Tämä on lupaava artikkeli.

Physical Graffiti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Physical Graffiti
Led Zeppelin
Studioalbumin Physical Graffiti kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  1970–1974
 Julkaistu 24. helmikuuta 1975
 Formaatti LP, MC, 8-raita, CD
 Tuottaja(t) Jimmy Page
 Tyylilaji hard rock, heavy metal, blues rock, folk rock
 Kesto 85.15
 Levy-yhtiö Swan Song Records
Muut kannet

Albumin takakansi
Listasijoitukset

 Britannia: 1.
 Yhdysvallat: 1.
Kts. lisää listasijoituksia

Led Zeppelinin muut julkaisut
Houses of the Holy
1973 		Physical Graffiti
1975 		Presence
1976
Singlet albumilta Physical Graffiti
  1. ”Trampled Under Foot”
    Julkaistu: 2. huhtikuuta 1975

Physical Graffiti on brittiläisen Led Zeppelin -yhtyeen 24. helmikuuta 1975 julkaistu kaksoisalbumi, joka on yhtyeen studiolevyistä järjestyksessään kuudes. Se oli Led Zeppelinin levyistä ensimmäinen, jonka yhtye julkaisi omalla levymerkillään Swan Song Recordsilla. Suurin osa albumista nauhoitettiin vuonna 1974, vaikkakin mukaan otettiin joitakin vanhempiakin kappaleita.

Musiikillisesti Physical Graffiti jatkaa edellislevy Houses of the Holyn monipuolista linjaa. Esimerkiksi syntetisaattori on albumilla suuressa roolissa. Levyn kuuluisin kappale on ”Kashmir”, joka kuuluu yhtyeen suurimpien klassikoiden joukkoon. Muita tunnettuja raitoja ovat esimerkiksi ”Houses of the Holy”, ”Ten Years Gone” ja funk-vaikutteinen ”Trampled Under Foot”.

Albumi nousi listaykköseksi sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa. Sitä on vuosien aikana myyty Yhdysvalloissa 16-kertaiseen platinalevyyn oikeuttava määrä, yli 16 miljoonaa kappaletta. Levy saavutti jo ilmestyessään hyvän vastaanoton myös kriitikoilta. Myöhemminkin Physical Graffiti on säilyttänyt arvostuksensa. Esimerkiksi vuonna 2003 Rolling Stone -lehti valitsi albumin sijalle 73, kun se valitsi mielestään kaikkien aikojen viisisataa parasta albumia.

Työstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin sessioiden oli tarkoitus alkaa marraskuussa 1973, mutta basisti–kosketinsoittaja John Paul Jonesin sairastuttua niitä lykättiin seuraavan vuoden alkuun.[1] Levyn äänitykset suoritettiin nyt jo kolmannen kerran Headley Grangen maatalossa. Mukaan otettiin tällä kertaa Ronnie Lanen omistama liikkuva studio, sillä se oli halvempi kuin aiemmin käytetty The Rolling Stonesin vastaava. Äänittäjänä toimi Ron Nevison. John Paul Jones oli ollut aiemmin jopa aikeissa lähteä yhtyeestä, mutta oli jälleen mukana, tosin hieman levottomin mielin tuntiessaan yhtyeen muiden jäsenten arvaamattoman käytöksen. Manageri Peter Grant kompensoi tilannetta käskien kiertuemanageri Peter Colen varata yhtyeen jäsenille hotellihuoneet läheisestä, ylellisestä Frencham Ponds -hotellista. Kitaristi Jimmy Page majoittui kuitenkin Headley Grangeen.[2]

