Ruotsinsalmen ensimmäinen meritaistelu
| Ruotsinsalmen ensimmäinen meritaistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Kustaa III:n sotaa | |||||||
 Johan Tietrich Schoultz, Bataljen vid Svensksund den 24 Augusti 1789. Kuva: Sjöhistoriska museet, Tukholma.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
|
| |||||||
| Tappiot | |||||||
|
n. 40 alusta |
4 alusta | ||||||
Ruotsinsalmen ensimmäinen meritaistelu käytiin elokuussa 1789 nykyisen Kotkan edustalla Ruotsin ja Venäjän saaristolaivastojen välillä osana Kustaa III:n sotaa. Taistelu päättyi Ruotsin saaristolaivaston tappioon.
Taistelun lähtötilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kustaa III:n sodan toisena sotakesänä kuninkaan yhtenä tärkeänä tavoitteena oli valloittaa Haminan kaupunki yhteishyökkäyksellä maalta ja mereltä käsin. Tätä silmällä pitäen noin puolet Ruotsin saaristolaivastosta oli siirtynyt heinäkuun alussa 1789 odottamaan Ruotsinsalmeen, jonka kautta meni strategisesti tärkeä laivaväylä Haminaan. Ruotsin saaristolaivastoa johti yliamiraali Carl August Ehrensvärd.[1] Taistelualuksia ruotsalaisilla oli vähintään 48 kappaletta.[2]
Venäjän saaristolaivaston tavoitteena oli puolestaan tuhota ruotsalaisten laivasto Ruotsinsalmeen ja sen jälkeen tehdä maihinnousu Porvoon ja Loviisan välille, joka avaisi etenemistien Venäjän maajoukoille länteen. Venäjän saaristolaivastoa johti keisarinna Katariina II:n suosikki Nassau-Siegenin prinssi, amiraali Karl Heinrich Nikolaus Otto. Venäjän joukot oli jaettu kahteen eskaaderiin: Prinssin johtama venäläisten pääjoukko, noin 80 alusta, oli asettunut Haminan vesille. Ulompana rannikosta Haapasaaren luona järjestyi pienempi, noin 30 aluksen osasto, jota johti kontra-amiraalin Ivan Petrovitš Balle.[3][4]
Venäläisten tarkoituksena oli hyökätä ruotsalaisten kimppuun 24.8.1789 kahdelta suunnalta, koillisesta ja etelästä. Ruotsalaisiin nähden venäläisillä oli lähes kaksinkertainen alus- ja miehistöylivoima, mutta ruotsalaiset alukset olivat tulivoimaisempia sekä nopeampia niin purjehdittaessa kuin soudettaessakin.[5]
Kuningas Kustaa III vastusti pitkään Ruotsinsalmen selältä koilliseen Haminan suuntaan johtavien pikku salmien tukkimista upottein, jotta oman laivaston kulku Haminaa kohden ei vaikeutuisi. Kun suunnitelma hyökätä Haminaan lopulta peruttiin ja venäläisten hyökkäysuhka oli ilmeinen, saattoi Ehrensvärd aloittaa koillisten salmien tukkimisen 20.8.1789. Pääväylän tukkiminen jäi taistelua edeltävälle yölle ja vajaaksi. Tiutisen ja Majasaaren väliä ei suljettu lainkaan – ilmeisesti siksi, että salmen ei uskottu olevan purjehtuskelpoinen.[6]
Taistelun kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ballen osasto lähti aamuvarhaisella Haapasaarten luota lähestymään Ruotsinsalmea etelästä käsin. Venäläisten rintamalinja muodostettiin usean tunnin etenemisen jälkeen Santakarien lähelle ja kello 10 aikaan osaston ensimmäiset isommat alukset saavuttivat taisteluetäisyyden. Ehrensvärd johti ruotsalaisia Björn Järsida-lippulaivaltaan, ja hänen lippukapteeninaan eli esikuntapäällikkönä toimi Carl Olof Cronstedt. Tykkitulessa ruotsalaiset osoittautuivat tehokkaammiksi, ja runsaan kuuden tunnin tulituksen jälkeen koko Ballen osasto alkoi perääntymään kello 16.30. Ruotsalaisia aluksia alettiin irrottaa linjasta venäläisten takaa-ajoon.[7][8]
