Publius Clodius Pulcher
Publius Clodius Pulcher (n. 92 eaa. – 18. tammikuuta 52 eaa.) oli roomalainen poliitikko, joka tunnetaan kiistoistaan muun muassa Ciceron kanssa. Hän syntyi yläluokkaiseen sukuun, mutta luopui vuonna 59 eaa. patriisin arvostaan ja muutti nimensä Claudiuksesta Clodiukseksi vedotakseen alempiin kansanosiin. Hänen poliittinen tyylinsä nojasi suurelta osin kansankiihotukseen ja hän oli usean väkivaltaisen mellakan taustalla.[1]
Hän palveli armeijassa Mithridatesta vastaan käydyssä sodassa, mutta koki tulleensa kohdelluksi kaltoin ja aloitti kapinan. Tämän jälkeen hän komensi laivastoa, mutta jäi merirosvojen vangiksi. Vapauduttuaan hän oli päästä hengestään Syyriassa kapinassa, jonka aloittamisesta häntä syytettiin. Clodius palasi Roomaan 65 eaa. ja jatkoi virkauraansa. Hän syytti Catilinaa oikeudessa kiristyksestä, mutta ilmeisesti Catilina lahjoi Clodiuksen vapauttamaan hänet. Catilinan salaliiton aikana Clodius kuitenkin tuki Ciceroa.
Keväällä 62 paljastui, että Clodius oli naiseksi pukeutuneena salaa päässyt vain naisille tarkoitettuihin Bona Dea -palvontamenoihin, jota vietettiin Julius Caesarin kotona tämän vaimon Pompeian johdolla. Huhujen, jotka todennäköisesti olivat perättömiä, mukaan tarkoituksena oli päästä lähempään kontaktiin Pompeian kanssa. Vaikka Caesar itse sanoi uskovansa, että Pompeia oli syytön tapahtuneeseen, otti hän kuitenkin avioeron vaimostaan. Caesarin mukaan hänen perheenjäsentensä tuli olla paitsi syyttömiä myös vapaita kaikista rikosepäilyistä. Sittemmin Crassus mitä ilmeisimmin lahjoi Clodiuksen oikeudenkäynnin valamiehistön, Clodius vapautettiin ja lähetettiin Sisiliaan hoitamaan kvestorinvirkaa. Välit Ciceroon katkesivat näihin aikoihin, mahdollisesti Ciceron tulikivenkatkuisten puheiden takia.[1]
Palattuaan Sisiliasta Clodius luopui patriisin statuksestaan voidakseen hakea kansantribuuniksi. Tultuaan valituksi virkaan vuonna 58 hän sai hyväksytyksi useita kansaa mielisteleviä lakeja muun muassa ilmaisesta viljanjakelusta, yhdistystoiminnan sallimisesta ja maastakarkotuksista niille virkamiehille, jotka olivat toimeenpanneet kuolemantuomioita ilman valtuuksia. Tämän perusteella Cicero karkotettiin Clodiuksen käskystä, hänen omaisuutensa takavarikoitiin, hänen talonsa poltettiin ja sen tontti laitettiin myyntiin. Clodius osti itse tontin. Cicero pääsi kuitenkin palaamaan jo seuraavana vuonna.[1]
Kun Caesar oli Galliassa, Clodius dominoi Roomaa väkivaltaisen katutappelujoukkonsa turvin. Kun 57 eaa. eräs tribuuni yritti kutsua Ciceron kotiin maanpaosta, Clodius pyrki estämään päätöksen väkivalloin. Titus Annius Milon kilpaileva katutappelujoukko kuitenkin esti Clodiuksen suunnitelman. Tämän jälkeen Clodius hyökkäsi Ciceron taloa rakentaneiden työmiesten kimppuun, pahoinpiteli Ciceron kadulla ja poltti Ciceron veljen talon.[1]
Vuonna 56 eaa. Clodius haastoi Milon oikeuteen julkisesta väkivallasta, koska tämä oli puolustautunut, kun Clodiuksen jengi oli hyökännyt hänen kotiinsa. Oikeudenkäynti jouduttiin kuitenkin keskeyttämään jatkuvien väkivaltaisuuksien takia. Vuonna 53 eaa. Milo ja Clodius olivat ehdolla vaaleissa. Tästä seurasi luonnollisesti raivoisia katumellakoita. Clodius murhattiin näiden mellakoiden aikana. Clodiuksen raivostunut klienttijengi poltti hänen ruumiinsa senaatin talossa Curiassa, joka tuhoutui palossa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tatum, W. J.: The Patrician Tribune. Publius Clodius Pulcher, Chapel Hill 1999
- Fezzi,L.: Il tribuno Clodio, Roma-Bari 2008
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