Uudet kappaleet saatiin nauhalle nopeasti ja verrattain vaivattomasti.[3] Valtaosa kappaleista saatiin nauhalle parilla otolla.[4] Eräässä vaiheessa sessiot tosin keskeytyivät useaksi viikoksi, kun yhtyeen Peppy-niminen roudari oli ajanut rumpali John Bonhamin BMW:n päin seinää.[3] Uusia kappaleita olivat ”Custard Pie”, ”In My Time of Dying”, ”Trampled Under Foot”, ”Kashmir”, ”In the Light”, ”Ten Years Gone”, ”The Wanton Song” ja ”Sick Again”. Lopullisia päällekkäissoittoja ja miksauksia varten oli varattu toukokuuksi aikaa Lontoon Olympic-studiolta. Kahdeksan uuden kappaleen ympärille päätettiin kuitenkin ruveta rakentamaan suurempaa kokonaisuutta. Niinpä mukaan otettiin arkistoista myös vanhempia kappaleita. ”The Rover”, ”Houses of the Holy” ja ”Black Country Woman” olivat peräisin Houses of the Holy -albumin sessioista vuodelta 1972. ”Down by the Seaside” oli nauhoitettu Led Zeppelin IV -levyä silmällä pitäen joulukuussa 1970. ”Night Flight” ja ”Boogie with Stu” olivat puolestaan äänitetty tammikuussa 1971, kun taas ”Bron-Yr-Aur” oli peräisin Led Zeppelin III -albumin sessioista kesäkuulta 1970.[5]

»Hetkittäin se oli musiikillista neroutta (...) Yhteenkuuluvuuden tunne paistoi kaikesta, kun aloitin Zeppelinin tiimissä. Välillä työ ei tosin edennyt mihinkään. Toimme taloon maatilan eläimiä, ammuimme raketteja ja muuta älytöntä.»
(Benji LeFevre, ääniteknikko.[4])

Materiaalia oli kasassa tupla-albumiin, jollaisesta Jimmy Page oli aina haaveillut. Syitä sellaisen julkaisemiseen oli useita. Ensinnäkin pidettiin hyvänä asiana, että arkistot saatiin tyhjennettyä julkaisemattomista kappaleista. Bonusmateriaali tai levyboksit olivat vielä tuntemattomia ilmiöitä, joten sessioista ylijäävän materiaalin kohtalona oli joko hävittäminen tai vähintään unohtuminen. Vieläkin suurempi syy oli se, että yhtye halusi näpäyttää niitä, jotka olivat kyseenalaistaneet yhtyeen edellisen Houses of the Holy -albumin. Lähtökohta oli siten sama kuin Led Zeppelin IV -albumia työstettäessä: arvostelijat haluttiin hiljentää kertaiskulla. Kaiken lisäksi tuohon aikaan tupla-albumi oli rockyhtyeelle statussymboleista merkittävin. Sellaisen julkaisemista pidettiin yhtä isona asiana kuin omaa levy-yhtiötä, minkä olivat todistaneet etenkin The Beatles (Valkoinen tupla), Bob Dylan (Blonde on Blonde), The Rolling Stones (Exile on Main St.), Jimi Hendrix (Electric Ladyland) ja The Who (Tommy ja Quadrophenia).[4][6] Kaikista näistä albumeista oli muodostunut tekijöidensä levytyshistorian merkkipaaluja, ja parhaimmillaan uraa määrittäviä kokonaisuuksia.[7] Kyse oli myös muoti-ilmiöstä, sillä esimerkiksi Genesis, Yes ja Elton John olivat kukin julkaisseet viimeisen kahden vuoden aikana kaksoisalbumin.[6]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Physical Graffiti jatkaa monipuolisuudessaan Houses of the Holyn linjoilla uusine aluevaltauksineen. Esimerkiksi syntetisaattorit ovat huomattavassa osassa. Kappaleessa ”Kashmir” on vahvoja itämaisia vaikutteita, ”Trampled Under Foot” edustaa funk-musiikkia ja yli 11-minuuttinen blues rock -sävellys ”In My Time of Dying” oli yhtyeen uran pisin studiokappale. Mukana on joitakin ylijäämäkappaleita, kuten ”Bron-Yr-Aur” Led Zeppelin III -albumin sessioista.[8] Albumi on musiikillisesti hyvin monipuolinen. Sillä on niin ”jytiseviä” keikkasuosikkeja (”Custard Pie” ja ”Trampled Under Foot”), kokeellisempia akustisia raitoja (”Bron-Yr-Aur” ja ”Black Country Woman”), kevyenpuoleisia pop-lauluja (”Down by the Seaside” ja ”Boogie with Stu”) ja ”tiukkoja groovepaloja” (”The Rover” ja ”Sick Again”).[6] Albumin tuotannossa ovat pääosassa Headley Grangen avarassa aulassa äänitetyt rummut sekä kerrokselliset kitararaidat.[9]

