Piers Courage
| Piers Courage | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. toukokuuta 1942 |
| Kuollut | 21. kesäkuuta 1970 (28 vuotta) |
| Kansalaisuus |
 Iso-Britannia |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1967-1970 |
| Talli(t) | Lotus, BRM, Brabham, De Tomaso |
| Kilpailuja | 29 |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 0 |
| Palkintosijoja | 2 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 0 |
| MM-pisteitä | 20 |
| Ensimmäinen kilpailu | Etelä-Afrikan GP 1967 |
| Viimeinen kilpailu | Hollannin GP 1970 |
Piers Raymond Courage (27. toukokuuta 1942 – 21. kesäkuuta 1970[1])[2] oli brittiläinen Formula 1 -kuljettaja. Hän osallistui urallaan 29 Grand Prix'iin, joissa oli kahdesti palkintokorokkeella, ja saavutti yhteensä 20 MM-pistettä.[2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Piers Courage oli Couragen panimosuvun vanhin poika.[2] Hän syntyi Colchesterissä ja valmistui Eton Collegesta. Hän aloitti kilpauransa omalla Lotus 7:llään.
Hän osallistui Formula 3:n Euroopan osakilpailuun 1964 ja hyvien näyttöjensä ansiosta hän pääsi seuraavaksi kaudeksi sarjaan Brabhamin F3-autolla. Hän jatkoi 1966 Formula 2 -sarjaan ja sieltä eteenpäin 1967 Formula 1:iin Lotus-talliin. Hänen rohkea ajotyylinsä johti lukuisiin onnettomuuksiin, jonka vuoksi hän sai potkut Lotukselta. Hän siirtyi ajamaan BRM:lle loppukaudeksi.
Couragen tulevaisuuden ura F1:ssä ei näyttänyt hyvältä, mutta loistavien näytösten ansiosta talven Tasman sarjassa, hän sai jatkaa BRM:llä.[2] Seuraavalla kaudella hän ajoi Frank Williams Racing Carsin Brabhamilla.[2] Hän sijoittui toiseksi kahdessa GP:ssä kaudella 1969[3], ja miltei voitti Italian GP:n, mutta polttoaineen vähyys pakotti häntä hidastamaan vauhtiaan.
Seuraavana vuonna FWRC vaihtoi De Tomason autoihin, mutta ne osoittautuivat painaviksi ja epäluotettaviksi. Hollannin Grand Prix’ssa Couragen auto yllättäen menetti pidon, luisui ulos radalta, pyörähti ylösalaisin ja syttyi tuleen.[4] Auton rungossa käytetty magnesium paloi kirkkaasti ja lämpö poltti lähistön puut.[2] Tutkimuksissa selvisi, että Courage luultavammin kuoli kuitenkin ennen tulipaloa, sillä hänen kypäränsä oli ollut törmäyskohdassa maata vasten. Kolme vuotta myöhemmin Roger Williamson kuoli samassa paikassa rataa.
Menestys kausittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1966: 0 pistettä, ei sijoitusta
- 1967: 0 pistettä, ei sijoitusta
- 1968: 4 pistettä, 19.sija
- 1969: 16 pistettä,2 palkintosijaa, 8.sija
- 1970: 0 pistettä, ei sijoitusta
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Piers Courage motorsportmagazine.com. Viitattu 30.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Piers Courage - Great Britain ESPN. Arkistoitu 8.2.2018. Viitattu 3.4.2022. (englanniksi)
- ↑ 1969 Driver Standings: Piers Courage Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 3.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Rindt's win overshadowed by Courage death ESPN. Viitattu 3.4.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Piers Courage Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||
