Romanian sosialistinen tasavalta
| Romanian sosialistinen tasavalta Republica Socialistă România |
|||
|---|---|---|---|
1947–1989 |
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | sosialistinen tasavalta | ||
| Kansalliskokouksen puhemiehistön puheenjohtaja (1948–1974) Valtioneuvoston puheenjohtaja (1974–1989) |
Constantin Parhon (1947–1952) Petru Groza (1952–1958) Ion Gheorghe Maurer (1958–1961) Gheorghe Gheorghiu-Dej (1961–1965) Chivu Stoica (1965–1967) Nicolae Ceaușescu (1967–1989) |
||
| Pääkaupunki | Bukarest | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 237 500 km² | ||
| Väkiluku (1989) | 23 151 564 | ||
| – väestötiheys | 96,9 / km² | ||
| Uskonnot | valtioateismi | ||
| Historia | |||
| – perustettiin | 30. joulukuuta 1947 | ||
| – Ceaușescun syrjäyttäminen | 22. joulukuuta 1989 | ||
| Viralliset kielet | romania | ||
| Valuutta | Romanian leu | ||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+40 | ||
| Kansallislaulu | Trei Culori | ||
| Edeltäjä |
 Romanian kuningaskunta |
||
| Seuraaja |
 Romania |
||
.svg)
.svg)
Romanian sosialistinen tasavalta (romaniaksi Republica Socialistă România) oli Romanian valtion nimi kommunistihallituksen aikana vuosina 1947–1989, jolloin maata johti Romanian kommunistinen puolue. Maa kuului Neuvostoliiton kontrolloimaan Varsovan liittoon. Maan viimeinen johtaja, diktaattori Nicolae Ceaușescu teloitettiin vuonna 1989 pikaoikeudenkäynnin jälkeen. Samalla surmansa sai Ceaușescun vaimo Elena Ceaușescu.
Tasavallan kansallislaulu oli ”Zdrobite cătuşe” vuosina 1947–1953, ”Te slăvim Românie” vuosina 1953–1977 ja ”Trei Culori” vuosina 1977–1990.
Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puna-armeija hyökkäsi toisessa maailmansodassa akselivaltojen puolella taistelleeseen Romaniaan vuonna 1944, ja Ion Antonescun johtama hallitus syrjäytettiin vallankaappauksella 23.8.1944, minkä jälkeen Romania vaihtoi puolta sodassa. Petru Grozan johtama koalitiohallitus asetettiin maaliskuussa vuonna 1945. Kommunistit vastasivat Grozan hallituksessa armeijasta, sisäministeriöstä, oikeusministeriöstä, viestintäministeriöstä, propagandaministeriöstä ja finanssiministeriöstä. Parlamenttivaalit järjestettiin 19.11.1946. Kommunistien johtama Demokraattisen puolueiden ryhmittymä sai virallisten tulosten mukaan 84 % äänistä. Vaaleissa tapahtui kuitenkin vilppiä, vaalien todellinen voittaja oli Iuliu Maniun johtama Kansallinen talonpoikaispuolue. Vuonna 1947 kommunistit ryhtyivät eliminoimaan oppositiota. Useita Kansallisen talonpoikaispuolueen jäseniä pidätettiin. Vuoden 1947 lopussa kuningas Mikael I joutui pakotettuna luopumaan kruunusta, minkä jälkeen Romanian parlamentti lakkautti monarkian ja perusti Romanian kansantasavallan. Perustuslaki hyväksyttiin vuonna 1948. Sen mukaan korkein valta Romaniassa kuului kommunistiselle puolueelle. Romanian armeija järjestettiin uudelleen puna-armeijan mallin mukaiseksi. Puna-armeijan miehitys Romaniassa päättyi vasta vuonna 1958.[1][2][3][4]
Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Parlamentti muutettiin Suureksi kansalliskokoukseksi, jossa päätösvalta oli kommunisteilla.[5] Elokuussa vuonna 1948 hyväksyttiin laki, jolla kouluista tehtiin valtion johtamia. Samalla uskonnonopetus poistettiin opetussuunnitelmista ja marxismi-leninismin mukaista mielipiteenmuokkausta lisättiin. Koulujen henkilökuntaa ja opiskelijoita ryhdyttiin arvioimaan uudelleen. Monet opettajat joutuivat irtisanotuiksi. Yliopistojen opiskelupaikoista 30 % annettiin jatkossa maaseudulta ja työläisperheistä tuleville opiskelijoille.[6]
Perustuslaki uusittiin vuonna 1952.[1]
Vuonna 1974 Romanian kommunistisen puolueen puoluekokous käynnisti siirtymisen dynastiseen sosialismiin, minkä jälkeen Ceauşescu nimitti lähimpiä sukulaisiaan vastuullisiin tehtäviin.[7]
Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pankit ja suuryritykset kansallistettiin 11.6.1948. Hallitus hyväksyi vuonna 1948 asetuksen, jolla myös kirkon omaisuus kansallistettiin. Vaikka perustuslaki takasi uskonnonvapauden, kommunistit toteuttivat käytännössä ateistista politiikkaa, johon sisältyivät uskonnollisten yhteisöjen toiminnan valvonta ja rajoittaminen.[8] Tammikuussa vuonna 1949 Romania liittyi Keskinäisen taloudellisen avun neuvostoon.[9]
Romanian kansantasavallassa siirryttiin suunnitelmatalouteen, jossa raskaan teollisuuden merkitys oli suuri. Ensimmäinen viisivuotissuunnitelma laadittiin vuosille 1951-55. Se sisälsi Tonavasta Mustallemerelle johtavan kanavan rakennusprojektin. Maatalouskin kansallistettiin, mikä sai aikaan muuttoliikkeen maaseudulta kaupunkeihin. Muuttoliikkeen myötä teollisuus sai halpaa työvoimaa.[2][8][9]
Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953 Romanian kommunistisen puolueen pääsihteeri Gheorghe Gheorgiu-Dej määräsi Romanian taloudelle uuden kurssin. Teollistumisen vauhtia hidastettiin, kulutustavaroiden tuotantoa lisättiin, suurimmat pakkotyöleirit suljettiin, kanavaprojektista luovuttiin, säännöstely keskeytettiin ja työntekijöiden palkkoja nostettiin.[9] Marraskuussa vuonna 1958 Romanian kommunistinen puolue päätti ryhtyä käymään kauppaa länsimaiden kanssa.[10]
Talous kasvoi 1950-luvulta 1970-luvulle. Keskimäärin teollisuuden kokonaistuotannon vuosittainen kasvu oli 13 %. Talouskasvua tukivat sekä Neuvostoliiton kanssa käyty tavaranvaihto että ulkomaiset lainat. Talouskasvun myötä palkat nousivat ja elintaso parani. Samaan aikaan lapsikuolleisuus väheni, elinajanodote nousi, lukutaito ja kaupungistuminen yleistyivät sekä naisten oikeudet paranivat.[8]
Romania liittyi vuonna 1971 GATT-sopimukseen ja seuraavana vuonna Kansainväliseen valuuttarahastoon.[7] Se solmi 1970-luvulla bilateraalisia kauppasopimuksia useiden Länsi-Euroopan maiden kanssa, mutta kuudennen viisivuotissuunnitelman aikana Romanian talous alkoi horjua. Kaivosmiehet, joita oli noin 35 000, lakkoilivat Bukarestin länsipuolella Jiun laaksossa sijainneessa Lupenin kaupungissa vuonna 1977. Lakon syynä oli heikko taloustilanne. Öljyn, kivihiilen, sähkön ja maakaasun tuotantomäärät laskivat, mikä aiheutti kaaoksen taloudessa. Vuonna 1981 Romania ilmoitti, ettei se pysty vastaamaan ulkomaisten velkojensa lyhennyksistä ilman velkojen maksuaikataulun uudelleenjärjestelyä.[1][3][7] Vuonna 1982 Ceausescu aloitti maatalous- ja teollisuustuotteiden myynnin ulkomaille tarkoituksenaan lyhentää siten kasvanutta valtionvelkaa. Se yhdessä säännöstelytoimien kanssa johti elintarvikepulaan ja elintason laskuun.[2]
Suunnitelmatalous ja teollistuminen muuttivat Romanian yhteiskunnan elinkeinorakenteen. Teollisuustuotannon osuus kansantulosta vuonna 1986 oli 68,3 %, kun se vuonna 1938 oli ollut 35,2 %. Teollisuustuotanto oli kuitenkin enimmäkseen tehotonta, ja tuotteet olivat heikkolaatuisia.[8] Maaliskuussa vuonna 1988 hallitus päätti käynnistää systematisointisuunnitelman toteuttamisen. Sillä pyrittiin siirtämään puolet Romanian maataloustyöntekijöistä kaupunkimaisiin keskuksiin.[1][2]
Ulkopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puna-armeijan miehityksen aikana vuosina 1948-58 Romania noudatti ulkopolitiikassaan Neuvostoliiton linjauksia. Romania liittyi Varsovan liittoon vuonna 1955.[11] Unkarin kansannousun yhteydessä Romania tuki Neuvostoliittoa, mikä vaikutti Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšovin päätökseen vetää puna-armeija pois Romaniasta.[12]
Kansallinen itsemääräämisoikeus ja Neuvostoliiton uhmaaminen alkoivat ilmetä Romanian ulkopolitiikassa 1960-luvulla. Muutos oli Romanian yleisen mielipiteen mukaista ja lisäsi kommunistisen hallinnon suosiota. Romanialaisilla oli myötämielisyyttä länsimaita kohtaan, ja he vastustivat Neuvostoliiton yritystä tuoda venäjän kieli Romaniaan. Kitkaa Hruštšovin ja stalinisti Gheorghe-Dejn välillä oli esiintynyt jo 1950-luvun lopulla. Vuonna 1964 Romanian kommunistinen puolue julkaisi niin sanotun itsenäisyysjulistuksen, mikä tarkoitti julistusta Romanian oikeudesta noudattaa omaa tietään matkalla kommunismiin.[13][12]