Albumia on verrattu The Rolling Stones -yhtyeen vuonna 1972 julkaisemaan Exile on Main St. -tupla-albumiin. Eräänä syynä on pidetty sitä, että molemmat teki erittäin suosittu yhtye, jonka ainoa motiivi musiikinteon jatkamiselle on väitetty olevan omien tarpeiden tyydyttäminen. Jimmy Page oli myös viettänyt vuonna 1974 paljon aikaa Rolling Stonesin Mick Jaggerin ja Keith Richardsin seurassa.[10]

Jimmy Pagen kiinnostus okkultismiin näkyy ja kuuluu levyllä ”naamioituina vihjeinä”, joita on esimerkiksi ”Kashmirissa” lukuisia. Lisäksi ”Houses of the Holyssa” on pari suoraa mutta humoristisessa mielessä tehtyä viittausta Saatanaan.[10]

Jotkut albumin kappaleista pohjautuvat muiden artistien vanhoihin sävellyksiin. Kuitenkin ainoa kappale, josta yhtyettä uhattiin oikeustoimilla, oli ”Boogie with Stu”, joka perustui jossain määrin Ritchie Valensin kappaleseen ”Ooh My Head”. Ironisesti yhtye yritti kirjata juuri sen tekijätiedot parhaan tietonsa mukaan. Jimmy Pagen mukaan Led Zeppelin halusi merkitä krediitteihin Valensin äidin, joka yhtyeen käsityksen mukaan ei ollut koskaan saanut poikansa hiteistä rojalteja. Yhtye kuitenkin luopui ajatuksesta, kun sitä yritettiin haastaa oikeuteen, jotta kappale olisi saatu kokonaan pois sen nimistä.[11]

Tietoa kappaleista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumilla on kaikkiaan viisitoista kappaletta ja kokonaiskesto on yli 80 minuuttia.[9] Avausraita ”Custard Pien” tekijöiksi on merkitty Jimmy Page ja Robert Plant. Todellisuudessa sen juuret ovat Blind Boy Fullerin vuoden 1939 äänitteessä ”I Want Some of Your Pie”, jonka pohjalta Sonny Terry ja Brownie McGhee tekivät vuonna 1947 oman ”Custard Pie Bluesinsa”. Sävellyksen lisäksi myös kappaleen sanoitus perustuu muiden tekemiin kappaleisiin. Robert Plant otti suurimman osan sanoituksista ilmeisesti Sleepy John Estesin vuonna 1935 julkaistusta kappaleesta ”Drop Down Mama”, minkä lisäksi mukana on Sonny Boy Williamsonin ”Help Men”, Bukka Whiten ”Shake ’Em Downin” ja Fullerin ”I Want Some of Your Pien” säkeitä.[11] Sana Custard pie on viittaus naisen sukupuolielimiin.[3] Kakkosraita ”The Rover” on hyvin raskas kappale, jossa solisti Plant vetoaa yhtenäisyyden ja ystävyyden puolesta.[12]

Led Zeppelin tammikuussa 1975 Chicagossa.

”In My Time of Dying” on merkitty koko yhtyeen yhdessä tekemäksi, vaikka todellisuudessa se perustuu Blind Willie Johnsonin vuonna 1928 levyttämään kappaleeseen ”Jesus Make Up My Dying Bed”, jonka nimeä solisti Plant kappaleessa siteeraa. Muun muassa Bob Dylan oli esittänyt kappaleesta omaa versiotaan. ”In My Time of Dyingissa” on huomionarvoista Jimmy Pagen soittama slide-kitara.[11] ”Trampled Under Foot” alkaa John Paul Jonesin klavinettiriffillä, joka on samantapainen kuin Stevie Wonderin kappaleen ”Superstition” vastaava. Laulu kuvaa naista autonosina.[13] ”Houses of the Holy” jäi yli edellisalbumin sessioista. Se on tiivis, funk-vaikutteinen kappale, jossa soitetaan jazz-tyylisiä sointuja. Se on myös yhtyeen ainoa kappale, jossa soitetaan lehmänkelloa.[3]

