Springfield Indians
Springfield Indians oli AHL-joukkue West Springfieldin kaupungista Massachusettsista. Se oli yksi AHL:n perustajajäsenistä ja pelasi sarjassa ja sitä edeltäneissä sarjoissa 52 kauden ajan vuodesta 1926 vuoteen 1994. Indians ei osallistunut sarjaan vuosina 1933–1935 ja 1942–1946 sekä tunnettiin kaudet 1951–1954 nimellä Syracuse Warriors ja kaudet 1967–1974 nimellä Springfield Kings. Joukkue voitti seitsemän kertaa AHL:n mestaruuden, eli Calder Cupin, kerran Kings-nimellä vuonna 1971.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Indians aloitti Canadian-American Hockey Leaguessa vuonna 1926. Vuonna 1939 kolme vuotta AHL:n perustamisen jälkeen entinen NHL-tähti Eddie Shore osti organisaation ja pelasi itsekin kaksi kautta joukkueessa. Shoren värikäs mutta kiistanalainen johtamistapa vaikutti joukkueessa kolme vuosikymmentä ja osaltaan edesauttoi myös tulevian tähtien syntymisen. Ensimmäisinä AHL-kausina menestys kiersi kuitenkin vielä joukkuetta ja toisen maailmansodan takia Yhdysvaltain armeija otti joukkueen kotiareenan Eastern States Coliseumin haltuunsa. Tämän vuoksi Indians jäi hallittomaksi ja Shore lainasi pelaajansa Buffalo Bisons -joukkueeseen. Kaudeksi 1946–1947 pelaajat palasivat Springfieldiin.
Kaudet 1951–1954 joukkue tunnettiin nimellä Syracuse Warriors. Palattuaan Springfieldiin kesti vielä muutama vuosi ennen kuin joukkue sai menestystä. New York Rangersin tultua Indiansin emoseuraksi tämä sai useita huippuvahvistukia NHL:stä. Indians voitti liigan runkosarjan ja mestaruuden kolme kertaa peräkkäin 1960–1962. Mikään joukkue ei ole voittanut AHL-mestaruutta kolme kertaa peräkkäin. Kaudella 1960–1961 Indiansin saldo oli 49 voittoa, 1 tasapeli ja 22 tappiota, mikä oli AHL-ennätys ja se rikottiin vasta 13 vuotta myöhemmin. Joukkue teki myös tuolloin 344 maalia, eli melkein 100 enemmän kuin toiseksi eniten maaleja tehnyt joukkue.
Jatkossa menestys hiipui ja Shoren johtamistyyli aiheutti lisää kiistoja pelaajien keskuudessa, ja johti jopa lakkoihin. Shore päätti vuokrata organisaationsa Los Angeles Kingsille kaudeksi 1967–1968 ja joukkueen nimi muutettiin Springfield Kingsiksi. Kaudella 1970–1971 springfieldiläisjoukkue otti neljännen Calder Cupinsa ja joukkueen avainpelaajia olivat tulevat NHL-tähdet Butch Goring ja Billy Smith. Seuraavalla kaudella Goring ja Smith olivat poissa ja joukkue vietti jälleen pari kautta hiljaisuudessa. Shore otti joukkueensa takaisin haltuunsa kaudella 1974–1975 ja muutti seuran nimen kesken kauden takaisin Indiansiksi. Kauden päätteeksi joukkue voitti viidennen kertaa AHL-mestaruuden.
Viidettä mestaruutta seuraavat vuodet olivat todella heikkoja. Neljäntoista kauden aikana ei yksikään valmentaja pysynyt seurassa kautta pidempää. Onni kääntyi vasta vuonna 1990, kun New York Islandersin farmiseurana toiminut joukkue nousi aivan runkosarjan lopussa pudotuspelipaikalle, kun maalivahti Rick Knickle torjui voitokkaasti kahdeksan ottelua putkeen. Finaaleissa suuri suosikki Rochester Americans kaatui voitoin 4–2 ja pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi valittiin tuleva NHL-maalivahti Jeff Hackett. Seuraavalla kaudella Indians voitti seitsemännen Calder Cupinsa. Joukkue oli siirtynyt Hartford Whalersin farmiorganisaatioksi. Finaaleissa kaatui jälleen Rochester Americans ja maalivahti Kay Whitmore oli pudotuspelien paras pelaaja. Monet joukkueen tähtipelaajista nostettiin seuraavaksi kaudeksi Hartfordiin, eikä joukkue enää pärjännyt. Vuonna 1993 Indians pääsi vielä viimeisen kerran pudotuspeleihin, joissa tippui jatkossa Cape Breton Oilersia vastaan.
Syksyllä 1994 seura myytiin uusille omistajille, joka siirsi joukkueen Worcesteriin ja muutti nimen Worcester IceCatsiksi. Samalla kuitenkin aloitti Springfieldin kaupungissa uusi joukkue Springfield Falcons, joka sai myös paikan AHL:sta. Alkuperäinen Indiansin organisaatio sijaitsee nykyään Peoriassa Peoria Rivermenin nimellä ja on vanhin edelleen toimiva organisaatio AHL:ssa.
Huomattavia pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hall of Fameen valitut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muita huomattavia pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuraavassa listassa ovat pelaajat, jotka pelasivat vähintään 100 ottelua Springfieldissä ja NHL:ssä tai WHA:ssa tai olivat huomattavia jääkiekkovaikuttajia.
