Samuel Werner von Troil
| Samuel Werner von Troil | |
|---|---|
 Samuel Werner von Troil maamarsalkkana, Fredrik Ahlstedtin maalaama muotokuva vuodelta 1883. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. helmikuuta 1833 Nousiainen |
| Kuollut | 27. huhtikuuta 1900 (67 vuotta) Helsinki |
| Vanhemmat |
Samuel Werner von Troil vanh. Johanna Maria von Kothen |
| Puoliso | Charlotta Emelina von Troil |
| Lapset | Walter Werner Axel von Troil |
Samuel Werner von Troil (14. helmikuuta 1833 Nousiainen – 27. huhtikuuta 1900 Helsinki)[1][2][3] oli suomalainen senaattori, pankinjohtaja, tilanomistaja ja vapaaherra, joka toimi senaatin talousosaston varapuheenjohtajana eli Suomen suuriruhtinaskunnan ”pääministerinä” vuosina 1885–1891 sekä neljästi säätyvaltiopäivien maamarsalkkana. Liberaalina poliitikkona tunnettu von Troil oli myös Turun kaupunginvaltuuston ensimmäinen puheenjohtaja.
Sukutausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Samuel Werner von Troil kuului von Troilin aatelissukuun. Hänen isoisänsä, senaattori Knut von Troil oli korotettu vapaaherraksi vuonna 1809.[4][5] Von Troilin vanhemmat olivat Hämeen läänin kuvernööri Samuel Werner von Troil vanhempi ja Johanna Maria von Kothen.[1][2] Hänen veljiään olivat senaattori Axel Gustaf Samuel von Troil[5] ja valtiopäivämies Knut Uno Axel Samuel von Troil[6].
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Von Troil kävi vuodesta 1844 Turun yläalkeiskoulua ja kymnaasia.[1] Päästyään ylioppilaaksi vuonna 1850 hän aloitti opinnot Helsingin yliopistossa, jossa hän suoritti filosofian kandidaatin ja maisterin tutkinnot vuonna 1853 sekä tuomarintutkinnon vuonna 1855, minkä lisäksi hän suoritti hallintotutkinnon vuonna 1857 ja sai seuraavana vuonna varatuomarin arvon. Von Troil työskenteli Turun hovioikeudessa auskultanttina vuosina 1856–1857 sekä kanslistina, kirjaajana, ylimääräisenä viskaalina ja notaarina vuosina 1859–1866.[1][2] Hän oli myös senaatin talousosaston ylimääräisenä kamarikirjurina vuonna 1857[1] ja opiskeli sen jälkeen vuoden ajan talousasioita ulkomailla.[4]
Von Troil toimi Suomen Yhdyspankin Turun konttorin johtajana vuosina 1866–1885.[1][2] Hän kohosi tänä aikana yhdeksi Turun tärkeimmistä vaikuttajista, ja oli kaupunginvaltuuston ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1875–1885.[2] Suomen Talousseuran puheenjohtajana von Troil oli viiteen eri otteeseen.[7] Hän harjoitti myös maanviljelyä[3] ja omisti muun muassa Mälikkälän tilan Raisiossa.[1]
Von Troil edusti sukuaan aatelissäädyssä valtiopäivillä 1867, 1872, 1877–1878, 1882, 1885, 1888, 1891, 1894, 1897, 1899 ja 1900.[1][2] Hän kuului aatelissäädyn johtaviin puhujiin ja hyödynsi taloudellista asiantuntemustaan valiokuntatyössä. Hän oli vuonna 1867 säätyjen laki- ja pankkivaliokuntien, vuonna 1872 yleisen anomusaliokunnan ja vuonna 1877 valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajana.[4] Hän oli myös vuonna 1876 kultakantaan siirtymistä pohtineen komitean puheenjohtaja[2] ja vuonna 1883 yksityispankkikomitean jäsen.[8] Vuosien 1877–1878 valtiopäivillä von Troil vastusti asevelvollisuuden säätämistä ja puolusti säätyjen omaa verotusoikeutta.[2] Hän kuului liberaalien ryhmään ja allekirjoitti vuonna 1880 julkaistun Liberaalisen puolueen ohjelman.[4][9] Von Troil oli aatelissäädyn puhemiehenä eli maamarsalkkana ensi kertaa vuosien 1882 ja 1885 valtiopäivillä.[1] Valtiopäivien avajaisissa pitämissään puheissa hän korosti usein säätyvaltiopäivien asemaa ja oikeuksia sekä Suomen erityisasemaa osana Venäjän keisarikuntaa.[2]
