Talouden hintakupla

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Talouden hintakupla tarkoittaa taloudessa tilannetta, jossa kaupankäynnin kohteen hinta eroaa markkinoiden perustekijöiden määräämästä tasapainohinnasta. Kupla voi muodostua esimerkiksi pörssiosakkeiden tai asuntojen hintoihin. Tunnettuja talouden hintakuplia ovat esimerkiksi Hollannin tulppaanimania ja 2000-luvun IT-kupla.

Yleisessä käytössä on ollut myös Joseph Stiglitzin määritelmä kuplalle[1]: ”the basic intuition is straightforward: if the reason that the price is high today is only because investors believe that the selling price will be high tomorrow – when ”fundamental” factors do not seem to justify such a price – then a bubble exists”.

KTH:n professori Hans Lind tarjoaa vaihtoehtoista määritelmää kuplalle[2]: ”There is a bubble if the (real) price of an asset first increases dramatically over a period of several months or years and then almost immediately falls dramatically”.

Aiheuttajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talouden hintakuplien yhteydessä viitataan usein John Maynard Keynesin osakemarkkinakuvaukseen vuodelta 1936, jossa Keynesin mukaan spekulaattorit yrittävät ennustaa yleisen mielipiteen kehittymistä, sen sijaan että kiinnittäisivät huomionsa markkinoiden toiminnan perustekijöihin. Tällöin syntyy talouden toimijoiden itse itseään toteuttavien odotusten aikaan saamia hinnanmuutoksia. Muutos voi aiheuttaa nousevan hinnan kuplan, joka puhjetessaan aiheuttaa hintojen laskun ja mahdollisesti vastakkaissuuntaisen kuplan, alihintaisuuden.[3] Ranskalainen taloustieteilijä André Orléan on tulkinnut tämän ajatuksen René Girardin mimeettisen teorian valossa ja yrittänyt myös mallintaa kuplien syntymistä matemaattisesti.[4] Tämä näkemys on myös olennaisilta osin sopusoinnussa monien kannattaman suuremman hölmön teorian (engl. greater fool theory) kanssa.

Suuremman hölmön teoria esittää, että kuplia aiheuttaa sijoittajien optimismi heidän ostaessaan ylihinnoiteltuja tuotteita myyden ne toisille spekulaattoreille (suuremmille hölmöille) korkeampaan hintaan.[5] Kupla pysyisi kasassa niin kauan kuin sijoittajat löytävät aina suuremman hölmön, joka on valmis ostamaan tuotteen korkeampaan hintaan. On helppoa nähdä, ettei osallistumisen tällaiseen peliin tarvitse olla yksinkertaisesti irrationaalista; päin vastoin, niin kauan kuin spekulaattori löytää suuremman hölmön, on kuplan ylläpito vain järkevää. Myös taidemarkkinoiden päätä huimaavien hintojen kehittyminen on helppoa selittää suuremman hölmön teorian avulla.[6]

Eräät uusklassisen taloustieteen edustajat eivät ole hyväksyneet Keynesin teoriaa, joka sisältää erilaisen näkemyksen osakemarkkinoiden toiminnasta kuin heidän oma teoreettinen lähtökohtansa. Keynesin näkemystä vastaan onkin heidän taholtaan esitetty runsaasti kritiikkiä, jonka mukaan kupla voidaan selittää ”rationaalisella” taloudellisella käyttäytymisellä.[3] Toisaalta esimerkiksi Orléan on huomauttanut, ettei kuplien mimeettistä syntyä tarvitse ymmärtää yksiselitteisen "irrationaaliseksi", koska sijoittajan on järkevää sijoittaa osakkeeseen, jos sen arvo nousee, riippumatta siitä, mikä sen arvoa nostaa.[7]

Kuplia on yritetty selittää myös moraalikadon avulla.

Ongelma Keynesin ja Stiglizin lähestymistavassa on lähinnä kvantifioitavuudessa.kenen mukaan? Mitkä tarkkaan ottaen ovat odotukset ja ovatko hintoihin tai fundamentteihin liittyvät odotukset epärealistiset vai realistiset. Markkinoiden perustekijätkään eivät ole yksiselitteisiä – perustuvatko odotukset nimellisiin vai reaalisiin arvoihin ja käytetäänkö niiden pohjana nykyisiä vai odotettuja arvoja.kenen mukaan?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sitglitz, J.E. (1990). "Symposium on Bubbles", Journal of Economic Perspectives, 4:2, 13-18.
  2. Lind, Hans (2009). Price bubbles in housing markets: concept, theory and indicators, International Journal of Housing Markets and Analysis, 2:1, 78-90.
  3. a b Flood, Hodrick (1990)
  4. André Orléan: Evolution of Imitation The Economics of Networks: Interaction and Behaviors, P. Cohendet, P. Llerena, H. Stahn and G. Umbhauer (toim.). 1998. Springer-Verlag.
  5. Greater Fool Theory Definition - What is Greater Fool Theory? Investorglossary.com. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 6.3.2015.
  6. "Steven A, Cohen to Sell Works at Sothebys and Christies". Luettu 2015-03-06. 
  7. André Orléan: Empire of Value (ransk. alkuperäisteos L'Empire de la valeur). MIT Press, 2014 (2011).