Saint-Gobain
| Compagnie de Saint-Gobain S. A. | |
|---|---|
 |
|
| Osake | Euronext: SGO |
| ISIN | FR0000125007 |
| Perustettu | 1665 (Manufacture royale de glaces de miroirs) |
| Toimitusjohtaja | Pierre-André de Chalendar |
| Kotipaikka | Courbevoie, Ranska |
| Toiminta-alue | maailma |
| Toimiala | rakennustuoteteollisuus |
| Tuotteet | rakennuslasi, eristeet |
| Liikevaihto | 42 miljardia € (2013) |
| Henkilöstö | 185 364 (2013) |
| Kotisivu | www.saint-gobain.com |
Saint-Gobain S.A. (['sɛ̃ ɡɔ'bɛ̃], suomalaisemmin [säänko-bään]) on ranskalainen rakennustuotteita valmistava, kansainvälisesti toimiva yritys. Vuonna 1665 Pariisissa perustetun yrityksen pääkonttori on nyt Pariisin länsipuolen La Défensessa, Courbevoien kunnassa.
Suomessa toimii Saint-Gobain Finland Oy (vuoteen 2007 asti Saint-Gobain Isover Oy), jolla on monia tehtaita: Isover-rakennuseristeitä valmistava Ahlströmin entinen lasivillatehdas sekä Kahi-, Leca- ja Vetonit-tuotteita valmistava Saint-Gobain Weber, jolla on Kahi-tiilitehdas Salon Kiikalassa, kuivatuotetehtaat Kiikalassa, Vihdin Ojakkalassa, Oulussa ja Paraisilla sekä sirotetehdas Etelä-Lapin Tervolassa[1].
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saint-Gobainin edeltäjä Manufacture royale de glaces de miroirs (”Kuninkaallinen peililasitehdas”) perustettiin 1600-luvun puolivälin uutustuotteen, peililasin valmistajaksi kilpailemaan venetsialaisten peilintekijöiden kanssa. Se palkkasi aluksi venetsialaisia peilintekijöitä tavoitteen saavuttamiseksi. Yhtiön omistaja-johtaja Nicolas du Noyer sai 20 vuodeksi yksinoikeuden peilinvalmistukseen. Yhtiö toimitti peilit muun muassa Versailles’n palatsin peilisaliin.
Vuonna 1688 kilpaileva yritys Compagnie Thévart keksi uuden peilinvalmistustekniikan, jolla päästiin Noyer’n peilitehtaan metrin pituisten peilien ohi noin puolentoista metrin mittaisilla yhtenäisillä peileillä. Pian Ranskan viranomaiset määräsivät tehtaat yhdistymään uudeksi peiliyhtiöksi Compagnie Plastier, joka kuitenkin meni konkurssiin 1702. Ranskalaiset ja sveitsiläiset rahoittajat pelastivat yrityksen, jonka nimeksi tuli nyt Compagnie Dagincourt. Se sai kuninkaalliset patentit toiminnalleen, minkä turvin se onnistui toimimaan menestyksekkäästi Ranskan vallankumoukseen 1789 saakka. Vallankumouksen seurauksena Dagincourtin erivapaudet poistettiin, mutta se onnistui vielä tuottamaan menestyksekkäästi korkeamman laatutason peilejä siitä huolimatta, että 1800-luvun alkuvuosikymmeninä markkinoille tuli monia ranskalaisia ja belgialaisia halvempien peilien tekijöitä.
Saint-Gobain-nimen saanut yhtiö alkoi kuitenkin laajentaa tuotevalikoimaansa peileistä vaativiin rakennuslaseihin ja ikkunoihin, joita se toimitti muun muassa Lontoon Crystal Palaceen, Pariisin Grand ja Petit Palais -rakennuksiin ja Milanon rautatieasemarakennukseen.
1800-luvun puolivälissä Saint-Gobain ja toinen lasinvalmistaja Saint-Quirin yhdistyivät, ja uudella suuryrityksellä oli pian 25 prosentin markkinaosuus koko Euroopassa. Yritys toimitti rakennuslasien ja peilien lisäksi muun muassa aihiot, joista hiottiin sen ajan suurimpien tähtikaukoputkien linssit.
1900-luvun alkupuoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saint-Gobain laajensi 1910-luvulla valikoimaansa talous- ja pakkauslasiin ja 1920-luvulla lasivillan ja -kuidun valmistukseen. Lasivillaa käytettiin eristeeksi, teknisiin tekstiileihin ja rakennusten vahvikekerroksiin. Vuonna 1937 perustettiin lasivillaeristeille oma tytäryhtiö Isover.
Saint-Gobain kehitti myös uusia lasinvalmistustekniikoita, joiden avulla se kykeni tarjoamaan autoteollisuuden vaatimia särkymättömiä ja kaarevia lasipintoja. Vuonna 1930 jo 28 prosenttia yhtiön myynnistä tuli autoteollisuudesta.
1900-luvun loppupuoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sodan jälkeisenä jälleenrakennuskautena Saint-Gobainin liiketoiminta menestyi hyvin, ja henkilöstömäärä kasvoi 35 tuhannesta vuonna 1950 yli sataan tuhanteen vuonna 1969, jolloin yrityksellä oli noin 150 tytäryhtiötä ympäri maailmaa. Ranskan kotimarkkinat edustivat enää viidennestä Saint-Gobainin liikevaihdosta.
1970-luvun vaihteessa Saint-Gobain fuusioitui toisen ranskalaisen rakennustuotekonsernin Pont-à-Moussonin kanssa ja sai näin tuotevalikoimiinsa myös putket. Monien muiden yhtiöiden tavoin Saint-Gobain kärsi 1970-luvun öljykriisistä, ja 1980-luvulla Ranskan sosialistihallitus pyrki valtiollistamaan yhtiön. Se kuitenkin palasi yksityisomistukseen vuonna 1987 ja jatkoi voimakasta kansainvälistymistä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Toimipisteet Weber Saint-Gobain Oy. Viitattu 10.2.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saint-Gobain Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||
| ||||||||||