Venäläisten pääjoukko sai taistelukosketuksen ruotsalaisiin upotteilla tukituilla salmilla vasta puoliltapäivin. Ensimmäisen luokan kapteeni Pjotr Borisovitš Slizovin johtamat vasemman siiven alukset ja Kuutsalon maihinnousseiden venäläisten rakentama maapatteri pakottivat tykkitulellaan ruotsalaisten itäisimmän siiven vetäytymään Ruotsinsalmen väylän varteen. Siellä ruotsalaisten puolustus yhteisvoimin odotti prinssi Nassau-Sigenin johtamaa venäläisten keskustaa.[7]
Kuningas Kustaa III seurasi taistelua Kotkansaaren korkeimmalta kalliolta ja odotti, että Ehrensvärd olisi siirtänyt laivastonsa pääjoukot etelärintamalta koilliseen tuhoamaan vihollisen. Rintamasuunnan vaihdos osoittautui kuitenkin vaikeaksi. Ruotsalaisten linjat olivat epäjärjestyksessa niiden valmistauduttua takaa-ajamaan Ballen osaston venäläisaluksia. Koillisen salmia puolustamaan oli jätetty vain hämeenmaa-luokan fregatti Oden ja kaksi kaleeria. Tällä välin kreivi Giulio Renato Littan komentamat venäläiset tykkipurret onnistuivat sitkeän etsinnän jälkeen luotaamaan kulkukelpoisen väylän Tiutisen ja Majasaaren välisestä salmesta, jonka ruotsalaiset olivat jättäneet upotteitta. Kello 18 ja 19 välillä kolme tykkipurtta tunkeutui salmesta läpi, ja venäläiset kaleerit seurasivat perästä. Myöhemmin venäläiset onnistuivat hajottamaan myös Ruotsinsalmen pääväylän tukkineet upotteet. Yhä enemmän venäläisen pääosaston aluksia pääsi salmista läpi.[9]
Ruotsalaisten ammushuolto ei toiminut taistelun aikana suunnitellusti. Ammuspulaa kärsineisiin ruotsalaisaluksiin suuntautui yhä uusien venäläisalusten tykkituli. Pienempien ruotsalaisalusten oli pakko perääntyä ja isompien, hajalle ammuttujen alusten oli antauduttava. Taistelu kääntyi hetkessä venäläisten eduksi. Ehrensvärd lähetti Kustaa III:lle viestin, jossa hän kehotti kuningasta vetäytymään Kyminkartanon päämajaansa. Itse hän siirtyi Cronstedtin kanssa pois lippulaiva Björn Järnsidalta ja lähti laivaveneellä komentamaan eri osastojaan vetäytymään Loviisan Svartholmaan. Tässä tilanteessa venäläisalukset kuitenkin ehtivät katkaista hänen paluureittinsä komentoalukselle. Ehrensvärdin oli pakko siirtyä Sunilanlahden kautta kuninkaan päämajaan ilmoittamaan saaristolaivastonsa tappiosta.[10]
Yhä uudet ruotsalaiset alukset joutuivat antautumaan venäläisten ylivoiman edessä. Hämeenmaa Oden laski lippunsa ammustensa loputtua. Viimeisenä venäläisten käsiin jäi lippulaiva Björn Järnsida ajettuaan karille Viikarin ja Mussalon välissä ja puolustauduttuaan raskain tappioin kello kahteen asti yöllä. Pari tuntia myöhemmin Sunilanlahdella ollut ruotsalaisten kuljetus- ja huoltolaivasto alkoi palaa ja räjähdellä – Ehrensvärdin käskystä miehistö poltti omat aluksensa, jotta ne eivät joutuisi venäläisten käsiin. Kaikesta huolimatta suurin osa Ruotsin laivastosta pääsi kuitenkin pakoon länttä kohti soutunopeudensa ansiosta.[11]
Pääosin Närpiöstä ja Korsnäsistä värvätyt hylkeenpyytäjät ja traaninikkarit pakenivat ruotsalaisten oikealta sivustalta laivakunnittain aina Loviisaan asti heti vihollisen nähtyään. Tätä pidetään merkittävimpänä yksittäisenä syynä ankaraan tappioon. Muita syitä etsittäessä tuotakoon esiin, että ruotsalaisten ruuti oli kostunut poikkeuksellisen sateisen kesän seurauksena ja sen pontevuus oli ehkä vain 60 % taulukkoarvoihin verrattuna. Näin ollen Venäjän laivasto pystyi 12-naulaisilla tykeillä samoihin suorituksiin kuin ruotsalaiset 18-naulaisilla.lähde?
