Rajajääkäri
Rajajääkäri (lyhenne rj) on Suomen rajavartiolaitoksen kouluttamille varusmiehille sotamiestä vastaava miehistön sotilasarvo. Rajajääkäristä seuraava ylempi sotilasarvo on korpraalin sijasta ylirajajääkäri.
Rajavartiolaitos kouluttaa vuosittain pienen määrän varusmiehiä omiin kriisinajan tehtäviinsä. Rajajääkärin koulutus on verrattavissa Suomen puolustusvoimien antamaan sissi- ja tiedustelukoulutukseen. Lisäksi varusmiehille koulutetaan poikkeusolojen rajanvartioinnin perusteet. Rajajääkärikomppaniaan varusmiespalvelukseen hakeutuessa ei ole erillisiä pääsykokeita, mutta halukkuus täytyy ilmoittaa suoraan kutsunnoissa. Vaativaan koulutukseen hakeutuvilta edellytetään hyvää fyysistä kuntoa ja asennetta. Rajajääkärin tunnus on barettimerkkinä Rajavartiolaitoksen kultainen karhunpää, sekä RVL:n rintamerkki, joiden käyttöoikeus varusmiehen tulee ansaita palveluksensa aikana.
Koulutusta annetaan nykyisin kolmessa rajavartiostojen yhteydessä toimivassa komppaniassa:
- Immolan erikoisrajajääkärikomppania (kouluttaa vain erikoisrajajääkäreitä) (Raja- ja merivartiokoulu, Imatra)
- Onttolan rajajääkärikomppania (Pohjois-Karjalan rajavartiosto, Onttola)
- Ivalon rajajääkärikomppania (Lapin rajavartiosto, Ivalo)
Kukin komppania on vahvuudeltaan noin 100 miestä. Kajaanin rajajääkärikomppania lakkautettiin kokonaan 5. heinäkuuta 2007 ja Ivalon rajajääkärikomppanian vahvuutta lasketaan säästösyiden vuoksi. Palvelusaika miehistöllä on 6 kuukautta ja aliupseereilla sekä reserviupseereilla 12 kuukautta. Naisia rajajääkäreiksi otetaan vuosittain 10 ja heidät koulutetaan Onttolassa.
Heinäkuusta 2007 lähtien Immolassa koulutetaan vuosittain yksi saapumiserä erikoisrajajääkäreitä, joiden toimintaan kuuluvat vaativat tiedustelu- ja iskuosastotehtävät. Koulutukseen haetaan erillisillä pääsykokeilla, ja kaikki hyväksytyt palvelevat 12 kuukautta, joka neljäs koulutetaan reservinupseereiksi, muut kotiutuvat vähintään aliupseerin arvossa.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Varusmieskoulutus Rajavartiolaitoksessa (Arkistoitu – Internet Archive)