Ulrich von Coler
Ludvig Otto Carl Ulrich von Coler (6. joulukuuta 1885 Cüstrin, Brandenburg[1] – 19. toukokuuta 1953) oli Suomen sisällissotaan osallistunut saksalainen upseeri, joka toimi valkoisten itäarmeijan 2. jääkäriprikaatin komentajana. Hän oli Viestirykmentin komentajana syksyllä 1918.[2]
Ulrich von Colerin vanhemmat olivat everstiluutnantti Carl von Colin ja Marie Prollius ja puoliso vuodesta 1917 Edit Heinemann. Von Coler suoritti vänrikin tutkinnon 1906, upseeritutkinnon Potsdamin sotakoulussa 1907 ja aseupseeritutkinnon Erfurtin asetehtaassa. Preussin armeijassa hän palveli 1906–1918, haavoittuen 1914 ja 1915. Konttoristina Kymintehtaalla von Coler oli 1919.[1] Vuodesta 1920 hän toimi suojeluskunnan päällikkönä ensin Kuopiossa ja sitten Hangossa. Hän kirjoitti vuonna 1919 teoksen Suomalaisten jääkärien parissa.[3] Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksan tasavallan armeijassa ei ollut vapaita upseerinvirkoja, joten von Coler pysyi Suomessa suojeluskunnan palveluksessa vuoteen 1934, jolloin palasi Saksaan. Hänet ylennettiin everstiksi 1. maaliskuuta 1942.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Aikalaiskirja. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 64. Helsinki: Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1920.
- ↑ Maavoimat[vanhentunut linkki]
- ↑ Pieni tietosanakirja
| ||||||||||
