Urin zikkurat
| Urin suuri zikkurat | |
|---|---|
 Urin zikkuratin ennallistus, joka pohjautuu sir Leonard Woolleyn tutkimuksiin vuodelta 1939. |
|
| Sijainti | Tell el-Muqayyar, Dhi Qar, Irak |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | porraspyramidi |
| Valmistumisvuosi | noin 2000 eaa. |
| Rakennuttaja | kuninkaat Ur-nammu ja Shulgi |
| Käyttäjä | Pyhäkkönä noin 1500 vuoden ajan. Autioitui 500-luvulla eaa. |
| Runkorakenne | savitiili |
| Julkisivumateriaali | poltettu tiili |
| Korkeus | alun perin noin 30 metriä |
| Kerrosluku | 3 tasannetta, joista ylin puuttuu |
| Tilavuus | pohja 62,5 * 43 metriä |
 |
|
Urin zikkurat[1] eli Urin suuri zikkurrat on hienoin säilynyt sumerilaisen uskonnollisen arkkitehtuurin edustaja. Urin tapaan kaikissa suurissa sumerilaiskaupungeissa oli tällainen porraspyramidin muotoinen temppeli. Urin zikkurat on peräisin noin vuodelta 2000 eaa.[2] Sana zikkurat tulee akkadin kielen ilmaisusta ziqqurratu, joka tarkoittaa vuoren huippua.[3]
Urin zikkurat rakennettiin kuunjumala Nannan kunniaksi. Sitä pidettiin yhdyssiteenä taivaan ja maan välillä, ja se oli vilkas uskonnollisen elämän keskus. Jumalan uskottiin laskeutuvan zikkuratin ylimmän kerroksen temppeliin.[3]
Rakennus on tehty umpinaiseksi ilmastointiaukkoja lukuun ottamatta. Mittasuhteet ovat tarkkoja, koska matemaattinen tarkkuus oli mesopotamialaisille arkkitehdeille tärkeää. Rakennusmateriaali on savitiili, ja puupalkit vahvistavat rakennetta.[3] Ulkopintaa peittää 2,5 metriä paksu verhoilu, joka on poltettua tiiltä. Laastina on vesitiivistä bitumia. Pyramidin huipulle johtavat useat leveät portaat. Keskimmäinen portaikko oli luultavasti tarkoitettu vain uskonnollisille juhlakulkueille, ja muut portaat olivat arkikäyttöön. Rakennuksessa on ollut jopa keittiö, koska uskonnollisiin menoihin kuului ruoan uhraamista.[2]
Rakennuksen arvellaan säästyneen, koska alue autioitui Eufratin uoman siiryttyä toiseen paikkaan.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 1165. Sanakirja tuntee kirjoitusasut zikkurat ja ziggurat, mutta ei muotoa zikkurrat. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
- ↑ a b c Chris Scarre: Maailman seitsemänkymmentä ihmettä, s. 97–99. Tämä teos käyttää muotoa zikkurrat. Otava, 2000. ISBN 951-1-16713-8.
- ↑ a b c Ihmisen värikkäät vaiheet, s. 24–25. Alkuteos vuodelta 1992: Everyday Life Through the Ages. Valitut Palat, 1998. ISBN 951-584-325-1.
