Richard Pryor
| Richard Pryor | |
|---|---|
_(cropped).jpg) Richard Pryor vuonna 1986. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. joulukuuta 1940 Peoria, Illinois |
| Kuollut | 10. joulukuuta 2005 (65 vuotta) Encino, Kalifornia |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Ammatti | koomikko ja näyttelijä |
| Aiheesta muualla | |
| Viralliset kotisivut | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Richard Franklin Lennox Thomas Pryor III (1. joulukuuta 1940 Peoria, Illinois – 10. joulukuuta 2005 Encino, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen koomikko, näyttelijä ja käsikirjoittaja.
Pryorin stand up -komiikka oli hyvin rohkeaa ja rääväsuista. Hän käsitteli suorapuheisesti rotujännitteitä ja kertoi esityksissään avoimesti henkilökohtaisista vastoinkäymisistään. Moni koomikko pitää Pryoria tärkeänä vaikuttajanaan.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pryor syntyi vuonna 1940 Illinois’ssa ja kasvoi bordellissa, missä hänen äitinsä työskenteli prostituoituna. Kun äiti hylkäsi Pryorin, hän kasvoi bordelliemäntänä toimineen isoäitinsä hoivissa. Isoäiti pahoinpiteli Pryoria usein, ja häntä myös käytettiin seksuaalisesti hyväksi bordellissa.[1]
Kun Pryor oli erotettu koulusta, hän värväytyi armeijaan. Hän vietti suurimman osan ajastaan putkassa Saksassa hänen pahoinpideltyään toisen sotilaan. Päästyään armeijasta Pryor muutti New Yorkiin ja alkoi esiintyä stand up -koomikkona yökerhoissa Bill Cosbya jäljitellen. Pian hän pääsi esiintymään myös televisioon, kuten The Ed Sullivan Show’hun ja The Tonight Show Starring Johnny Carsoniin. Televisioesiintymisiä seurasi esiintymisjakso Las Vegasin lavoilla.[1]
Pryor julkaisi vuonna 1968 livekomedia-albumin Richard Pryor. Sitä seurasi vuonna 1971 albumi Craps (After Hours). Tällä albumilla Pryor oli jo omaksunut hänelle tavaramerkiksi tulleen rodullisesti latautuneen, rääväsuisen ja kiistanalaisen huumorin.[1]
Pryor ei ollut vielä kovinkaan tunnettu esiintyessään Mel Stuartin ohjaamassa dokumentissa Wattstax (1973), jossa on Pryorin esiintyminen edellisen vuoden Wattstaxin musiikkifestivaalilla. Pryorin kolmas komedia-albumi That Nigger’s Crazy julkaistiin vuonna 1974. Tästä albumista tuli Pryorin läpimurto: se myi kultaa, menestyi listoilla ja toi Pryorille hänen ensimmäisen Grammy-palkintonsa parhaasta komedia-albumista. Pryorin seuraava albumi ...Is It Something I Said? (1975) menestyi edeltäjäänsäkin paremmin, myi platinaa ja toi Pryorille jälleen Grammyn. Myös Bicentennial Nigger (1976) myi kultaa ja voitti Grammyn.[1]
Esiintymisten ohella Pryor kirjoitti televisiosarjoja kuten Sanford and Son, ja hän sai Emmy-palkinnon Lily Tomlinin erikoisohjelman kirjoittamisesta. Pryor oli myös ensimmäinen afroamerikkalainen, joka toimi Saturday Night Liven vierailevana juontajana. Pryorin oma televisio-ohjelma The Richard Pryor Show aloitti NBC:llä, mutta jatkui vain neljän jakson verran.[1]
Pryor esiintyi 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa muutamassa pienessä elokuvaroolissa. Hänen ensimmäiset merkittävät roolinsa olivat elokuvissa kuten Car Wash ja Silver Streak (1976), joista jälkimmäinen aloitti yhteistyön Gene Wilderin kanssa. Vuonna 1978 Pryor näytteli elokuvassa Taikuri Oz. Lavaesityselokuva Richard Pryor: Live in Concert (1979) kuvattiin Long Beachissä Kaliforniassa. Moni kriitikko pitää tätä elokuvaa historian merkittävimpänä filmattuna stand up -esityksenä.[1]
Pryor poltti itsensä vakavasti vuonna 1980 käyttäessään freebase-kokaiinia. Toivuttuaan hän julkaisi albumin Richard Pryor: Live on the Sunset Strip. Vuonna 1986 Pryor kirjoitti ja ohjasi osittain omaelämäkerrallisen elokuvan Jo Jo Dancer.[1]
Vuonna 1984 Pryor esiintyi 13 jakson ajan lasten nukkeohjelmassa Pryor’s Place. Hän näytteli myös useassa elokuvassa, kuten Teräsmies III ja Harlemin yöt sekä julkaisi toisen stand up -elokuvansa Richard Pryor: Here and Now (1983).[1]
Pryorilla diagnosoitiin MS-tauti vuonna 1986. Neljä vuotta myöhemmin hän joutui toisen sydänkohtauksensa jälkeen ohitusleikkaukseen. Pryorin viimeinen elokuvarooli oli elokuvassa Lost Highway (1997).[1]
Pryor sai vuonna 1998 Mark Twainin palkinnon amerikkalaiselle huumorille, ja vuonna 2004 hän otti ykköspaikan Comedy Centralin julkaisemalla kaikkien aikojen stand up -koomikoiden listalla.[1]
Pryor oli naimisissa vuosina 1960–1961 ja 1968–1969. Kummastakin liitosta syntyi yksi lapsi. Sen jälkeen hän meni naimisiin vielä neljästi, vuosina 1977, 1979, 1986 ja 2001.[1]
Pryor kuoli sydänkohtaukseen vuonna 2005.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Viralliset kotisivut. (englanniksi)
- Richard Pryor Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Richard Pryorin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa. (maksullinen)
| ||||||||||||||||||||||
