Rosenlew
| Oy W. Rosenlew Ab | |
|---|---|
| Perustettu | 1853 |
| Perustaja | Wilhelm Rosenlew |
| Lakkautettu | 1987 |
| Kotipaikka | Pori |
Oy W. Rosenlew Ab (lausunta ruots. [ruːsːenleːv]) oli vuonna 1853 Porissa[1] perustettu monialainen perheyritys, jonka toiminnot on myyty eri yrityksille 1900-luvun loppupuolella.
Rosenlew harjoitti historiansa aikana saha-, pakkaus-, metalli- ja kemiallista metsäteollisuutta. Yhtiön metalliteollisuus valmisti muun muassa kodinkoneita ja puimureita. Pakkausteollisuuden tunnetuimpia tuotteita olivat paperi- ja muovisäkit. Rauma-Repola osti yhtiön osakekannan vuonna 1987, minkä jälkeen osa yhtiön liiketoiminnoista on myyty pois ja osa lakkautettu. Porin paperitehdas siirtyi Yhtyneet Paperitehtaat -konsernin omistukseen, mutta on nykyään osa belgialaista VPK Packaging Groupia.
Puimuriliiketoiminta myytiin vuonna 1991 Timo Prihtin omistamalle Sampo-Rosenlew Oy:lle ja pakkausteollisuus vuonna 2001 saksalaisomisteiselle Rosenlew-RKW:lle. Samana vuonna Rosenlew Kodinkoneet siirtyi Electroluxille.
Yrityksen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Porilainen Wilhelm Rosenlew perusti isänsä kauppahuoneen pohjalta yhdessä kauppias J. G. Holmbergin ja veljensä Carl Rosenlewin kanssa W. Rosenlew & Co:n toimialanaan tukku- ja vähittäiskauppa, sahateollisuus ja laivavarustus. Vuonna 1862 kauppias Holmberg jättäytyi yrityksestä niin, että Rosenlewin veljekset jäivät yrityksen omistajiksi.
Rosenlew-yhtiöstä tuli 1860-luvulla entistä enemmän sahateollisuusyhtiö sen ostettua sahoja Ikaalisista ja Hämeenkyröstä ja vuonna 1877 Porin Höyrysahan konkurssipesän. Näihin aikoihin alkanut taloudellinen nousukausi nosti yrityksen sahateollisuusyritysten kannattavuutta. Vuonna 1872 toimintansa aloitti uutena sahana Porissa Seikun höyrysaha.[2] Tähän aikaan kuuluu erikoinen Rosenlew-yhtiön Tampereen Pispalaan rakennuttama Näsijärven ja Pyhäjärven yhdistävä tukkien kuljetukseen tehty rullarata.
1800-luvun lopulla Rosenlew-yhtiö hankki Satakunnan ja Pohjois-Hämeen alueelta metsätiloja taatakseen puuraaka-aineen sahoilleen. Aikakauteen kuuluu vielä Porin Konepajan osto. Tässä vaiheessa konepaja keskittyi laivanrakennukseen, ja siitä tuli silloisen Suomen keskeinen laivanrakennuskeskus. Se oli osa toimintaa, jolla Wilhelm Rosenlew takasi yrityksensä tuotantoyksiköille hyvät liikenneyhteydet. Ratkaisuna oli laivojen rakentaminen, rautatieyhteyksien kehittämistoimintaan osallistuminen ja yhteyksien luominen silloisen Suomen talouselämän johtohenkilöihin, kuten senaattori Leo Mecheliniin.
Suuryritykseksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1900-alussa W. Rosenlew & Co oli jo Suomen mitassa suuryritys. Veljekset Wilhelm ja Carl Rosenlew olivat tehneet perhesopimuksen, jonka mukaan Rosenlew-yhtiöstä tuli muodostaa jälkeläisten omistama osakeyhtiö. Niinpä yhtiömuoto muutettiin 1907 toiminimestä osakeyhtiöksi kahden ja puolen vuoden vaikeiden neuvottelujen jälkeen. Neuvotteluissa keskeistä roolia yhtiöjärjestyksen määrittelemiseksi näytteli varatuomari P. E. Svinhufvud.[3] Yhtiön pääkonttori oli Porissa, mikä oli ollut vuonna 1892 kuolleen kauppaneuvos Wilhelm Rosenlewin toive:[4]
»Uutteralla työllä hankitut pääomat varmimmin säilytetään perheessä, jos se toiminta, jonka avulla ne koottu, saa häiritsemättä ja jakamattomana jatkua.»