Ensimmäisen levyn päättävästä ”Kashmirista” muodostui yhtyeen kolmas tavaramerkkikappale ”Whole Lotta Loven” ja ”Stairway to Heavenin” ohella, sillä se oli niiden kanssa samalla tavalla kokeellinen. Siinä kiteytyy yhtyeen monipuolinen suhtautuminen musiikkiin, ja sen on sanottu rikkovan musiikilliset raja-aidat.[6] Kappaleessa on intialaissävyiset kitarat ja John Paul Jones imitoi koskettimillaan arabialaista orkesteria.[1] Monien mielestä ”Kashmir” on jopa merkittävämpi kuin ”Stairway to Heaven”, ja solisti Robert Plant haluaisi, että yhtye muistettaisiin nimenomaan tästä kappaleesta, koska ”biisissä kaikki on niin oikein”.[6] Jumalten vasara – Saaga Led Zeppelinistä -kirjan kirjoittaja Stephen Davis kuvaa ”Kashmiria” monumentaaliseksi ja melodramaattiseksi.[1]

Kakkoslevyn aloittavassa ”In the Lightissa” on ”Kashmirin” tavoin itämaisia vaikutteita. Siinä on matala, surinamainen toisto, joka on tehty päällekkäisäänitetyillä jousikitaroilla säkkipillimäisten urkujen alla. Kappaleessa on myös intialainen oboen kaltainen soitin, shehnai. Sanoitus kuvaa henkistä etsintäretkeä.[13] Sitä seuraa akustinen ”Bron-Yr-Aur”, joka oli äänitetty jo Led Zeppelin III -albumin sessioissa. Kappale sai vaikutteita Bert Janschin ja Davy Grahamin kaltaisilta kitaristeilta.[3] ”Down by the Seaside” sai voimakkaita vaikutteita Neil Youngin kappaleesta ”Down by the River”. Se äänitettiin jo vuonna 1971, Led Zeppelin IV -albumin sessioissa.[3]

”Ten Years Gone” sisältää solisti Robert Plantin ajatuksia ensimmäisestä tyttöystävästään, joka vaati Plantia valitsemaan hänen ja musiikin väliltä.[13] Enimmäkseen John Paul Jonesin kirjoittama ”Night Flight” kertoo miehestä, joka välttelee asepalvelusta. Se on myös yksi yhtyeen harvoista kappaleista, joissa ei ole kitarasooloa.[14] ”Boogie with Stu” on boogie-kappale, jossa pianoa soittaa The Rolling Stonesin pianisti ja kiertuemanageri Ian ”Stu” Stewart.[3] ”The Wanton Song” ja ”Sick Again” kertovat molemmat teinityttölaumoista, jotka piirittivät yhtyettä Kaliforniassa.[13] ”Black Country Woman” äänitettiin Mick Jaggerin puutarhassa Stargrovesissa. Ulkona tehty nauhoitus osoittautui haasteelliseksi, sillä solisti Plant joutui vihaisten hanhien hyökkäyksen kohteeksi. Stephen Davis kuvaa kappaletta irtonaiseksi, vapaamuotoiseksi ”jamiksi”.[3][12] Sen blues-musiikille tyypillisessä sanoituksessa Plant varoittaa naistaan kohtelemasta häntä huonosti; ”That’s alright, I know your sister too” (suom. Ei haittaa, tunnen siskosikin).[15]

Kansitaide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannen talo New Yorkin St. Mark’s Placella vuonna 2008.

