don: VR:n makasiinien kohtalo on selvillä – Kuvat: tältä ne näyttivät palon jälkeen vuonna 2006 Helsingin Uutiset. 30.6.2016. Viitattu 25.3.2023.
  64. ↑ Turunen, Petri: VR:n makasiinien rauniot sotkettiin karmeaan kuntoon – näin kaupunki yrittää estää luvattoman yöpymisen Ilta-Sanomat. 28.10.2016. Viitattu 25.3.2023.
  65. ↑ a b Pajuriutta, Satu: VR:n makasiinien purkaminen alkaa ennen juhannusta Helsingin Sanomat. 2.6.2018. Arkistoitu 14.6.2018. Viitattu 21.6.2018. (Internet Archive, arkistoitu 14.6.2016)
  66. ↑ Töölönlahden makasiiniraunion tulevaisuudesta päätöksiä www.hel.fi. Viitattu 27.6.2016. [vanhentunut linkki]
  67. ↑ Töölönlahden eteläosan (Makasiinipuisto, Kansalaistori) puistosuunnitelman hyväksyminen (Kluuvi) (a-asia) 12.12.2017. Helsingin kaupunki. Viitattu 23.8.2022.
  68. ↑ a b Aalto, Maija: Nyt se tapahtui: VR:n makasiinien raunioita alettiin purkaa Töölönlahdella (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 21.6.2018. Viitattu 21.6.2018.
  69. ↑ Kuvat: VR-makasiinien ikoniset tiiliseinät revittiin maahan Helsingissä – paikalle nousee taideteos MTV Uutiset. 28.6.2018. Viitattu 25.3.2023.
  70. ↑ Makasiinityöryhmä 2001, s. 28
  71. ↑ Makasiinityöryhmä 2001, s. 31–33
  72. ↑ Makasiinityöryhmä 2001, s. 37–38
  73. ↑ Oksanen 2006, s. 39
  74. ↑ Oksanen 2006, s. 59
  75. ↑ Junni, Tatu: Haastattelussa Paleface: ”VR:n makasiinit olivat monelle Suomen WTC-tornit!” Dome.fi. 8.9.2010. Otavamedia. Viitattu 21.10.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta VR:n makasiinit.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=VR:n_makasiinit&oldid=21944994”