Surrealismin manifesti
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Surrealismin manifesti : ensimmäinen manifesti 1924 | |
|---|---|
| Manifeste du Surréalisme | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | André Breton |
| Kieli | ranska |
| Julkaistu | 1925 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Väinö Kirstinä |
| Kustantaja | Karisto, Taide |
| Julkaistu | 1970, 2. uud. p. 1996 |
| Sivumäärä | 68 |
| ISBN | 951-608-023-5 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Surrealismin manifesti (ransk. Le Manifeste du Surréalisme) on surrealistisen taidesuuntauksen piirissä julkaistujen kahden julistuksen nimitys.
Manifestin on suomentanut Väinö Kirstinä. Suomennos sisältää Kirstinän johdannon ja uudistettu painos myös jälkisanat.[1]
Ensimmäinen manifesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen manifestin kirjoitti ranskalainen kirjailija André Breton vuonna 1924, ja se julkaistiin 1925. Manifestissa luetellaan surrealismin edelläkävijöitä, kuten markiisi de Sade, Charles Baudelaire, Arthur Rimbaud, Comte de Lautréamont, Raymond Roussel ja jopa Dante. Manifestissa kuvataan surrealismin olemusta ja siteerataan runoudessa surrealismia kehittäneiden runoilijoiden teoksia, kuten Philippe Soupaultin, Paul Éluardin, Robert Desnos'n ja Louis Aragonin.
Tekstissä Breton käytti absurdia huumoria havainnollistamaan dada-suuntausta, joka Ranskassa edelsi surrealismia ja jossa siinäkin Breton oli keskushenkilönä. Tekstissä vakuutetaan, että surrealismi ei noudata mitään tiettyä suunnitelmaa eikä perinteistä mallia ja että surrealistit ovat nonkonformisteja.
Manifestin allekirjoittivat muun muassa Louis Aragon, Antonin Artaud, Jacques Baron, Joe Bousquet, Jacques-André Boiffard, Jean Carrive, Rene Crevel, Robert Desnos, Paul Éluard, Max Ernst ja Breton.
Toinen manifesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1929 Breton julkaisi muiden teoreettisten erittelyjen ohella surrealismin toisen manifestin. Julistuksessa suljettiin surrealismin ulkopuolelle taiteilijoita, jotka eivät halunneet osallistua kollektiiviseen toimintaan: Leiris, Limbour, Morise, Baron, Queneau, Prévert, Desnos, Masson ja Boiffard. He siirtyivät aikakauskirjan Documents piiriin. Lehteä julkaisi Georges Bataille.
Kolmas manifesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Breton luonnosteli kolmannenkin manifestin, mutta se jäi julkaisematta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Manifesto of surrealism (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
- Tere Vadén: ”Surrealismin manifesti”. Kirja-arvostelu Niin & Näin lehdessä 4/1996 (Arkistoitu – Internet Archive)