Po
| Po | |
|---|---|
 Pojoki Torinossa. |
|
| Alkulähde | Monte Viso, Italia |
| Laskupaikka | Adrianmeri |
| Maat | Italia, Sveitsi |
| Pituus | 652 km |
| Alkulähteen korkeus | 2 022 m |
| Virtaama | 1 540 m³/s |
| Valuma-alue | 71 000 km² |
 |
|
Po (lat. Padus) on joki Pohjois-Italiassa. Po virtaa Italian pohjoisosan halki lännestä itään. Sen alkulähde on Italian ja Ranskan rajan lähellä Kottisilla Alpeilla, josta se virtaa 652 kilometrin pituisena laskien Välimereen kuuluvan Adrianmeren pohjoisosaan.[1] Sen 71 000 neliökilometrin valuma-alue on lähes neljäsosa Italian pinta-alasta. Pienehkö osa Pon sivujokien valuma-alueesta on myös Sveitsin puolella. Po on Välimereen virtaavista joista kolmanneksi suurin Niilin ja Rhônen jälkeen. Se on Italian suurin joki sekä pituutensa, valuma-alueensa pinta-alan että virtaamansa puolesta.
Kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Po laskeutuu Alpeilta alas suurelle tasangolle, ja se virtaa koko matkaltaan tätä Pojoen laaksoksi tai Pon tasangoksi nimettyä aluetta myöten. Laakso tunnetaan vanhastaan nimellä Val Padana, myös harvinaisempi nimi Padania on käytössä. Alkumatkallaan joki on Piemonten alueella ja virtaa tuolloin suurimman rantakaupunkinsa Torinon läpi. Sieltä se siirtyy Lombardian eteläosaan, ja Pon sivujoen varrella sijaitseva Milanon suurkaupunki on yhdistetty siihen kanavaverkostolla. Melkein koko alajuoksunsa joki toimii Emilia-Romagnan pohjoisrajana. Sen oikealla rannalla on Piacenza ja vasemmalla rannalla Cremona. Loppumatkalla joki reunustaa etelästä käsin Veneton aluetta.
Po laskee mereen Italian itärannikolla Venetsian ja Ravennan välisellä matkalla lähellä Ferraran kaupunkia. Se muodostaa täällä suuren ja jatkuvasti kasvavan 380 km² laajuisen deltan, joka on UNESCOn maailmanperintökohde.[2] Ravennan entinen satamakaupunki on nykyisin 10 km rannikolta Pon deltan kasvamisen takia.[1]
Suistossaan Po jakautuu lukuisiin haaroihin, näistä viisi päähaaraa ovat nimeltään Po di Maestra, Po della Pila, Po delle Tolle, Po di Gnocca ja Po di Goro. Virtaama on suurin Po della Pilan haarassa.[1] Pienempi sivuhaara on Po di Volano, jonka varrella on Ferraran satama.
Sivujoet ja vesistöalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pojoella on 141 sivujokea, jotka laskevat pohjoisesta ja lännestä Alpeilta sekä etelästä Apenniinien pohjoispäästä.[3] Pon sivujoet ovat pääjoen tavoin helposti liikennöitäviä ja virtaavat enimmäkseen tasangolla, muodostaen yhtenäisen verkoston. Tämä on mahdollistanut helpon liikkumisen Pohjois-Italiassa, joka onkin aina muodostanut varsin yhtenäisen kulttuurialueen. Antiikin aikana Pojoen laaksoa vastasi Gallia Cisalpina eli Alppien eteläpuolisten kelttien asuinalue, joka myöhemmin yhdistettiin roomalaiseen Italiaan. Keskiajalla Pon ja sen sivujokien tarjoamat kuljetusmahdollisuudet edesauttoivat Pohjois-Italian kehittymistä yhdeksi Euroopan taloudellisista, kulttuurillisista ja teollisista keskuksista, jollainen se edelleen on. Samaten laakso on Italian tärkein maatalousalue.
Roomalaisaikana Pon laakson gallialaiset olivat cispadaanisia (Pon tämä puoli) tai transpadaanisia (Pon toinen puoli) sen mukaan, asuivatko joen etelä- vai pohjoispuolella, eli tällä vai tuolla puolen Italiasta katsottuna. Tasavaltalaisten ranskalaisten vallattua Italian vallankumousaikana nimet otettiin uudelleen käyttöön Cispadaanisen ja Transpadaanisen tasavallan muodossa, joskin nämä yhdistettiin pian Cisalppiseksi tasavallaksi. Antiikin Gallia Cisalpinaa jotakuinkin vastaava käsite Padania nousi 1990-luvulla kuuluisuuteen pohjoisitalialaisen Lega Nord -puolueen vaadittua Pohjois-Italian (Pon laakso ympäristöineen) erottamista muusta Italiasta ja tuonnimisen uuden valtion perustamista. Käytännössä nämä vaatimukset eivät johtaneet mihinkään.
Sveitsin puolella Pon sivujoki on Ticino, joka virtaa Ticinon kantonista. Ticinon kantoni on Pon valuma-alueen ainoa ei-italialainen osa, ja toisaalta Sveitsin ainoa italiankielinen kantoni.
Italian suurimmat, Alppien rinteillä sijaitsevat järvet laskevat Pon pohjoisiin sivujokiin, niistä itäisimpänä suurin eli Gardajärvi. Suurimmat vasemmalta eli Alpeilta tulevat sivujoet ovat Dora Riparia, Dora Baltea, Tanaro, Ticino, Adda, Oglio ja Gardajärven laskujoki Mincio. Oikealta tulevat sivujoet ovat vähäisempiä, niistä suurimmat ovat Tanro, Trebbia, Secchia ja Panaro. Joen varrella sijaitseva Torino ja pohjoinen Milano ovat miljoonakaupunkeina suurimmat Pon alueen keskukset, muita merkittävimpiä kaupunkeja ovat muiden muassa Bologna ja Parma. Alueella on runsaat 16 miljoonaa asukasta, yli neljännes Italian väestöstä.
Mytologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kreikkalaisessa mytologiassa Eridanus tai Eridanos on kuvitteellisen suuren joen nimi. Joissakin kreikkalaisissa kirjoituksissa sitä kuvataan pohjoiseurooppalaiseksi joeksi, josta meripihka tulee. Herodotos arveli tämän tarkoittavan Pota, sillä Po sijaitsi erään tärkeän Itämereltä Välimerelle johtavan meripihkareitin päässä. Myyttisen Eridanuksen mukaan on nimetty myös tähdistö.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Po River Encyclopedia Britannica. Viitattu 27.1.2014.
- ↑ Ferrara, City of the Renaissance, and its Po Delta Unesco. Viitattu 27.1.2014.
- ↑ Visit Po River Interregional project "Valorizzazione Turistica Fiume Po". Viitattu 27.1.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Po Wikimedia Commonsissa
