Serafiimiritarikunta
_-_Tallinn_Museum_of_Orders.jpg){kind=icon}
Serafiimiritarikunta (ruots. Serafimerorden) on Ruotsin korkea-arvoisin ritarikunta.[1]
Ritarikunta perustettiin kuningas Fredrik I:n päätöksellä 23. helmikuuta 1748.[2] Alkujaan ritarikunnan jäsenillä oli vastuu valvoa Ruotsin köyhiä, orpoja ja mielisairaita auttavia laitoksia. Jäsenet olivat tärkeitä vaikuttajia tällä saralla 1700- ja 1800-luvuilla, ja avun antajille myönnettiin kunnianosoitusta kiitoksena tästä.[3] Kunniamerkki on valkoiseksi emaloitu kultainen Maltan risti, jonka sakaroiden välissä on tyylitellyt enkelikuviot. Merkkiä kannetaan vaaleansinisessä, rinnan yli oikealta vasemmalle kulkevassa nauhassa tai vaihtoehtoisesti koristeellisessa serafinpäistä ja patriarkanristeistä muodostuvassa ritarikuntaketjussa.
Ritarikunnan jäsenelle laaditaan aina vaakuna (mikäli sitä ei ennestään ole), joka hänen kuoltuaan ripustetaan Tukholman Riddarholmskyrkaniin. Ritarikunnan jäsenen hautajaispäivänä kirkossa kuullaan niin sanottu Serafim-soitto, jolloin Riddarholmskyrkanin kelloja soitetaan tauottomasti kello 12 ja 13 välillä. Tällä perinteellä kunnioitetaan korkea-arvoisen vainajan muistoa.[4]
Ritarikunnan jäsenyyskriteerejä kiristettiin tuntuvasti vuonna 1975: ritarikunnan jäsenyyden voi saada Ruotsin kuningashuoneen jäsenen lisäksi vain ulkomainen valtionpäämies tai tähän rinnastettava henkilö valtiovierailujen yhteydessä. Ritarikunnan suurmestari on Ruotsin hallitseva kuningas tai kuningatar.[5]
Ritarikunnassa on vain yksi luokka:[5]
ritari
Ritarikunnan jäseniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ritarikunnan tuoreimmat ruotsalaiset jäsenet ovat Länsi-Götanmaan herttua, prinssi Daniel, joka sai jäsenyyden avioituessaan kruununprinsessa Victorian kanssa 19.6.2010 [4] sekä heidän tyttärensä prinsessa Estelle, joka sai jäsenyyden kastajaisissaan 22.5.2012.
Suomalaisia Serafim-ritareita ovat presidentit Carl Gustaf Emil Mannerheim (1919), Lauri Kristian Relander (1925), Pehr Evind Svinhufvud (1932), Kyösti Kallio (1938), Juho Paasikivi (1952), Urho Kekkonen (1956), Mauno Koivisto (1982), Martti Ahtisaari (1994), Tarja Halonen (2000) ja Sauli Niinistö (2012). Suomen presidenteille on aina heidän virkaanastumisensa jälkeen laadittu Serafim-ritarikuntaa varten vaakuna ja tunnuslause. Aatelistaustaisilla Mannerheimilla ja Svinhufvudilla nämä olivat kuitenkin olemassa jo ennen presidenttiyttä. Suomalainen kreivi Gustaf Mauritz Armfelt lyötiin Serafim-ritariksi vuonna 1789.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Seraphim Toll September 19th The Royal Palaces. 2022. Arkistoitu 14.11.2022. Viitattu 14.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Royal Order of the Seraphim wawards.org. Viitattu 14.11.2022.
- ↑ The Royal Order of the Seraphim Tallinn Museum of Orders of Knighthood. 25.7.2018. Viitattu 14.11.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Serafim-ritarikunnan sivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Ordnar Kungahuset. 2022. Viitattu 14.11.2022. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Serafim-ritarikunta Ruotsin kuninkaallisen hovin kotisivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)