RMS Queen Mary
| RMS Queen Mary | |
|---|---|
 RMS Queen Mary |
|
| Tyyppi | linjalaiva |
| Lippuvaltio |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kotipaikka | Liverpool |
| Omistaja | Cunard Line |
| Tilattu | 2. elokuuta 1929 |
| Kölinlasku | 1. joulukuuta 1930 |
| Vesillelasku | 26. syyskuuta 1934[1] |
| Neitsytmatka | 27. toukokuuta 1936 |
| Status | Poistettiin käytöstä 11. joulukuuta 1967. Toimii ravintolana. |
| Tekniset tiedot | |
| Kansien määrä | 12 |
| Pituus | 297,2 [1] m |
| Leveys | 36,1 [1] m |
| Uppouma | 81 961[1] t |
| Koneisto | 4x Parson höyryturbiini |
| Nopeus | maksiminopeus 32,6 solmua (60 km/h) km/h |
| Matkustajia | 2 139 |
| Miehistö | 1 101 |
RMS Queen Mary oli Cunard Linen valtamerilaiva. Se liikennöi vuosina 1936–1967 pohjoisella Atlantilla. Sen rakensi John Brown and Company Clydebankissä Skotlannissa. Laiva nimettiin Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijan Yrjö V:n puolison kuningatar Maryn mukaan.[1] Nykyisin alus on Kalifornian Long Beachin kaupungissa, jossa se toimii hotellina ja turistinähtävyytenä.
RMS Queen Marya alettiin rakentaa 1930-luvun alkupuolella, ja neitsytmatkansa alus teki toukokuussa 1936. Alus oli toisessa maailmansodassa joukkojenkuljetusaluksena, minkä jälkeen se palasi matkustajaliikenteeseen vuonna 1947. Varsinainen matkustajaliikenne loppui lokakuussa 1967. Aluksen uudeksi omistajaksi tuli Long Beachin kaupunki Kaliforniassa, jossa RMS Queen Mary toimii nykyisin hotelli-, museo- ja ravintolalaivana.[2] Queen Marylla on kuvattu kaksiosainen Riivatut talot -jakso. Se on myös esittänyt S/S Poseidonia vuoden 1972 elokuvassa S/S Poseidonin seikkailu, alkuperäistä Titanicia vuoden 1979 minisarjassa SOS Titanic ja uudelleenrakennettua Titanic II:ta samannimisessä, suoraan DVD:lle julkaistussa vuoden 2010 elokuvassa.[3]
Aluksen nimi ja rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laiva nimettiin kuningas Yrjö V:n puolison kuningatar Maryn mukaan. Laivan tuleva nimi haluttiin pitää mahdollisimman pitkään salassa, ja vesillelaskuun saakka laiva tunnettiin yksinkertaisesti nimellä "Cunardin runko nro. 534". Tarinan mukaan Cunard suunnitteli laivan nimeksi annettavan Victoria koska perinteisesti yhtiön laivojen nimet päättyivät "-ia"-päätteeseen. Kun yhtiön edustajat pyysivät Yrjö V:ltä lupaa nimetäkseen laivan Ison-Britannian "suurimman kuningattaren" mukaan, vihjasi kuninkaan vaimo oman nimensä käyttämisestä. Tarinan mukaan delegaatiolla ei ollut muuta vaihtoehto kuin ilmoittaa, että laivan nro. 534 nimeksi tultaisiin antamaan RMS Queen Mary. Yrityksen edustajat kuitenkin kiistivät tämän tarinan, ja sen todenmukaisuus voidaan kyseenalaistaa, koska perinteisesti hallitsijoiden nimiä on annettu vain Kuninkaallisen laivaston taistelulaivoille. On todennäköisempää, että nimeen Queen Mary päädyttiin kompromissina. Cunard oli nimittäin hieman aiemmin sulautunut White Star Line -varustamoon, jonka laivat perinteisesti oli nimetty "-ic"-päätteisiksi.[4]
Laivan rakentaminen alkoi joulukuussa 1930 Skotlannissa Clyde-joen varrella sijaitsevalla John Brown & Company -yhtiön telakalla. Työt pysähtyivät joulukuussa 1931 suuren laman seurauksena. Cunard vetosi Britannian hallitukseen saadakseen lainan pystyäkseen rakentamaan laivan valmiiksi. Hallitus myönsi lainan ei vain Queen Maryn valmiiksi saattamiseen, vaan myös sisaraluksen rakentamiseen. Sisaralus, laiva numero 552, nimettiin myöhemmin RMS Queen Elizabethiksi. Yksi lainan ehdoista oli, että Cunard sulautuu taloudellisissa vaikeuksissa olevaan White Star Line -varustamoon, joka tuolloin oli Cunardin pääkilpailija Britanniassa. Sulautuminen toteutettiin huhtikuussa 1934, minkä jälkeen työt Queen Maryn rakentamiseksi jatkuivat välittömästi, ja laiva laskettiin vesille 26. syyskuuta 1934.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jo aiemmin oli rakennettu Queen Mary -niminen höyryturbiinilaiva. Cunard pääsi laivan rakentajan kanssa sopimukseen siitä, että tälle laivalle annettaisiin uusi nimi TS Queen Mary II, ja niinpä uudelle laivalle voitiin antaa nimi RMS Queen Mary.
RMS Queen Maryn paino laivan lähtiessä neitsytmatkalleen Southamptonista Englannista 27. toukokuuta 1936 oli 80 774 tonnia. Laivan kilpailijan SS Normandien alkuperäinen paino oli ollut 79 280 tonnia, mutta sitä oli muokattu talvella 1935 niin, että se säilytti asemansa suurimpana valtamerilaivana.[5]
Queen Mary osoittautui kuitenkin nopeimmaksi laivaksi. Elokuussa 1936 se voitti nopeimmasta Atlantin ylityksestä jaettavan Blue Riband -palkinnon. Laivan keskinopeus oli 30,14 solmua (55,82 km/h) matkalla länteen ja 30,63 solmua (57,39 km/h) itään päin kuljettaessa. Palkinnon aiempi haltija oli Normandie, joka voitti palkinnon jälleen vuonna 1937. Vuonna 1939 Queen Mary vei palkinnon kuitenkin jälleen nimiinsä kulkemalla matkan länteen päin 30,99 solmun (57,39 km/h) nopeudella ja itään päin nopeudella 31,69 solmua (58,69 km/h). Nämä ennätykset pysyivät voimassa vuoteen 1952 asti.[1] Vuonna 1967 Long Beachin kaupunki osti Queen Maryn ja se tuotiin kaupungin satamaan turistinähtävyydeksi ja hotelliksi.[6]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maxtone-Graham. John: The Only Way to Cross. McMillan USA, 1989. 978-0020960102. (englanniksi)
- Tuoteryhmä: Vuosisatamme kronikka. Jyväskylä ja Helsinki: Gummerus, 1989. ISBN 951202893X.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f RMS Queen Mary ocean-liners.com. Viitattu 15.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Ghosts of the Queen Mary in Long Beach legendsofamerica.com. Viitattu 15.7.2015. (englanniksi)
- ↑ THE QUEEN MARY ON FILM jimusnr.com. Arkistoitu 15.7.2015. Viitattu 15.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Maxmtone-Graham 1978. s. 288–289.
- ↑ Kronikka 1989 s. 471.
- ↑ Facts & History Long Beach Convention & Visitors Bureau. Viitattu 17.11.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta RMS Queen Mary Wikimedia Commonsissa
- Queen Mary -kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)