Rahoitusväline
Rahoitusväline on väline, jota liikkeenlaskija käyttää varojen hankkimiseen[1]. Käytännössä se on mikä tahansa sopimus, joka muodostaa yhdelle taholle saatavan ja toiselle vastattavan. Rahoitusvälineitä tehdään ja niillä käydään kauppaa rahoitusmarkkinoilla.
Rahoitusvälineestä käytetään myös termiä rahoitusinstrumentti. Sijoittajan näkökulmasta rahoitusväline on sijoituskohde[1].
Yrityksen rahoittamisen rahoitusinstrumentit jaetaan tavallisesti kolmeen: omaan pääomaan, vieraaseen pääomaan ja välirahoitusinstumentteihin. Oman pääoman ehtoisista instrumenteista tavallisin on osake, vieraan pääoman ehtoisista taas laina. Muita rahoitusinstrumentteja ovat esimerkiksi optiot, warrantit ja debentuurit.
Jälkimarkkinakelpoisilla rahoitusinstrumenteilla voidaan käydä kauppaa pörssissä.
EU:n MiFID -direktiivikokonaisuus on säädellyt rahoitusvälineiden markkinoita vuodesta 2018 alkaen[2].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b rahoitusväline TEPA-termipankki. Sanastokeskus TSK. Viitattu 25.7.2021.
- ↑ Rahoitusvälineiden kaupankäynti, sijoituspalvelut ja sijoittajansuoja – MiFID II ja MiFIR 16.9.2019. Finanssivalvonta. Viitattu 25.7.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laki sijoituspalveluyrityksistä (4. pykälä: Rahoitusväline sisältää määritelmän) Finlex. 2007. Viitattu 1.12.2012.
- Laki kaupankäynnistä rahoitusvälineillä Finlex. 2017. Viitattu 25.7.2021.