Nicolae Ceauşescun noustua Romanian kommunistisen puolueen pääsihteeriksi vuonna 1965 Romanian ulkopolitiikassa jatkettiin itsenäistä linjaa.[1] Romania solmi diplomaattisuhteet Saksan liittotasavallan kanssa vuonna 1967 eikä osallistunut Tšekkoslovakian miehitykseen vuonna 1968. Ceauşescu vieläpä tuomitsi Tšekkoslovakian miehityksen julkisesti, mikä toi hänelle arvostusta kotimaassa ja lännessä.[14][12]
Marraskuussa vuonna 1985 Ceauşescu vastusti Romanian kommunistipuolueen keskuskomitean kokouksessa Mihail Gorbatšovin tekemiä uudistusehdotuksia.[12]
Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Romanian juutalaisten määrä laski toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen holokaustin ja muuttoliikkeen vuoksi. Kommunistien vallankaappauksen jälkeen muuttoliike Israeliin kasvoi joukkomuutoksi. Vuonna 1966 maassa asui enää noin 43 000 juutalaista. Romanian saksalaisista, joita oli vuonna 1930 ollut 342 000, osa karkotettiin toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliittoon, osa muutti Länsi-Saksaan.[8]
Romaniassa eli romanialaisten lisäksi merkittävä unkarilaisten vähemmistö.[2] Maan länsiosassa eläneet unkarilaiset kokivat vuoden 1988 systematisointisuunnitelman erityisesti heihin kohdistuvana vainona.[1]
Teollistumisen myötä yhteiskunnan sosiaalinen rakenne muuttui. Teollisuuden työntekijöiden osuus kaikista ammattiryhmistä kasvoi 19 prosentista 60 prosenttiin vuosina 1950-88.[15]
Kommunistivallan päättyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1989 joulukuussa spontaanit mielenosoitukset puhkesivat Timişoarassa. Mellakointi kesti kaksi päivää, minä aikana useita tuhansia ihmisiä sai surmansa. Mielenosoitukset levisivät Timişoarasta muualle maahan. Ceauşescu lähti mielenosoituksista huolimatta kolmen päivän valtiovierailulle Iraniin. Palattuaan hän järjesti joukkokokouksen, jonka yhteydessä hän herjasi vastustajiaan fasisteiksi. Joukkokokous muuttui hallituksenvastaiseksi mielenosoitukseksi, johon myös armeija liittyi. Ceauşescu yritti paeta maasta vaimonsa kanssa, mutta he joutuivat pidätetyiksi ja teloitetuiksi. Romanian kommunistipuolue hajosi pian Ceauşescun teloituksen jälkeen. Armeija ja Securitate taistelivat keskenään useita päiviä. Vallan otti kuitenkin nopeasti koottu Kansallisen pelastuksen neuvosto Ion Iliescun johdolla. Koska uudessa hallituksessa suurin osa jäsenistä oli entisiä kommunistihallinnon edustajia, oppositioryhmät vaativat julkisesti sen laajentamista omilla edustajillaan ja kommunistipuolueen kieltämistä. Helmikuussa vuonna 1990 Iliescu myöntyi, ja 145 jäsenen Kansallisen pelastuksen neuvosto laajennettiin Kansallisen yhtenäisyyden neuvostoksi, johon kuului 241 jäsentä. Toukokuussa järjestettiin parlamenttivaalit.[1]
Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
23. elokuun päivän marssi 1960- tai 70-luvulla. -
Propagandajuliste Bukarestissa 1986.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Romania encyclopedia.com.
- ↑ a b c d e Romania - Communist Rule, Securitate, Ceausescu britannica.com.
- ↑ a b Communism in Romania communistcrimes.org.
- ↑ Was Romania Part of the USSR? - WorldAtlas worldatlas.com.
- ↑ BRIEF HISTORY OF THE PARLAMENTARIAN INSTITUTION cdep.ro.
- ↑ Communism in Romania communistcrimes.org.
- ↑ a b c Romania - Dynastic Socialism and the Economic Downturn countrystudies.us.
- ↑ a b c d e Romania - Rural, Urban, Transylvania britannica.com.
- ↑ a b c Romania - The Romanian Peoples´s Republic countrystudies.us.
- ↑ Romania - Gheorghiu-Dej´s Defiance of Khrushchev countrystudies.us.
- ↑ Romania - Transylvania, Carpathians, Danube britannica.com.
- ↑ a b c d New Evidence on Romania and the Warsaw Pact, 1955-1989 wilsoncenter.org.
- ↑ Romania - National Communism, Dictatorship, Securitate britannica.com.
- ↑ Romania omalla tiellään yle.fi.
- ↑ Romania - The New Social Order countrystudies.us.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Romanian sosialistinen tasavalta Wikimedia Commonsissa