Albumin kannen suunnittelivat Mike Doud ja Peter Corriston. Siinä on kuvattuna New Yorkin 96 & 98 St. Mark’s Placella sijaitsevan kivitalon julkisivu. Ikkunoissa olevien luukkujen takaa paljastuvat muun muassa Neil Armstrong, Jerry Lee Lewis, Marlene Dietrich, King Kong, Britannian kuningatar, yhtyeen manageri Peter Grant, Elizabeth Taylorin näyttelemä Kleopatra, Neitsyt Maria ja yhtyeen jäsenet naisiksi pukeutuneina. Etukannessa talo on kuvattuna päiväsaikaan, takakannessa puolestaan illalla. Alkuperäisen kannen ikkunat olivat leikatut, minkä lisäksi mukana tuli erilaisia irrallisia kortteja, mikä mahdollisti ikkunoiden täyttämisen erilaisilla variaatioilla. Kannen idea oli lainattu José Felicianon vuonna 1973 julkaistusta albumista Compartments, jonka kannessa on lähes samanlainen julkisivu ikkunoissa näkyvine asukkaineen ja jossa oli myös irrallinen kortti ja ”salataskuja”. Physical Graffitin kansi oli kurkistusluukkuineen myös hyvin samantapainen kuin vuonna 1970 julkaistun Led Zeppelin III -albumin yksityiskohtainen kansitaide.[16][17]

Corriston pyrki löytämään vapaasti kuvattavissa olevan symmetrisen talon, jossa olisi mielenkiintoisia yksityiskohtia ja joka sopisi albumin neliönmuotoiseen kanteen. Alkuperäisestä kuvasta jouduttiin leikkaamaan pois yksi kerros, jotta mittasuhteet saatiin sopiviksi. Tästä syystä todellisuudessa viisikerroksisessa talossa on kansikuvassa vain neljä kerrosta.[18]

»Kävelimme viikkoja ympäri kaupunkia löytääksemme sopivan rakennuksen. [...] Olin esitellyt yhtyeelle konseptin, joka perustui vuokra-asuntoon ja siellä asuviin sekä muuttaviin ihmisiin.»
(Peter Corriston, toinen kannen suunnittelijoista[18])

Jimmy Page keksi albumin nimen kansiluonnoksia katsellessaan.[11] Yhtye oli sitä mieltä, että kannesta tulisi upea. Se piti sitä osoituksena yhtyeen erityisyydestä ja alati kasvavasta kunnianhimoisuudesta. Kansi näyttäisi, ettei Led Zeppeliniltä voisi odottaa mitään tavanomaista. Yhtye olisi muiden yläpuolella – tai ainakin aivan huipulla muutamien harvojen ja valittujen kanssa.[16]

Sama talo esiintyi myöhemmin myös The Rolling Stones -yhtyeen ”Waiting on a Friend” -kappaleen musiikkivideossa.[19] Talon ensimmäisessä kerroksessa on sittemmin toiminut Physical Graffiti -niminen kauppa.[18]

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Physical Graffiti ilmestyi 24. helmikuuta 1975 LP-, 8-raita- ja MC-formaateissa. Se oli Led Zeppelinin ensimmäinen albumi, jonka julkaisi sen oma levy-yhtiö Swan Song Records.[20][21] Pelkästään albumin ennakkomyynti tuotti viisitoista miljoonaa dollaria.[13] Yhdysvalloissa albumi nousi heti ensimmäisellä viikollaan Billboard 200 -listan kolmanneksi.[22] Pian se nousi kärkeen ja maaliskuun 6. päivään mennessä sitä oltiin myyty kultalevyyn oikeuttava määrä. Levy pysyi listalla kaikkiaan 41 viikkoa.[23] Physical Graffitin ilmestyttyä yhtyeen kaikki aiemmat albumit palasivat listalle, minkä myötä Led Zeppelinistä tuli ensimmäinen yhtye, jolla on ollut kuusi albumia samanaikaisesti Billboard 200 -listalla.[3] Britanniassa levystä tuli listaykkönen heti avausviikollaan, 15. maaliskuuta. Listaviikkoja kertyi kaikkiaan 47.[24] Myös Kanadassa Physical Graffitista muodostui listaykkönen.[25]

Yhdysvalloissa albumia on myyty kaikkiaan yli 16 miljoonaa kappaletta, mikä oikeuttaa 16-kertaiseen platinalevyyn. Se on yhdessä viiden muun albumin kanssa sijoilla 16–21 Yhdysvaltain myydyimpien albumien listalla (vuonna 2015). Se on siten Yhdysvalloissa Led Zeppelin IV:n jälkeen yhtyeen toiseksi myydyin albumi.[26] Britanniassa Physical Graffiti on myynyt tuplaplatinaa.[27] Länsi-Saksassa levy ylitti kultalevyrajan vuonna 1989.[28]