Von Troil nimitettiin senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi vuonna 1885.[2] Kaksi edellistä varapuheenjohtajaa olivat olleet puolueettomia kenraaleita, mutta von Troil oli uudenlainen poliittinen johtaja. Talousosastoon oli nimitetty sekä liberaalien että fennomaanien edustajia, ja von Troil yritti saada sen toimimaan eräänlaisena koalitiohallituksena.[10] Suomen ja Venäjän suhteet alkoivat kiristyä hänen puheenjohtajakaudellaan. Hän kuului vuonna 1890 asetettuun niin sanottuun Heidenin komissioon, jonka suomalaisjäsenet vastustivat kenraalikuvernööri Fjodor Heidenin ja muiden venäläisten ehdottamaa Suomen perustuslakien venäläistyylistä kodifikaatiota. Samana vuonna useita liberaalien johtomiehiä erosi senaatista ja muista korkeista viroista vastalauseena Venäjän keisari Aleksanteri III:n antamalle postimanifestille.[2] Seuraavana vuonna lakkautettiin Suomen asiain komitea.[11] Von Troil erosi itse marraskuussa 1891[10] ilmoittaen syyksi, että hänen ja senaatin kannanotoilla ei enää ollut merkitystä kenraalikuvernöörin esitysten rinnalla, kun Suomen asioita esiteltiin keisarille.[2][11]
Von Troil sai keisarillisen hovin kamariherran arvon vuonna 1881 ja hovimestarin vuonna 1893.[1][2] Hänet valittiin vuonna 1882 Ruotsin maatalousakatemian jäseneksi.[4]
Von Troil valittiin uudelleen maamarsalkaksi vuoden 1897 valtiopäiville sekä vuoden 1899 ylimääräisille valtiopäiville, jotka käsittelivät uutta asevelvollisuuslakiesitystä. Kun keisari Nikolai II kesken ylimääräisten valtiopäivien antoi helmikuun manifestin, von Troil ja muiden säätyjen puhemiehet matkustivat Pietariin esittääkseen säätyjen näkemyksen manifestin laittomuudesta, mutta keisari ei ottanut heitä vastaan. Von Troil esitti huolensa Suomen tilanteesta valtiopäivien päättäjäisissä toukokuussa 1899 pitämässään puheessa sen verran kovin sanoin, että keisari esitti hänelle ja muille puhemiehille julkisen nuhtelun erillisellä käskykirjeellä. Tämän sekä heikenneen terveytensä vuoksi von Troilia ei valittu maamarsalkaksi enää vuoden 1900 valtiopäiville.[9] Hän kuoli sairauskohtaukseen kesken valtiopäivien huhtikuussa 1900 ollessaan 67-vuotias.[1][2]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Von Troilin puoliso oli vuodesta 1858 hänen serkkunsa, vapaaherratar Charlotta Emelina von Troil (1833–1911), jonka isä oli samaan sukuun kuulunut ruotsalainen diplomaatti Uno von Troil. Heille syntyi viisi lasta, joista yksi oli everstiluutnantti ja valtiopäivämies Walter Werner Axel von Troil.[2][1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l Kotivuori, Yrjö: Samuel Verner von Troil. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Kristiina Kalleinen: Troil, Samuel Werner von (1833 - 1900) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b von Troil, Werner hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e Nordisk familjebok (1919), s. 800, 802 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 16.5.2023.
- ↑ a b Raimo Savolainen: Troil, von (1700 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Kotivuori, Yrjö: Knut Uno Axel Samuel von Troil. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Viitattu 22.11.2020.
- ↑ Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto, s. 777. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
- ↑ Kuka kukin oli (1961) Wikiaineisto.
- ↑ a b Alex Snellman: Suomen aateli: yhteiskunnan huipulta uusiin rooleihin 1809–1939, s. 182–184, 191–193. Helsingin yliopisto, Helsinki 2014.
- ↑ a b Matti Klinge: Keisarin Suomi, s. 292–293, 314 (suom. Marketta Klinge). Schildts, Helsinki 1997.
- ↑ a b Raimo Savolainen (toim.): Suomen keskushallinnon historia 1809–1996, s. 180, 221. Helsinki: Hallintohistoriakomitea/Edita, 1996.
| Edeltäjä: Edvard Gustaf af Forselles |
Senaatin talousosaston varapuheenjohtaja 1885–1891 |
Seuraaja: Sten Carl Tudeer |
| ||||||
| ||||||||
| ||||||||||||||
