Svante Arrhenius
| Svante Arrhenius | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. helmikuuta 1859 Uppsala, Ruotsi |
| Kuollut | 2. lokakuuta 1927 (68 vuotta) Tukholma, Ruotsi |
| Kansalaisuus | ruotsalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Uppsalan yliopisto Tukholman yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Per Teodor Cleve, Erik Edlund |
| Instituutti | Kuninkaallinen teknillinen korkeakoulu |
| Oppilaat | Oskar Klein |
| Tutkimusalue |
fysiikka kemia |
| Tunnetut työt |
Arrheniuksen yhtälö Elektrolyyttien dissosiaatioteoria |
| Palkinnot |
 Nobelin kemianpalkinto (1903) |
Svante August Arrhenius (19. helmikuuta 1859 Vik lähellä Uppsala, Ruotsi – 2. lokakuuta 1927 Tukholma, Ruotsi[1]) oli ruotsalainen fyysikko ja kemisti ja ensimmäinen ruotsalainen Nobel-palkinnon saaja. Vuonna 1903 myönnetyn kemian Nobelin perusteena olivat Arrheniuksen dissosiaatiota koskevat teoriat.[2] Arrheniusta pidetään yhdessä Wilhelm Ostwaldin ja Jacobus Henricus van ’t Hoffin kanssa fysikaalisen kemian perustajana.[3]
Arrhenius oli myös tieteen kansantajuistaja ja kirjoitti useita suomennettujakin teoksia.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arrhenius tutki elektrolyyttien sähkönjohtokykyä fyysikko Eric Edlundin ohjauksessa. Arrhenius väitteli Uppsalan yliopistossa v. 1884 ja väitöskirjassaan, joka sai huonot arvosanat, hän käsitteli elektrolyyttien dissosiaatioita. Väitöksen jälkeen Arrhenius työskenteli neljä vuotta Friedrich Wilhelm Ostwaldin, Friedrich Kohlrauschin, Ludwig Boltzmannin, ja Jacobus Henricus van't Hoffin kanssa. Arrhenius Ostwaldin ja van't Hoffin ohjauksessa kehitti myöhemmin v. 1887 elektolyytien dissosiaatioteorian. Luennoituaan Uppsalan yliopistossa Arrhenius kutsuttiin Tukholman teknisen korkeakoulun fysiikan professoriksi v. 1895.[1] Vuodesta 1905 vuoteen 1927 hän vastasi fysikaalisesta kemiasta Nobel instituutissa.
Arrhenius tutki vain vähän kemiallista kinetiikkaa, mutta laadukkaasti. Hän julkaisi v. 1889 tulkintansa van't Hoffin reaktion tasapainovakion lämpötilariippuvuudesta, ja päätteli tästä tieteessä yleisesti tunnustetun Arrheniuksen yhtälön.[4]
Arrhenius työskenteli monilla tieteen aloilla kuten immunokemia, kosmologia ja elämän synty Maa-planeetalla. Arrhenius oli yksi aikalaisistaan, jotka esittivät panspermia-hypoteesin. Siinä selitettiin elämän 'alkusiementen' tulleen avaruudesta. Myöhemmin 2000-luvulla ajatus on jälleen saanut huomiota avaruustutkimuksessa.[5]
Vuonna 1896 Arrhenius tutki ensimmäisenä kasvihuoneilmiötä ja erityisesti hiilidioksidin ja vesihöyryn lämpösäteilyominaisuuksia, jonka Joseph Fourier oli havainnut jo v. 1827.[6] Arrhenius selitti kasvihuoneilmiön avulla teoriaansa, jonka mukaan jääkausien ja lämpimien kausien vaihtelu riippuu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vaihteluista.[7][8]
Tieteellisiä artikkeleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arrhenius, 1884, Recherches sur la conductivité galvanique des électrolytes, doctoral dissertation, Stockholm, Royal publishing house, P.A. Norstedt & söner, 89 pages.
- Arrhenius, 1896a, Ueber den Einfluss des Atmosphärischen Kohlensäurengehalts auf die Temperatur der Erdoberfläche, in the Proceedings of the Royal Swedish Academy of Science, Stockholm 1896, Volume 22, I N. 1, pages 1–101.
- Arrhenius, 1896b, On the Influence of Carbonic Acid in the Air upon the Temperature of the Ground, London, Edinburgh, and Dublin Philosophical Magazine and Journal of Science (fifth series), April 1896. vol 41, pages 237–275.
- Arrhenius, 1901a, Ueber die Wärmeabsorption durch Kohlensäure, Annalen der Physik, Vol 4, 1901, pages 690–705.
- Arrhenius, 1901b, Über Die Wärmeabsorption Durch Kohlensäure Und Ihren Einfluss Auf Die Temperatur Der Erdoberfläche. Abstract of the proceedings of the Royal Academy of Science, 58, 25–58.
- Arrhenius, 1903, Lehrbuch der Kosmischen Physik, Vol I and II, S. Hirschel publishing house, Leipzig, 1026 pages.
- Arrhenius, 1906, Die vermutliche Ursache der Klimaschwankungen, Meddelanden från K. Vetenskapsakademiens Nobelinstitut, Vol 1 No 2, pages 1–10
- Arrhenius, 1908, Das Werden der Welten, Academic Publishing House, Leipzig, 208 pages.
Yleistajuisia teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Världarnas utveckling (1906) (Suom. K. H. Hällström, Maailmojen kehitys, Otava 1907),
- Människan inför världsgåtan (1907) (Suom. K. H. Hällström, Maailman arvoitusta ratkaisemassa: Eri aikojen ja eri kansojen käsitykset maailman kehittymisestä, Otava 1908),
- Smittkoppar och deras bekämpande (1913),
- Stjärnornas öden (1915) (Suom. K. H. Hällström, Tähtien kohtalot, Otava 1916)
- Kemien och det moderna livet (1919).(suom. Olli A. Wuorinen Kemia ja nykyaikainen elämä, Otava 1923)
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Svante Arrhenius – Biographical Nobelprize.org. Nobel Media AB. Viitattu 5.12.2014. (englanniksi)
- ↑ The Nobel Prize in Chemistry 1903 Nobelprize.org.. Nobel Media AB. Viitattu 5.12.2014.
- ↑ Servos, John W.: Physical Chemistry from Ostwald to Pauling: The Making of a Science in America, s. 20. Princeton University Press, 1996. ISBN 9780691026145. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.12.2014). (englanniksi)
- ↑ K.J. Laidler, Chemical Kinetics and the Origins of Physical Chemistry, Arch. Hist. Exact. Sci., vol 32 (43), v. 1985
- ↑ Origin on Earth or Arrival from Space 2003. Chris Gordon-Smith. Viitattu 5.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Arrhenius and Global Warming (PDF) Lavelle. Viitattu 5.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Climate controversies (of the nineteenth century) The Guardian. Viitattu 5.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Svante August Arrhenius (1859–1927) Science Museum. Arkistoitu 3.1.2015. Viitattu 5.12.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Svante Arrhenius Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