Albumi julkaistiin ensimmäisen kerran CD-levynä vuonna 1987.[21] Remasteroituna se ilmestyi 1994.[20] Vuonna 2005 Physical Graffiti palasi Britannian listalle neljän viikon ajaksi.[24] Vuonna 2015 albumista julkaistiin 40-vuotisjuhlapainos CD- ja vinyyliformaatissa. Tavallisen remasteroidun version lisäksi ilmestyi Deluxe Edition, joka sisälsi bonuslevyn.[29]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Physical Graffiti sai ilmestyessään Led Zeppelinin uran toistaiseksi parhaat arvostelut. Britanniassa Melody Makerin arvostelijan mukaan levy oli ”silkkaa neroutta”. Let It Rockin toimittajan mukaan albumi nousisi vuoden 1975 loppuun mennessä Blonde on Blonden, Beggars Banquetin ja Revolverin kaltaisten levyjen rinnalle rockin raskaaseen sarjaan. Myös yhdysvaltalaismediassa vastaanotto oli hyvä. Creem-lehdessä todettiin, että ”Graffiti on itse asiassa parempi levy kuin yhtyeen viisi aiempaa tuotosta. Yhtye on itsevarmempi, jopa vähemmän röyhkeä ja ristiriidaton... Levy yhdistelee kosmista ja maanpäällistä yhtäaikaa hillitysti ja intohimoisesti.”[22]

Vuonna 2003 Rolling Stone -lehti valitsi albumin sijalle 70, kun se valitsi mielestään kaikkien aikojen viisisataa parasta albumia.[30]

Robert Plantin elämäkerran kirjoittaja Paul Rees kuvaa kirjassaan Physical Graffitia Led Zeppelinin toiseksi ja viimeiseksi ”kivenkovaksi klassikoksi”. Hän sanoo sen olevan yhtyeen monisyisin ja monimuotoisin kappalekokoelma. Rees katsoo myös Jimmy Pagen olleen tuolloin tuottajanuransa huipulla. Lisäksi kappale ”Kashmir” on Reesin mielestä Led Zeppelinin kenties komein aikaansaannos.[9]

Listasijoitukset ja sertifiointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1975

Valtio Paras sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
 Yhdysvallat 1. 48 1975 [31]
 Britannia 1. 27 15.3.1975 [24]
 Kanada 1. 1975 [25]
 Ranska 2. 83 1975 [32]
 Itävalta 2. 12 15.4.1975 [33]
 Uusi-Seelanti 3. 20 2.5.1975 [34]
 Norja 4. 9 viikko 11/1975 [35]
 Suomi 5. 25 maaliskuu/1975 [36]
 Alankomaat 7. 6 8.3.1975 [37]
 Länsi-Saksa 17. 1975 [38]

2005

Valtio Paras sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
 Britannia 57. 4 24.9.2005 [24]

2015

Valtio Paras sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
 Portugali 5. 4 viikko 9/2015 [39]
 Suomi 6. 2 viikko 9/2015 [40]
 Uusi-Seelanti 6. 4 9.3.2015 [41]
 Ruotsi 7. 2 6.3.2015 [42]
 Sveitsi 8. 5 1.3.2015 [43]
 Norja 12. 1 viikko 10/2015 [35]
 Australia 13. 2 15.3.2015 [44]
 Belgia (Vl) 13. 12 28.2.2015 [45]
 Italia 20. 6 5.3.2015 [46]
 Ranska 23. 7 7.3.2015 [47]
 Tanska 31. 1 6.3.2015 [48]

Valtio Sertifikaatti Myöntäjä Myönnetty Lähde
 Yhdysvallat 16x platinalevy RIAA 30.1.2006 [49]
 Yhdysvallat 15x platinalevy RIAA 3.3.1999 [49]
 Yhdysvallat 9x platinalevy RIAA 25.11.1997 [49]
 Yhdysvallat 4x platinalevy RIAA 11.12.1990 [49]
 Yhdysvallat platinalevy RIAA 11.12.1990 [49]
 Yhdysvallat kultalevy RIAA 6.3.1975 [49]
Valtio Sertifikaatti Myöntäjä Myönnetty Lähde
 Britannia 2x platinalevy BPI 7.10.2005 [27]
 Länsi-Saksa kultalevy BVMI 1989 [28]

