Sher Bahadur Deuba
| Sher Bahadur Deuba | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Nepalin 32. pääministeri | |
|
13. heinäkuuta 2021-
|
|
| Presidentti | Bidya Devi Bhandari |
| Edeltäjä | Khadga Prasad Sharma Oli |
|
7. kesäkuuta 2017 - 15. helmikuuta 2018
4. kesäkuuta 2004 - 1. helmikuuta 2005 26. heinäkuuta 2001 - 4. lokakuuta 2002 12. syyskuuta 1995 - 12. maaliskuuta 1997 |
|
| Puolustusministeri | |
|
16. joulukuuta 2021 -
|
|
| Presidentti | Bidya Devi Bhandari |
| Edeltäjä | Minendra Rijal |
| Nepalin kongressin presidentti | |
|
7. maaliskuuta 2016 -
|
|
| Varapresidentti |
Bimalendra Nidhi Bijay Kumar Gachhadar |
| Edeltäjä | Sushil Koirala |
| Henkilötiedot | |
Sher Bahadur Deuba (शेर बहादुर देउवा, s. 13. kesäkuuta 1946) on nepalilainen poliitikko. Hän oli Nepalin kongressipuolueen jäsen, mutta erotettiin puolueesta 2002 ja hän perusti uuden kongressipuolueen (demokraattinen). Deuba on ollut pääministerinä kolme kertaa: 1995–1997, 2001–2002 ja 2. kesäkuuta 2004 – 1. helmikuuta 2005.
Toisen kerran Deubasta tuli pääministeri kun Girija Prasad Koirala erosi heinäkuussa 2001 kuningas Birendran murhan jälkeen. Hänet erotti uusi kuningas Gyanendra lokakuussa 2002, kun Deuba oli hajottanut toukokuussa parlamentin ja kutsui uudet vaalit, joita ei saatu järjestettyä. Deuba syytti kilpailijaansa Koiralaa erottamisensa järjestämisestä ja Nepalin kongressipuolue hajosi riitaan hätätilalain jatkamisesta. Deuba syytti myös kuninkaan hallitusta tehottomuudesta ja perustuslain rikkomisesta.
Kahden hallituksen jälkeen Gyanendra kutsui Deuban jälleen pääministeriksi 2004 ja Deuba otti haltuunsa useimmat ministerinsalkut. Heinäkuussa hän luopui valtiovarainministerin, sisäministerin ja muista tehtävistä. Ulko- ja puolustusministeriksi hän jäi. Gyanendra erotti Deuban 1. helmikuuta 2005, ja ilmoitti syyksi kyvyttömyyden hallita maolaiskapinaa ja lopettaa sisällissotaa joka oli jäytänyt kuningaskuntaa lähes kymmenen vuotta. Deuba pidätettiin tämän jälkeen kuukauden ajaksi.[1]
Deuba tuomittiin heinäkuussa 2005 kahdeksi vuodeksi vankilaan korruptiosta syytettynä, mutta vapautettiin 13. helmikuuta 2006 kun tuomion julistanut oikeusistuin julistettiin laittomaksi.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Haastattelu Times Asiassa (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)