Tukikudostulehdus
| Parodontiitti eli hampaan tukikudostulehdus | |
|---|---|
 Röntgenkuvassa nähtävää, parodontiitin aiheuttamaa, syvää luukatoa hampaan juurten alueella |
|
| Luokitus | |
| ICD-10 | K05.3 |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Tukikudostulehdus eli parodontiitti on hammasta ympäröivien kudosten tulehdus. Ientulehduksen eli gingiviitin pitkittyessä syntyy krooninen ientulehdus, jossa tulehdus leviää ikenen alle, ja tällöin kyseessä on parodontiitti. Parodontiitti on vakava ja vaikeasti hoidettava sairaus, joka aiheuttaa suun limakalvojen ja luun peruuttamatonta tuhoutumista. Hoitamattomana tauti johtaa hampaiden menetykseen.
Tukikudostulehdus todetaan ientaskumittauksen yhteydessä ientaskumittarilla (syventyneitä ientaskuja) sekä radiologisesti (luuvetäymät hampaan juuren alueella).
Mekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Parodontiitin esiaste on gingiviitti, joka on vielä hoidettavissa hyvällä suuhygienialla ja jonka aiheuttamat kudosvauriot eivät ole peruuttamattomia. Puolustusvasteen laskiessa elimistön immuunijärjestelmä puolustautuu bakteereita vastaan kudostuholla. Kudostuho rajoittuu hampaan läheisyyteen, koska elimistön tärkein tavoite on pitää tulehdus paikallisena. Kiinnityssäikeitä ja alveoliluuta häviää asteittain: ientaskut syvenevät, hammasvälit laajenevat, hampaat saattavat heilua tai hampaita saatetaan jopa joutua poistamaan menetetyn kiinnityksen vuoksi. Äärimmäisessä tapauksessa, mikäli hoitoon ei hakeuduta, irtoavat hampaat suusta itsestään.[1]
Esiintyvyys ja vaikutukset terveyteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jo 15–18-vuotiaista nuorista Suomessa joka kuudennella on alkavaa parodontiittia, joka todetaan ientaskun syvenemisenä.[2] Hoitamaton parodontiitti voi olla riskitekijä ihmisen yleisterveydelle, koska joidenkin tutkimusten mukaan parodontiitti voi lisätä riskiä sairastua sepelvaltimotautiin ja ateroskleroosiin.[3] Parodontiitti on aikuisilla yleisin syy hampaiden menettämiseen[4].
Riski parodontiitin sairastuvuuteen on yksilöllinen ja perinnöllinen. Altistavia tekijöitä parodontiitin sairastuvuuteen ovat huono suuhygienia, tupakointi, diabetes, matala sosioekonominen luokka sekä häiriöt elimistön leukosyyttien määrässä ja toiminnassa.[5]
Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Parodontiitin hoito suoritetaan hammaslääkärin ja/tai suuhygienistin antamalla hoidolla. Hoito koostuu pääsääntöisesti hampaiden ja ientaskualueiden mekaanisesta puhdistuksesta ultraäänilaitteella ja käsi-instrumenteilla. Puhdistuksessa poistetaan hammaskivi ja plakkikertymät sekä infektoitunut juurisementti. Tarvittaessa voidaan ientaskuista ottaa mikrobinäytteet, ja hoidon tukena voidaan käyttää antibioottihoitoa. Hoidon hyvän onnistumisen edellytys on riittävän hyvä omahoito.[6]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ientulehdus eli gingiviitti
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Huovinen, P. ym.: Mikrobiologia ja infektiosairaudet. Kirja II. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki. Jyväskylä 2003. s. 345–346.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hammaslääkäriliittö, parodontiitti hammaslaakariliitto.fi. Viitattu 12.3.2016. (suomeksi)
- ↑ http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00265
- ↑ Parodontiitin yhteys sydän- ja verisuonisairauksiin Terveyskirjasto.fi. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 27.9.2018. (suomeksi)
- ↑ http://www.huittinen.fi/palvelut/sosiaali-_ja_terveyspalvelut/terveyskeskus/terveyspalvelut/hammashoito/hampaiden_sairaudet (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Suositus - Käypä hoito www.kaypahoito.fi. Viitattu 10.3.2016.
- ↑ Hammaslääkäriliitto, parodontiitin hoito hammaslaakariliitto.fi. Arkistoitu 13.3.2016. Viitattu 12.3.2016. (suomeksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tukikudostulehdus Wikimedia Commonsissa
