Pietaryrtti
| Pietaryrtti | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Suku: | Pietaryrtit Tanacetum |
| Laji: | vulgare |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Tanacetum vulgare |
|
| Katso myös | |
Pietaryrtti eli rohtopietaryrtti (Tanacetum vulgare, syn. Chrysanthemum vulgare; nappikukka) on asterikasveihin kuuluva keltakukkainen monivuotinen ruoho. Se kasvaa alkuperäisenä Euroopassa ja Aasiassa. Suomessa se on yleinen maan etelä- ja keskiosissa Oulun korkeudelle asti. Monin paikoin pietaryrttiä tavataan viljelyjäänteenä. Pohjois-Amerikkaan se on levinnyt viljelykasvien mukana rikkaruohona.
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pietaryrtti kasvaa 20–120 cm korkeaksi. Sen varsi on jäykkä ja mykeröt kohoavat tasalatvaisena huiskilona, joka jää kasvin kuihduttua törröttämään pystyyn. Lehdet ovat pariosaiset, sinivihreät.[1]
Pietaryrtti on kuivien pientareiden ja joutomaiden kasvi, joka kukkii loppukesästä. Sen mykerökukinto muistuttaa päivänkakkaran kukinnon keskiosaa.
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pietaryrttiä on käytetty mausteena ja muurahaisten karkotteena. Pietaryrtin haju on voimakas ja vastenmielinen, mikä selittää kasvin käyttöä keskiajalla rohtona ja karkotteena. Sen ajateltiin auttavan esimerkiksi ruuansulatushäiriöihin, kuukautiskipuihin, hermosairauksiin ja matolääkkeenä. Pietaryrtti oli tärkeä rohtoyrtti ruotsalaisten luostarien yrttitarhoissa. Pietaryrtti kestää kuivuutta erittäin hyvin, ja siksi sen viljelyä on jälleen alettu kokeilla muun muassa piennaralueilla.
Pietaryrtti on nyttemmin todettu myrkylliseksi, joten sen rohtokäyttö on kielletty monissa maissa. Kasvi sisältää muun muassa tujonia. Toisaalla se on apteekkitavaraa. Ongelmana on myrkkypitoisuuden vaihtelu kasviyksilöstä toiseen.[2]
Pietaryrttiä käytetään myös lankojen värjäykseen; lehdistä ja juurista saadaan vihreää väriä ja kukista keltaista.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Synnöve Huovinen: Taivalkosken lukion kasvisto 2001. Kalevi Hirvonen (kuva). Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 1.8.2007.
- ↑ Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä. Viitattu 1.8.2007.
- ↑ YLE (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas: Pietaryrtin eli rohtopietaryrtin (Tanacetum vulgare) levinneisyys Suomessa.
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Pietaryrtti (Tanacetum vulgare)
- Luontoportti: Pietaryrtti (rohtopietaryrtti) (Tanacetum vulgare)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Tanacetum vulgare – pietaryrtti, rohtopietaryrtti
- Eliaksen yrttitarha: Pietaryrtti (Tanacetum vulgare) (Internet Archive)
- Valokki - nettikasvio: Pietaryrtti (Tanacetum vulgare)
- ITIS: Tanacetum vulgare (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Tanacetum vulgare (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Tanacetum vulgare (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
|