Omistus- ja johtojärjestelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yrityksen johdossa oli Wilhelmin kuoltua vuonna 1892 hänen nuorempi veljensä Carl, joka oli keskittynyt erityisesti metsäosaston toimintaan sijaintipaikkanaan Tampere. Wilhelmin pojat Hugo ja Georg Rosenlew olivat nousseet jo 1880-luvulla yrityksen johtotehtäviin, kun taas muut veljekset Walterin, Wilhelm, Lennart, Otto ja Erik hankkivat korkeakouluammatin ja pätevöityivät myös ulkomailla. Hugo toimi isänsä Wilhelmin jälkeen ykkösjohtajana. Carlin kuoleman jälkeen 1899 jälkeen yhtiön johtoon nousi hänen poikansa Uno Rosenlew, joka jatkoi isänsä työtä metsäosaston johdossa Tampereella. Georgin kuoleman jälkeen joulukuussa 1906 johtoon nousi veli, lääketieteen kirurgian tohtori Wilhelm Rosenlew yhdeksi kolmesta johtajasta.[5]
Vuonna 1910 yrityksen johto ja omistus kokivat merkittävän muutoksen, sillä Wilhelmin jälkeläiset mukaan lukien Hugon ja Georgin nuorempi veli, kemian alan filosofian maisteri Erik Rosenlew saivat yrityksen omistukseensa. Carl Rosenlewin jälkeläiset luopuivat yrityksen omistuksesta, koska he eivät olleet halukkaita niin aggressiiviseen yrityksen kasvuun kuin serkut eli Hugo, Wilhelm ja Erik Rosenlew.
Aggressiivisen kasvun aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yritys oli myös Suomen suurimpia sahayrityksiä. Vuonna 1912–1913 tilastojen mukaan Rosenlew-yhtiö sahasi kolmella sahallaan 230 000 kuutiota vuodessa ollen neljänneksi suurin A. Ahlström Osakeyhtiön, Aktiebolag W. Gutzeit & Co:n ja Kemi Oy:n jälkeen.[6] Rosenlew-yhtiö oli näihin aikoihin laajentunut pohjoiseen hankkimalla vuonna 1911 omistukseensa torniolaisen Anders Kurt & Co:n, jolla oli saha Alatornion kunnan Kuusiluodon saaressa Perämerellä Tornionjoen suistossa.[7] Toimintaa laajennettiin jatkojalostuksen suuntaan perustamalla sahauksesta syntyneille puujätteille laatikkotehdas vuonna 1913 ja sulfaattiselluloosatehdas, joka valmistui vuonna 1920. Sen jatkojalostuksena rakennettiin voimapaperitehdas ja vuonna 1923 säkki- ja pussitehdas. Kaikki nämä investoinnit sijoitettiin Poriin, jossa Rosenlew-yrityksen ja sen omistajasuvun näkyvyys oli merkittävä.
Hugo Rosenlewin kuoltua elokuussa 1915 yrityksen johdossa tapahtui luonnollisia muutoksia. Ykkösjohtajaksi nousi nuorempi veli Wilhelm Rosenlew. Tässä yhteydessä johtoon nousi Wilhelmin ja Erikin rinnalle Erikin lankomies eli puoliso Karinin veli varatuomari Rafael von Frenckell. Tehtävänjako muotoutui niin, että toimitusjohtajuus Wilhelm Rosenlewilla, puutavaran jatkojalostuksen kehittäminen Erik Rosenlewillä ja rahoitus sekä yhteiskuntasuhteet Rafael von Frenckellillä.
Sulfiittiselluloosateollisuuden kehittäminen tuli ajankohtaiseksi, kun sukusuhteiden syntymisen vuoksi Frenckellin suvun Tampereella omistama paperitehdas Frenckellin paperitehdas liitettiin osaksi Rosenlew-yhtymää osakevaihdolla vuonna 1920. Sen raaka-ainehuoltoa varten päätettiin rakentaa sulfiittiselluloosatehdas Poriin. Tehtaan sijoittumisessa Poriin oli syynä vahvemmaksi koettu raaka-ainehuoltomahdollisuus. Tehdas pääsi täyteen tuotantoon vuonna 1926, jolloin tuotannossa päästin noin 15 000 tonniin sulfiittiselluloosaa, josta noin kolmasosa meni Tampereelle Frenckellin tehtaalle. Kuljetusyhteyksien heikkous Porin ja Tampereen keskustassa olevan paperitehtaan välillä aiheutti sen, että tuotanto ei kuitenkaan ollut kannattava, joten Frenckellin paperitehdas lopetettiin 1920-luvun lopussa.[8] Pian sen jälkeen vuonna 1929 toimintansa aloitti hiivatehdas, joka käytti sulfiittituotannon jätteestä saatavaa sokeria hiivan valmistukseen.[9]
Kiivaan investointivaiheen seurauksena Rosenlew-yhtymä velkaantui. Rahoittajapankit pitivät vaikeassa taloustilanteessa Rafael von Frenckelliä Rosenlew-yhtymässä pankkimaailman luottomiehenä. Sitä auttoi se, että Frenckell oli hallituksen jäsen 1916– 1970 ja sen puheenjohtajana 1933–1966.
