Salaperäinen X

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Salaperäinen X
Det hemmelighedsfulde X
Ohjaaja Benjamin Christensen
Käsikirjoittaja Benjamin Christensen
Tuottaja Benjamin Christensen
Kuvaaja Emil Dinesen
Leikkaaja Benjamin Christensen
Pääosat Benjamin Christensen, Karen Sandberg, Hermann Spiro
Valmistustiedot
Valmistusmaa Tanska
Tuotantoyhtiö Dansk Biograf Compagni
Levittäjä Fotorama
Ensi-ilta 23. maaliskuuta 1914 (Tanska)
21. joulukuuta 1914 (Suomi)
Kesto 1977 metriä (85 min.)
Alkuperäiskieli mykkäelokuva
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Salaperäinen X (tansk. Det hemmelighedsfulde X) on vuonna 1914 valmistunut tanskalainen mykkäelokuva. Benjamin Christensenin ohjaaman jännityselokuvan pääosia esittävät Christensen itse, Karen Sandberg ja Hermann Spiro.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luutnantti van Hauenin vaimoa tavoitteleva kreivi Spinelli on vieraan vallan vakooja. Sodan syttyessä Spinelli saa haltuunsa van Hauenille uskotun salaisen määräyksen ja välittää sen viholliselle. Van Haenia luullaan petturiksi ja hänet tuomitaan kuolemaan. Sillä aikaa hänen vaimonsa on keksinyt yhteyden salaperäisen X:n ja vanhan tuulimyllyn välillä. Hän löytää sieltä lukkojen taakse jääneen Spinellin, joka tunnustaa rikoksensa. Tieto van Hauenin syyttömyydestä saapuu viime hetkellä ja vaimoaan uskottomuudesta epäillyt mies vakuuttuu tämän viattomuudesta.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Benjamin Christensen  luutnantti van Hauen  
 Karen Sandberg  luutnantti van Hauenin vaimo  
 Fritz Lamprecht  kontra-amiraali van Hauen  
 Amanda Lund  lastenhoitaja Jane  
 Hermann Spiro  kreivi Spinelli  
 Svend Rindom  opettaja  
 Otto Reinwald  van Hauenin vanhempi poika  
 Bjørn Spiro  Johnny, van Hauenin nuorempi poika  
 Robert Schmidt  syyttäjä  
 Holger Rasmussen  laivastoupseeri  
 Charles Løwaas  laivastoupseeri  
 Finn Wennerwald  laivastoupseeri[1]  

Tuotanto ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dansk Biograf Compagnin tuottama Salaperäinen X on Benjamin Christensenin esikoisohjaus. Paitsi ohjaajana ja pääosan esittäjänä, hän toimii myös käsikirjoittajana, tuottajana ja leikkaajana.[1] Elokuvan ansioita ovat sen taidokas lavastus ja valaistus sekä sujuvasti etenevä tarinankerronta[2]. Juoni on nykynäkökulmasta nähtynä auttamattoman vanhanaikainen[3].

Salaperäinen X oli menestys Tanskassa, mutta sen ulkomaanlevitystä haittasi samaan aikaan syttynyt ensimmäinen maailmansota[1]. Elokuvaa on pidetty yhtenä tanskalaisen mykkäeläkuvan kultakauden mestariteoksista[4] ja sen on nähty vaikuttaneen saksalaisten ekspressionistien teoksiin[5].

Suomessa Salaperäistä X:ää esitettiin vuodenvaihteessa 1915. Helsingissä elokuva oli jaettu pituutensa vuoksi kahteen viikko-ohjelmaan,[6] kun taas Tampereella sitä esitettiin yhdessä kahden tunnin ohjelmassa[7]. Tampereen Sanomien mukaan elokuva kuului parhaimpiin kaupungissa nähdyistä: ”Huolimatta siitä, että filmi on pisimpiä täällä näytellyistä ja kestää joukon toista tuntia, jaksaa näytelmän jännittävä ja mukaansa tempaava aihe pitää mielenkiinnon vireillä loppuun saakka. Näyttämölle asetuksessa on käytetty kaikkia biografitekniikan saavutuksia ja filmi kuuluukin ammattimiesten mielipiteitten mukaan asetettavan ensi sijalle tähän saakka ilmestyneistä filmiuutuuksista.”[8]

DVD-julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salaperäinen X on julkaistu DVD:llä Christensenin seuraavan ohjaustyön Koston yön (Hævnens nat, 1916) kanssa. Elokuvat on varustettu Neil Brandin pianomusiikilla ja englanninkielisellä tekstityksellä.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Det Danske Filminstitut: Filmdatabasen dfi.dk. Viitattu 23.9.2017.
  2. Glödstaf, Kari: Mykkäelokuvasivusto mykkaelokuvat.com. Viitattu 23.9.2017.
  3. Alanen, Antti: Film Diary anttialanenfilmdiary.blogspot.fi. Viitattu 23.9.2017.
  4. Scandinavia House scandinaviahouse.org. Viitattu 23.9.2017.
  5. a b Edition Filmmuseum edition-filmmuseum.com. Viitattu 23.9.2017.
  6. Olympia-elokuvateatterin mainos. Helsingin Sanomat, 20.12.1914, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  7. Petit-elokuvateatterin mainos. Kansan Lehti, 16.1.1915, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  8. Elävät kuvat. Tampereen Sanomat, 19.1.1915, s. 3. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]