Possessiivipronomini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Possessiivipronominit eli omistuspronominit ovat pronomineja, joita käytetään omistamisen ilmaisemiseen. Ne vastaavat merkitykseltään suomen persoonapronominien genetiivejä (minun, sinun, hänen, ...), ja kielissä, joissa niitä on ja substantiivit taipuvat genetiivissä, voidaan possessiivipronominit käsittää persoonapronominien genetiiveiksi. Possessiivipronomineja on useimmissa indoeurooppalaisissa kielissä, mutta ei yleisen käsityksen mukaan esimerkiksi suomessa.

Possessiivipronominit eri kielissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ei ole varsinaisia possessiivipronomineja, vaan niiden asemesta käytetään substantiiviin liitettyä possessiivisuffikseja. Lisäksi substantiivin edellä voi olla persoonapronominin genetiivi, mutta sen voi myös jättää pois. Puhekielessä kuitenkin possessiivisuffiksi jätetään usein pois ja käytetään vain persoonapronominin genetiiviä, mutta tätä ei yleiskielessä pidetä hyväksyttävänä.lähde?

  • (Minun) kirjani
  • (Sinun) kirjasi
  • (Hänen) kirjansa
  • (Meidän) kirjamme
  • (Teidän) kirjanne
  • (Heidän) kirjansa

Germaaniset kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englannin kielessä possessiivipronomineista on yleensä kaksi muotoa sen mukaan, onko pronomini pääsanan edellä vai jäljessä:

  • This is my book (Tämä on minun kirjani)
  • This book is mine (Tämä kirja on minun)

Possessiivipronominit eri persoonissa:

  • Yksikön 1: my, mine
  • Yksikön 2: your, yours (vanhassa kielessä joskus thy, thine)
  • Yksikön 3, kun omistaja on
    • mies: his, his
    • nainen: her, hers
    • esine: its, its
  • Monikon 1: our, ours,
  • Monikon 2: your, yours
  • Monikon 3: their, theirs

Skandinaaviset kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skandinaaviset kielet, eli mm. norja, ruotsi ja tanska käyttävät lähes samannäköisiä possessiivipronomineja: yksikön 1. persoonassa et(t)-sanojen kanssa sanaa mit(t), en-sanojen kanssa sanaa min, toisessa persoonassa dit(t) ja din, kolmannessa persoonassa hans tai hennes, monikon ensimmäisessä vår (en-sanat), vårt (ett-sanat) tai våra (monikko), toisessa er (en-sanat), ert (ett-sanat) tai era (monikko) ja monikon kolmannessa persoonassa suvusta tai luvusta riippumatta sanaa deras. Muotojen hans, hennes tai deras sijasta käytetään muotoja sin, sit(t), tai sina silloin, kun omistaja on sama kuin lauseen subjekti.

Romaaniset kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan kielessä possessiivipronominit taipuvat pääsanansa (omistetun esineen, eivät siis omistajan) kanssa samassa suvussa ja luvussa. Pronominit ovat eri persoonissa seuraavat:

  • yksikön ensimmäisessä: mon (maskuliini), ma (feminiini) tai mes (monikko)
  • yksikön toisessa: ton (maskuliini), ta (feminiini) tai tes (monikko)
  • yksikön kolmannessa: son (maskuliini), sa (feminiini) tai ses (monikko)
  • monikon ensimmäisessä: notre (sekä maskuliini että feminiini) tai nos (monikko)
  • monikon toisessa: votre (sekä maskuliini että feminiini) tai vos (monikko)
  • monikon kolmannessa: leur (sekä maskuliini että feminiini) tai leurs (monikko)

Jos possessiivipronomini ei ole välittömästi pääsanansa edellä vaan esimerkiksi predikatiivina, käytetään eri persoonissa seuraavia muotoja:

  • yksikön ensimmäisessä: le mien (maskuliini) tai la mienne (feminiini)
  • yksikön toisessa: le tien (maskuliini) tai la tienne (feminiini)
  • yksikön kolmannessa: le sien (maskuliini( tai la sienne (feminiini)
  • monikon ensimmäisessä: le nòtre (sekä maskuliinissa että feminiinissä)
  • monikon toisessa: le vôtre (sekä maskuliinissa että feminiinissä)
  • monikon kolmannessa: le leur (maskuliini) tai la leure (feminiini)

Täten esimerkiksi c'est le mien = se on minun. Näistä pronomineista muodostetaan monikkomuodot lisäämällä pronominin loppuun -s ja korvaamalla artikkeli le tai la artikkelilla les.

Italia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italiassa käytetään possessiivipronomineja samoin kuin ranskassa:

  • yksikön ensimmäisessä: mio (maskuliini), mia (feminiini), miei (maskuliinin monikko), mie (feminiinin monikko)
  • yksikön toisessa: tuo, tua, tuoi, tue
  • yksikön kolmannessa: suo, sua, suoi, sue
  • monikon ensimmäisessä: nostro, nostra, nostri, nostre
  • monikon toisessa: vostro, vostra, vostri, vostre
  • monikon kolmannessa: suvusta ja luvusta riippumatta loro

Esperanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esperantossa persoonapronomineja mi (minä), vi (sinä, te), ci (sinä, käytetään vain tyylisyistä) li (hän, mask.), ši (hän, fem.), ni (me) ja ili (he) sekä pronominia ĝi (se) vastaavat possessiivipronominit muodostetaan päätteellä -a: mia (minun), via (sinun, teidän), cia (sinun, käytetään vain tyylisyistä), lia (hänen, mask.), šia (hänen, fem.), nia (meidän), ilia (heidän) ja ĝia (sen).