Kappalelista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levy 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli

  1. Custard Pie – 4.13 (säv. Jimmy Page/Robert Plant)
  2. The Rover – 5.36 (säv. Page/Plant)
  3. In My Time of Dying – 11.04 (säv. Page/Plant/John Paul Jones/John Bonham)

B-puoli

  2. Houses of the Holy – 4.01 (säv. Page/Plant)
  3. Trampled Under Foot – 5.35 (säv. Page/Plant/Jones)
  4. Kashmir – 8.31 (säv. Page/Plant/Bonham)

Levy 2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli

  1. In the Light – 8.44 (säv. Page/Plant/Jones)
  2. Bron-Yr-Aur – 2.06 (säv. Page)
  3. Down by the Seaside – 5.14 (säv. Page/Plant)
  4. Ten Years Gone – 6.31 (säv. Page/Plant)

B-puoli

  2. Night Flight – 3.36 (säv. Jones/Page/Plant)
  3. The Wanton Song – 4.06 (säv. Page/Plant)
  4. Boogie with Stu – 3.51 (säv. Bonham/Jones/Page/Plant/Stewart/Valens)
  5. Black Country Woman – 4.24 (säv. Page/Plant)
  6. Sick Again – 4.43 (säv. Page/Plant)

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muusikot

  • Ian Stewart – piano kappaleessa ”Boogie with Stu”