Taistelun lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taistelu oli Ruotsin saaristolaivastolle kova tappio. Svartholmaan pääsi vetäytymään 32 taistelualusta. Taistelussa tuhoutui ja jäi venäläisten käsiin 14 taistelualusta, kaksi sairasalusta ja yli 20 kuljetusalusta. Miehistötappioista on olemassa erilaisia arvioita, mutta todennäköinen luku kaatuneina, vankeina ja vaikeasti haavoittuneina on noin 50 upseeria ja 1 300 miestä. Tiutisen saarella sijainnut ruotsalaisten, noin 500 potilaan sotilassairaala jäi myös venäläisten käsiin. Sairaalan ja sen potilaiden kohtalo oli karu: ruotsalaisten tullessa paikalle seuraavana kesänä sairasleiri löydettiin palaneena ja potilaat menehtyneinä. Tulipalon syttymissyystä tai sytyttäjästä ei ole tietoa.[11]
Venäläisten miehistötappiot olivat 72 upseeria ja 1 051 miestä.[11] Aluksista tuhoutui yksi tykkivene sekä kaksi tuhoutunutta ja yksi pahasti vaurioitunut barkassi. Lisäksi ruotsalaiset kaappasivat Mussalon länsipuolella huoltolotja HOBAЁn ja sen lastina olleet 820 puutaa ruisjauhoja.lähde?
Taistelun seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taistelua seuranneena talvena Ruotsi vahvisti kuumeisesti laivastoaan. Niinpä kesällä 1790 se pystyi Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa huomattavasti parempaan tulokseen.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Johnsson, Raoul: Kustaa III ja suuri merisota. Taistelut Suomenlahdella 1788–1790. Helsinki: John Nurmisen säätiö, 2010. (suomeksi)
- Lappalainen, Jussi T.: Kuninkaan viimeinen kortti. Viipurinlahden ja Ruotsinsalmen meritaistelut 1790. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. (suomeksi)
- ”Svensksund”, Nordisk Familjebok, s. 1108. Nordisk familjebok, 1904–1926. Runeberg-palvelu (viitattu 30.8.2017). (ruotsiksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lappalainen 2011, s. 91, 94.
- ↑ Lappalainen 2011, s. 104.
- ↑ Lappalainen 2011, s. 99, 102.
- ↑ Nordisk Familjebok 1904–1926, s. 1108.
- ↑ Lappalainen 2011, s. 102.
- ↑ Lappalainen 2011, s. 94, 102.
- ↑ a b Lappalainen 2011, s. 102.
- ↑ Johnsson 2010, s. 211.
- ↑ Lappalainen 2011, s. 103.
- ↑ Lappalainen 2011, s. 103, 110.
- ↑ a b c Lappalainen 2011, s. 110.