Rullafilmi
Rullafilmi on alun perin Eastman Kodakin vuonna 1888 keksimä valokuvausfilmin formaatti, joka mahdollisti ensi kertaa valoherkän kuvausmateriaalin lataamisen kameraan pimiön sijasta myös päivänvalossa. Rullafilmikokoja oli 1920-luvun paikkeilla kymmeniä erilaisia, mutta nykyisin valmistettavia rullafilmejä ovat enää keskikoon filmikameroissa käytettävät tyypit 120 ja 220.
Rullafilmi on valmistettaessa kierretty metallista, puusta tai muovista valmistetun puolan ympärille yhdessä sitä valolta suojaavan, filmirainaa hieman leveämmän paperirainan kanssa. Suojapaperin ja filmipuolan valotiiviiden päätylaippojen ansiosta rullafilmin voi ladata kameraan valoisassakin kuvauspaikassa, kun aiemmin kameran lataamiseksi oli aina hakeuduttava pimeään tilaan vaihtamaan lasinegatiiveja tai laaka- eli pakkafilmiä. Käytön helppoudellaan rullafilmi loi osaltaan perustan valokuvausharrastuksen yleistymiselle.
Yleisimmäksi rullafilmiksi muodostui yhä käytössä oleva 61 millimetriä leveä 120-koko, ja toinen yleinen rullafilmikoko oli vuosina 1912–1995 valmistettu, 46 millimetriä leveä 127-koko. Muita rullakokoja 1900-luvun alussa olivat 105, 117 ja 620, joissa filmi oli 61 mm leveää mutta puolat ja filminpituudet hieman erilaisia. 1920-luvulla markkinoilla oli kymmeniä rullafilmikokoja, joista monet jäivät lyhytikäisiksi. Ainoat 2000-luvulle tuotannossa säilyneet rullafilmikoot ovat 120 ja siitä kehitetty, vuonna 1965 esitelty 220. Siinä suojapaperia on vain filmirullan alussa ja lopussa, jolloin filmiä mahtuu 120-kokoiseen rullaan kaksin verroin enemmän.
Rullafilmiä käytetään eniten keskikoon filmikameroissa, joiden valmistajia ovat Bronica, Hasselblad, Holga, Mamiya, Pentax, Rollei ja Yashica. Suuren kuvakoon takia kuvan laatu on parempi kuin 1900-luvun loppupuolella suosioon nousseella kinofilmillä, joten rullafilmi jäi 1960-luvulta alkaen pääasiassa ammattikuvaajien käyttöön. Mustavalkoisen ja värinegatiivifilmin lisäksi rullafilmi voi olla diafilmiä.
Yhdelle 120-rullalle mahtuu kuvaamaan kamerasta riippuen 15–16 ruutua 6×4,5 cm koossa, 12 tai 13 ruutua 6×6 cm koossa, 10 ruutua 6×7 cm koossa, 8 ruutua 6×9 cm koossa jne. Suuressa panoraamakamerassa negatiivikoko saattaa olla 6×24 cm, jolloin yhdelle rullalle mahtuu vain 3 ruutua.
Rullafilmiä käyttävään kameraan asetetaan kaksi puolaa, yksi tyhjä ja yksi, jossa on filmiä. Aina kuvan oton jälkeen filmiä rullataan, ja otetut kuvat siirtyvät antopuolalta ottopuolalle. 120-rullafilmin suojapaperin takana kulkee filmiruutujen numerointi: filmiä siirrettäessä uuden ruudun numero tulee joissakin kameroissa näkyviin punaiseksi suojavärjätyllä lasilla tai muovilla päällystettyyn ikkunaan kameran takalevyssä. 220-rullafilmissä kokopitkää suojapaperia numerointeineen ei ole, ja 220-filmiä käytettäessä kameran mahdollinen numeronäyttöikkuna pitää peittää valotiiviiksi.
Rullafilmikameroita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Merkki | Aikaisempia ja nykyisiä kameramalleja |
|---|---|
| Arsenal | Kiev 88 (6 cm x 6 cm ja 4,5 cm x 6 cm) – Kiev 60 (6 cm x6 cm) |
| Bronica | ETR-Si (4,5 cm x 6 cm) – GS-1 (6 cm x 7 cm) |
| Contax | 645 (4,5 cm x 6 cm) |
| Hasselblad | järjestelmä H (H1, H2) (4,5 cm x 6 cm) – sarja 500 (500CM, 503CW jne.) (6 cm x 6 cm) |
| Holga | (6 cm x 6 cm) |
| LOMO | Lubitel (6 cm x 6 cm) |
| Mamiya | 645 (4,5 cm x 6 cm) – RB67 ja RZ67 (6 cm x 7 cm) – Press (6 cm x 9 cm) |
| Rollei | kaksisilmäinen Rolleiflex, yksisilmäinen Rolleiflex SL66 (6 cm x 6 cm) – sarja 6000 (6003, 6008, jne.) (6 cm x 6 cm) |
| Yashica |
