Syyttämättäjättämispäätös
Syyttämättäjättämispäätös on syyttäjän tekemä päätös jättää syyte nostamatta rikoksesta epäiltyä henkilöä vastaan. Päätöksen tapahtumatiedoissa kerrotaan, mitä asiassa on epäilty tapahtuneen tai on tapahtunut. Syyttämättä jätetyn henkilön yhteys tapahtuneeseen kerrotaan lyhyesti eli kerrotaan, mitä henkilö on tehnyt tai mitä hänen on epäilty tehneen sekä miksi juuri hänen on epäilty syyllistyneen asiassa rikokseen. Tietoja tai päätöksen perusteluja ei tule esittää rikosta syyksilukevassa muodossa.[1]
Päätöksessä on perusteltava, miksi syyte on jätetty nostamatta. Syitä voivat olla seuraavat:
- Asiassa ei ole tapahtunut rikosta
- Rikoksesta tai epäillyn syyllisyydestä ei ole riittävää näyttöä
- Syyteoikeus on vanhentunut
- Asiassa ei ole syyteoikeutta
Syyttäjän on virkavastuun uhalla nostettava syyte, jos rikoksesta ja tietyn henkilön syyllisyydestä on tarpeeksi näyttöä. Syyttäjän on myös otettava huomioon sekä rikosepäilyä tukevia että sitä vastaan puhuvia seikkoja (tasapuolisuusvaatimus).[2]
Syyttäjä saa kuitenkin jättää syytteen nostamatta, vaikka asiassa olisi tarpeeksi näyttöä rikoksesta, jos
- epäillystä rikoksesta ei olisi odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko ja sitä on sen haitallisuus tai siitä ilmenevä rikoksesta epäillyn syyllisyys huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä (vähäisyysperuste)[3]
- epäilty ei ollut tekohetkellä täyttänyt kahdeksaatoista vuotta ja rikoksesta ei olisi odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta ja teon katsotaan johtuneen pikemmin ymmärtämättömyydestä tai harkitsemattomuudesta kuin piittaamattomuudesta lain kieltoja ja käskyjä kohtaan (nuoruusperuste)[3]
- tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei muuta vaadi ja kun oikeudenkäyntiä ja rangaistusta on pidettävä kohtuuttomina tai tarkoituksettomina, kun otetaan huomioon rikoksesta epäillyn ja asianomistajan välillä saavutettu sovinto tai muu epäillyn toiminta tekonsa vaikutusten estämiseksi tai poistamiseksi, hänen henkilökohtaiset olonsa, teosta hänelle aiheutuvat muut seuraukset, sosiaali- ja terveydenhuollon toimet tai muut seikat (kohtuusperuste)[4]
- tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei muuta vaadi ja kun epäilty rikos ei yhteisen rangaistuksen määräämistä tai aikaisemmin tuomitun rangaistuksen huomioon ottamista koskevien säännösten johdosta olennaisesti vaikuttaisi kokonaisrangaistuksen määrään (konkurrenssiperuste)[4]
- tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei muuta vaadi ja asian käsittelyn jatkamisesta aiheutuvat kustannukset olisivat selvässä epäsuhteessa asian laatuun ja siitä mahdollisesti odotettavissa olevaan seuraamukseen (kustannusperuste)[4]
- tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei muuta vaadi ja syyteharkinnassa on saman henkilön tekemäksi epäiltyjä rikoksia kaksi tai useampi ja hän on tunnustamalla edistänyt yhden tai useamman epäillyn rikoksen selvittämistä. Tällöin syyttäjä voi päättää, että syytettä ei nosteta kaikista epäillyistä rikoksista. (tunnustamisperuste)[4]
Perusteluista täytyy ilmetä ne seikat ja todisteet sekä näytön arviointi ja oikeudellinen päättely, joihin ratkaisu perustuu. Perustelut pitää esittää yleiskielellä, eikä niissä pääsääntöisesti tulisi käyttää ammattisanoja tai harvinaisia vierasperäisiä sanoja. Mitä lievempi epäilty rikos on, sitä lyhyemmät perustelut yleensä riittävät.[1]
Jos syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta, asianomistajan on mahdollista käyttää niin sanottua toissijaista asianomistajan syyteoikeutta.[5] Asianomistaja voi tällöin nostaa itse syytteen epäiltyä tekijää kohtaan ja viedä asian tuomioistuimen käsiteltäväksi. Näissä tapauksissa oikeudenkäyntikulut voivat kuitenkin nousta todella korkeiksi ja ne voivat jäädä kokonaan asianomistajan maksettavaksi.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa (689/1997) Finlex. Viitattu 9.5.2021.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Syyttämättäjättämispäätöksen laatiminen ja sisältö (PDF) 8.12.2016. Valtakunnansyyttäjänvirasto. Arkistoitu 9.5.2021. Viitattu 9.5.2021.
- ↑ Perusasioita oikeustieteestä – Prosessioikeus Helsingin yliopiston avoin yliopisto. Viitattu 9.5.2021.
- ↑ a b Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 1 luku 7 §
- ↑ a b c d Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 1 luku 8 §
- ↑ Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 1 luku 14 §
- ↑ Liukkonen, Sami: Syyttämättäjättämispäätös on kova paikka rikoksen uhrille. RIKU-lehti, 2017, nro 3, s. 26–27. Rikosuhripäivystys. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.5.2021.