Päivännoutokasvit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Päivännoutokasvit
Ruusukistus (Cistus albidus)
Ruusukistus (Cistus albidus)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Streptophyta
Kaari: Versokasvit Embryophyta
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Euphyllophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Rosidit
Lahko: Malvales
Heimo: Päivännoutokasvit Cistaceae
Juss., nom. cons.
Synonyymit
  • Helianthemaceae G.Meyer
Katso myös

  Päivännoutokasvit Wikispeciesissä
  Päivännoutokasvit Commonsissa

Päivännoutokasvit (Cistaceae) on pienehkö kasviheimo koppisiemenisten Malvales-lahkossa. Heimon tunnettuja sukuja ovat kistukset (Cistus), päivänkilot (Fumana), pensasnoudot (Halimium), päivännoudot (Helianthemum), pikkunoudot (Lechea) ja noudokit (Tuberaria).[1] Suomessa kasvaa luonnonvaraisena yksi päivännoutokasveihin kuuluva laji: kultapäivännouto (Helianthemum nummularium), joka esiintyy yleisenä vain Ahvenanmaalla.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivännoutokasvit ovat aromaattisia ruohoja tai pensaita, joilta juurikarvat puuttuvat. Karvat on rauhasmaisia, yksinkertaisia, kimpuiksi järjestyneitä tai tähtimäisiä. Lehtiasento on tavallisesti vastakkainen, joskus kierteinen. Lehdet ovat hammaslaitaisia, sulka- tai kourasuonisia, toisinaan korvakkeellisia; kannat ovat leveitä, jopa parittain yhteen kasvaneita. Verho- ja terälehdet ovat enemmän tai vähemmän kohdakkaisia. Verholehtiä on tavallisesti viisi, joista kaksi ulointa on muita pienempiä. Terälehdet ovat sulkeutuneina laskostuneita. Heteitä on tavallisesti paljon, joskus vain kolme, ja ne ovat usein kosketusherkkiä. Sikiäin on yhdislehtinen, kolmen tai 5–10 emilehden muodostama, ja siinä on tavallisesti laitaistukat. Vartalo on ontto, luotit pieniä tai pallomaisia ja/tai liuskaisia, nystypintaisia. Kussakin emilehdessä on yksi tai useampia suoria siemenaiheita. Siemenkuori on usein limautuva. Alkio on vaihtelevissa määrin voimakkaasti käyristynyt, pitkä, ja siinä on ohuet ja käyrät tai poimuttuneet sirkkalehdet sekä lyhyt ja tukeva sirkkajuuri.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivännoutokasvien levinneisyys käsittää Euraasian, Pohjois-Afrikan, Pohjois-Amerikan ja Etelä-Amerikan eteläosat. Välimeren alue on heimon monimuotoisuuskeskus. Päivännoutokasvit kasvavat avoimilla ja aurinkoisilla kasvupaikoilla hiekkaisella tai kalkkipitoisella kasvualustalla.[2]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivännoutokasvit, Sarcolaenaceae-heimo ja siipipuukasvit (Dipterocarpaceae) kuuluvat Malvales-lahkon evoluutiopuussa samaan kehityshaaraan eli kladiin, jota luonnehtivat sienijuuret, putkisolut (trakeidit), ellaghappo, erityskanavat, usein kahden ulomman verholehden erilaisuus muihin verholehtiin nähden, nivelettömät heteenpalhot, suorat siemenaiheet, siemenkuoren eksotegmen-kerroksen invaginaatio kalatsan alueella, siemenkuoren tulppamainen muodostuma, jossa on ydin ja rengasmainen annulus, sekä tärkkelyspitoinen endospermi.[2]

Suvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivännoutokasvien heimoon kuuluu kahdeksan sukua ja 175 lajia. Suurimmat suvut ovat päivännoudot (Helianthemum, 80–110 lajia), kultanoudot (Crocanthemum, 24 lajia) ja kistukset (Cistus, 18 lajia). Päivänkiloja (Fumana) on yhdeksän eurooppalaista lajia. Se on ainoa heimon suku, jonka kukissa on joutoheteitä.[2]

Heimon suvut ovat:[3]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet
  2. a b c d Stevens 2001 –, viitattu 14.2.2015.
  3. http://data.kew.org/cgi-bin/vpfg1992/genlist.pl?CISTACEAE

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]