Pietari Bartolomeus
Pietari Bartolomeus (kuoli 20. huhtikuuta 1099) oli ranskalainen sotilas ja pappi, joka osallistui ensimmäiseen ristiretkeen.
Antiokian piirityksen aikaan joulukuussa 1097, Pietari alkoi nähdä näkyjä. Hän väitti apostoli Andreaksen ilmestyneen hänelle unessa ja vieneen hänet Pyhän Pietarin kirkkoon, minne oli piilotettu pyhä keihäs. Andreas oli kehottanut Pietaria kertomaan ristiretkeläisten johtajille tästä ja antamaan keihään Raimund IV:lle, kun se löydettäisiin. Pietari ei kuitenkaan kertonut asiasta heti Raimundille ja näki näkyjä neljästi uudestaan ennen vuoden 1098 kesäkuuta. Hän oli myös alkanut menettää näköään helmikuusta lähtien, mikä johtui luultavasti kristittyjä piinanneesta nälänhädästä, vaikka Pietari itse uskoikin tämän olleen Andreaksen rangaistus hänelle.
Kun ristiretkeläiset valtasivat Antiokian, Pietari ja Raimund astuivat näkyjen osoittamaan kirkkoon, missä kaksitoista miestä alkoi kaivaa maata tuhansien ristiretkeläisten odottaessa kirkon ulkopuolella. Lopulta Pietari astui kuoppaan itse ja palasi ylös pyhä keihäs kädessään. Ristiretkeläiset olivat riemuissaan tästä tapahtumasta, mutta myös useat, kuten Adhemar, uskoivat Pietarin olleen huijari ja vieneen kuoppaan mukanaan raudanpalasen. Adhemarin kuoltua myöhemmin 1098, Pietari sanoi tämän saapuneen hänen luokseen todistaen keihään aitouden.
Keihään löytämistä pidettiin hyvänä enteenä ja se kohotti kristittyjen moraalia näiden jouduttua muslimien armeijan piirittämiksi. Innoissaan ristiretkeläiset lähtivät hyökkäykseen vihollisia vastaan keihäs mukanaan ja voittivat taistelun. Useat kiittivät voitosta pyhää keihästä, mutta todellisuudessa arabialaiset historioitsijat ovat kertoneet muslimijohtaja Kerbogan ärsyttäneen käytöksellään muita ruhtinaita ja nämä olivat poistuneet paikalta kesken taistelun. Myöhemmin Pietari väitti jälleen nähneensä näyn, jossa Kristus oli kehottanut ristiretkeläisiä marssimaan paljain jaloin Jerusalemiin, mutta useat eivät välittäneet tästä.
Pyhän keihään löytäminen synnytti myös ristiriitoja, sillä Bohemundin joukot eivät pitäneet Raimundin saamasta kunniasta ja alkoivat syyttää Pietaria huijariksi. Hänet tuomittiin tulikokeeseen 8. huhtikuuta, missä tämän tuli kävellä keihäs kädessään kahden palavan rovion välistä. Hän juoksi liekeistä pahoin palaneena vajoten maahan kivusta ja kuoli muutamia päiviä myöhemmin. Osa väkijoukosta kuitenkin väitti Pietarin selviytyneen kokeesta vahingoittumattomana, mutta joutuneen innostuneen väkijoukon tallomaksi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 8 : Ristiretket. WSOY, 1981. ISBN 951-0-09736-5.