Muut

[50]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Davis 2005, s.246.
  2. ↑ Wall 2008, s.376.
  3. ↑ a b c d e f g h i Led Zeppelin's Physical Graffiti: 21 Things You Might Not Know nme.com. Viitattu 2.3.2015. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Rees: s. 156.
  5. ↑ Wall 2008, s. 372–373.
  6. ↑ a b c d e Wall 2008, s. 374.
  7. ↑ Wall 2008, s.373.
  8. ↑ Draper, Jason: Led Zeppelin – Koko ura, s. 116. Helsinki, Jyväskylä: Minerva Kustannus Oy, 2008. ISBN 978-952-492-062-9.
  9. ↑ a b c Rees: s. 157.
  10. ↑ a b Wall 2008, s.376.
  11. ↑ a b c d Wall 2008, s.375.
  12. ↑ a b Davis 2005, s.248.
  13. ↑ a b c d e Davis 2005, s.247.
  14. ↑ Night Flight by Led Zeppelin Songfacts Songfacts.com. Viitattu 2.3.2015. (englanniksi)
  15. ↑ Rees: s. 158.
  16. ↑ a b Wall 2008, s.377.
  17. ↑ Led Zeppelin's "Physical Graffiti" Album Cover Photo Building feelnumb.com. Arkistoitu 26.3.2012. Viitattu 23.5.2012. (englanniksi)
  18. ↑ a b c Ed Boland Jr: F.Y.I. - New York Times 8.9.2002. New York Times. Viitattu 23.5.2012. (englanniksi)
  19. ↑ Rolling Stones :: Waiting On A Friend (Video 1981) aquariumdrunkard.com. Viitattu 22.5.2012. (englanniksi)
  20. ↑ a b Led Zeppelin > Discography ledzeppelin.alextreisner.com. Arkistoitu 7.7.2011. Viitattu 22.5.2012. (englanniksi)
  21. ↑ a b Physical Graffiti by Led Zeppelin : Reviews and Ratings - Rate Your Music rateyourmusic.com. Viitattu 22.5.2012. (englanniksi)
  22. ↑ a b Wall 2008, s.378.
  23. ↑ Led Zeppelin - Physical Graffiti superseventies.com. Viitattu 22.5.2012. (englanniksi)
  24. ↑ a b c d ChartArchive - Led Zeppelin - Physical Graffiti chartarchive.org. Viitattu 22.5.2012. [vanhentunut linkki] (englanniksi)
  25. ↑ a b Item Display - RPM - Library and Archives Canada collectionscanada.gc.ca. Viitattu 22.5.2012. (englanniksi)
  26. ↑ Top 100 Albums RIAA. Viitattu 8.2.2016. (englanniksi)
  27. ↑ a b Certified Awards Search (Hakusanalla Led Zeppelin) BPI. Arkistoitu 17.11.2017. Viitattu 24.5.2012. (englanniksi)
  28. ↑ a b Bundesverband Musikindustrie: Gold- /Platin- Datenbank musikindustrie.de. Viitattu 24.5.2012. (saksaksi)
  29. ↑ Physical Graffiti Deluxe Edition 8.1.2015. Ledzeppelin.com. Viitattu 1.3.2015. (englanniksi)
  30. ↑ Led Zeppelin, 'Physical Graffiti' - 500 Greatest Albums Of All Time Rollingstone.com. Viitattu 24.2.2015. (englanniksi)
  31. ↑ Led Zeppelin - Chart history Billboard. Viitattu 1.5.2016. (englanniksi)
  32. ↑ InfoDisc: Tous led Albums classés par Artiste (Listasta Led Zeppelin) infodisc.fr. Arkistoitu 9.1.2016. Viitattu 22.5.2012. (englanniksi)
  33. ↑ Led Zeppelin - Physical Graffiti - austriancharts.at austriancharts.at. Viitattu 22.5.2012. (saksaksi)
  34. ↑ charts.org.nz - Led Zeppelin - Physical Graffiti charts.org.nz. Arkistoitu 7.11.2012. Viitattu 22.5.2012. (englanniksi)
  35. ↑ a b norwegiancharts.com - Led Zeppelin - Physical Graffiti norwegiancharts.com. Viitattu 25.5.2015. (englanniksi)
  36. ↑ Pennanen, Timo: Sisältää hitin, levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 191. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5.
  37. ↑ dutchcharts.nl - Led Zeppelin - Physical Graffiti dutchcharts.nl. Viitattu 22.5.2012. (hollanniksi)
  38. ↑ Charts-Surfer: Songsearch (German Longplay-Charts --> Hakusanalla Led Zeppelin) charts-surfer.de. Viitattu 22.5.2012. (englanniksi)
  39. ↑ portuguesecharts.com - Led Zeppelin - Physical Graffiti Portuguesecharts.com. Viitattu 25.5.2015. (englanniksi)
  40. ↑ finnishcharts.com - Led Zeppelin - Physical Graffiti Finnishcharts.com. Viitattu 25.5.2015. (englanniksi)
  41. ↑ charts.org.nz - Led Zeppelin - Physical Graffiti Charts.org.nz. Arkistoitu 7.11.2012. Viitattu 25.5.2015. (englanniksi)
  42. ↑ swedishcharts.com - Led Zeppelin - Physical Graffiti Swedishcharts.com. Viitattu 25.5.2015. (englanniksi)
  43. ↑ Led Zeppelin - Physical Graffiti - hitparade.ch Hitparade.ch. Viitattu 25.5.2015. (saksaksi)
  44. ↑ australian-charts.com - Led Zeppelin - Physical Graffiti Australian-charts.com. Viitattu 25.5.2015. (englanniksi)
  45. ↑ ultratop.be - Led Zeppelin - Physical Graffiti Ultratop.be. Viitattu 25.5.2015. (hollanniksi)
  46. ↑ italiancharts.com - Led Zeppelin - Physical Graffiti Italiancharts.com. Viitattu 25.5.2015. (englanniksi)
  47. ↑ lescharts.com - Led Zeppelin - Physical Graffiti Lescharts.com. Viitattu 25.5.2015. (ranskaksi)
  48. ↑ danishcharts.com - Led Zeppelin - Physical Graffiti Danishcharts.com. Arkistoitu 6.5.2015. Viitattu 25.5.2015. (englanniksi)
  49. ↑ a b c d e f RIAA - Recording Industry Association of America (Hakusanalla Physical Graffiti) RIAA. Viitattu 24.5.2012. (englanniksi)
  50. ↑ Led Zeppelin: Physical Graffiti -CD-levyn kansilehti (Swan Song 7567-92442-2)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Physical_Graffiti&oldid=22226176”