Suuryritys – Irti tytäryhtiö-rakenteesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nopean kasvun aikana Rosenlew-yhtymästä oli muodostunut joukko täysin tai osaksi omistettuja tytäryhtiöitä. Vuoden 1933 alusta yritysrakennetta muutettiin niin, että tytäryhtiöistä tuli Rosenlew-yhtiön alaisia osastoja. Taloudellisesti 1930-luvun alku oli lamakautta, mikä näkyi myös Rosenlew-yhtymän tuloksessa; vuodet 1930–1932 olivat tappiollisia vuosia. Maailmansotaa edeltävät vuodet 1935–1939 olivat sitten taloudellisesti menestyksellisiä vuosia. Yritys oli 1930-luvun lopussa suomalaisittain suuryritys ja sijoittui liikevaihdollisesti kahdeksanneksi. Yritysjohdollisesti tilannetta edisti myös se, että Rafael von Frenckell oli 1930-luvun alussa palannut yrityksen operatiiviseksi johtajaksi.
Sahateollisuus oli perinteisesti Rosenlew-yhtiön ydintä. Toimialaa kuvaa viimeisen sotaa edeltävän rauhan vuoden 1938 sahatavaravienti. Kokonaisvientimäärä oli lähes 20 000 standardia, josta 38 % prosenttia meni Alankomaihin, 21 % Saksaan sekä 16 % Britanniaan. Muita tärkeitä vientimaita olivat Tanska, Ranska ja Belgia. Kuvaavaa tilanteen muuttumiselle sota-ajan vaikutuksesta oli sahatavaran Saksan viennin osuuden kasvaminen välirauhan vuonna 1940 peräti 67 %:iin.
Uutena suvun henkilönä yrityksen johtotehtäviin vuonna 1936 astui Erikin poika fil.maisteri Sven-Erik Rosenlew, ensin maanviljelysosaston päällikkönä. Siihen liittyen hän oli järjestelemässä vuonna 1940 Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy:n (SMK) osakkeiden ostoa. Osake-enemmistön saaminen mahdollisti joustavan myyntiketjun kotimaassa Porin mekaniikkatehtaan maatalouskoneille. Uutena liiketoimintamuotona sodan aikana vuonna 1942 aloitettiin Porissa puutalojen rakentaminen.
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Merkinnän syy: mitä tapahtui 1940-luvun jälkeen? |
Johto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yrityksen johdossa olleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Urheiluseura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka 1920-luku oli ollut varsin rauhaton työntekijöiden ja työnantajien välillä, päästiin 1930-luvulla lamakauden jälkeen parempaan yhteistyöhön. Niinpä syksyllä 1938 Rosenlew-yhtymän hallitus päätti tukea urheiluseuran perustamista. Yritysjohdon puolella keskeistä osaa näytteli Sven-Erik Rosenlew, josta tuli perustetun porilaisen urheiluseuran Rosenlewin Urheilijat-38:n puheenjohtaja. Seuran liittyminen porvarilliseen SVUL:ään aiheutti työntekijäpuolella kritiikkiä tiukan porvarillisen SVUL:n ja työväenliikkeen urheilujärjestön TUL:n vastakkainasettelun johdosta.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Markku Kuisma: Metsäteollisuuden maa - Suomi, metsät ja kansainvälinen järjestelmä 1620-1920. Helsinki: SKS, 2006. ISBN 951-746-750-8.
- Oscar Nikula: Rosenlew koncernen - en hundarårig utveckling från handelshus till storindustri 1853–1953. Pori: W. Rosenlew & Co. AB, 1953.
- Jorma Ahvenainen: Suomen sahateollisuuden historia,, s. 273–274. Porvoo: WSOY, 1984.
- Jussi Koivuniemi: Sukuyhtiön aika. Rosenlew 1853–1987,. Porvoo: Rosenlew-museo, Satakunnan Museo, 2011. ISBN 978-952-67018-5-1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jouni Yrjänä: Vuorineuvos Erik Rosenlew (1877–1952). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Rosenlew Pori-tiedossa (poritieto.com)
- Carl Fredrik Rosenlew Pori-tiedossa (poritieto.com)
- Wilhelm Rosenlew Pori-tiedossa (poritieto.com)
- Yhtiön pörssihistoriaa Pörssitiedon nettisivuilla