Petter Schaefer
Petter l. Pietari Schaefer (Schäfer, n. 1660 – 1729) oli suomalainen pietistijohtaja, jonka profetiat herättivät 1700-luvun alkuvuosina suurta kiinnostusta Suomessa, Ruotsissa ja ulkomailla.[1] Hän julisti Pietari Suuren ilmestyvän Nebukadnessarin kaltaisena taivaallisena kostajana ja tuhovan katumukseen taipumattoman papiston.
Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Petter Schaefer syntyi varakkaaseen turkulaiseen kauppiassukuun.[2] Isä Abraham Henrik Schaefer oli valtaporvari ja tämän vaimo Elin Thorwöste kuului myös kaupungin kauppiaseliittiin. Asemansa turvin hän sai hyvän kasvatuksen ja saattoi kouluttautua 1677 ylioppilaaksi ja 1688 maisteriksi.[3] Hän oli saanut uskonnollisen herätyksen jo opintojensa alkuvaiheessa, mutta tutustuttuaan Laurentius Ulstadiukseen ja tämän kirkon radikaaliin uudistamiseen tähdänneeseen liikehdintään Schaeferin käsitykset radikalisoituivat ja hänestä tuli pian koko pietistiliikkeen johtohahmo.[4] Hän puolusti raivokkaasti oppi-isänsä käsityksiä ortodoksiaa vastaanlähde? ja mm. perui maisterintutkintonsa, jota sanoi vain kunnianhimosta ja vastoin omaatuntoansa tavoitelleensa[5].
Pako ulkomaille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konsistori tutki pietismin levinneisyyttä Suomessa, ja silloin Schaefer esitti lausuntonsa, jolloin konsistori puolestaan julisti Schaeferin eksyneen puhtaasta luterilaisesta opista.[6] Kun asia eteni hovioikeuteen, Schaefer anoi armoa, mutta päätöstä odottamatta pakeni 1694 ulkomaille ja harhaili Venäjällä, Saksassa, Hollannissa, Englannissa ja Pohjois-Amerikassa asti.[7] Matkoillaan hän tapasi pietistien kansainvälisen johtohahmon Philipp Jakob Spenerin[5].
Tammikuussa 1700 Schäfer ajautui uskonnolliseen kriisiin. Ankara paasto uhkasi viedä häneltä hengen, ja kriisin seurauksena kypsyi päätös palata Turkuun ”todistamaan totuudesta”. Myös Turussa tehty armonanomus vaivasi hänen mieltään, sillä anomus ei ollut vilpitön. Päinvastoin hän syytti kirkkoa entistä jyrkemmin sanoin. Turkuun palattuaan Schaefer rettelöi aikansa, ja 1707 hän haastoi hovioikeuden jäsenet kuulemaan ”omantunnonjuttuaan”.[8]
Oikeudenkäynti Turussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oikeudenkäynnissä Schaefer uudisti entistä kiihkeämmin syytökset vääräoppista luterilaista kirkkoa vastaan ja julisti tuomiota ja perikatoa koko Suomelle sekä tuhatvuotisen valtakunnan läheisyyttä.[9] Hovioikeus langetti Petter Schäferille 3.4.1709 kuolemantuomion, mutta kuninkaallinen majesteetti armahti hänet ja määräsi elinkautiseen vankeuteen Turun linnaan. Venäläisten hyökättyä 1713 Suomeen Schaefer siirrettiin vankeuteen Gävlen linnaan Ruotsin puolelle.[10][11]
Vankeusaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Petter Schaefer kuoli vankeudessa Geflessä 1729.[12] 22-vuotisen vankeutensa aikana hän sai kuitenkin ottaa vastaan tuttaviaan ja olla laajassa kirjeenvaihdossa hengenheimolaistensa kanssa niin koti- kuin ulkomailla ja harjoittaa laajaa kirjallista toimintaa.[5] Hänen kirjoituksensa, joista valtaosa on säilynyt, sisältävät tuomionjulistuksia ja lopun ajan ennustuksia, herjakirjoituksia sekä pietismille tyypillisiä itsetutkiskeluita. Tunnetuin Schäferin pilkkakirjoituksista lienee hänen kirjoittamansa piispa Johannes Gezelius nuoremman ivallinen ”ruumissaarna” (1718). Hänen laajaan koti- ja ulkomaiseen ystäväpiiriinsä kuului satoja henkilöitä korkeista karoliiniupseereista ja näiden puolisoista pappeihin ja porvaristoon asti.
Turun linnassa vierailleet ystävät toivat Petter Schäferille paitsi elintarvikkeita, myös kiellettyä kirjallisuutta, kuten Anton Römelingin, Jakob Böhmen, Johan Konrad Dippelin ja August Hermann Francken teoksia.lähde? Martti Ruuth on julkaissut Schaeferin vankeusaikanaan pitämän päiväkirjan.[5]
Avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Petter Schaefer vihki itse 1712 vaimokseen turkulaisen porvarissuvun tyttären Anna Wargentinin. Päiväkirjassaan hän kertoo, että ”Yhdistin Itzeni Annan cans Pyhän Awiokäskyyn, Jumalan Sanala ja Rucouxella ja tulimme Awioparixi.”[13] Annan veli oli Joachim Wilhelminpoika Wargentin ja vanhemmat oikeusneuvosmies, valtaporvari Wilhelm Wargentin ja Magdalena Wittfoot.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Schäfer, Petter: Minä Pietar ja Minä Anna : päiväkirja vuosilta 1707–1714. Toimittanut Matti Piispa. Otava, 2000. ISBN 951-1-16504-6.
- Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852 ylioppilasmatrikkeli.fi. Viitattu 8.4.2011.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tietosanakirja, palsta 916
- ↑ Schäfer, s. 5
- ↑ Schäfer, s.6
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli
- ↑ a b c d Schaefer, Petter, Tietosanakirja. Osa 8, palsta 917. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
- ↑ Schäfer, s. 7
- ↑ Schäfer, s. 8
- ↑ Schäfer, s. 9
- ↑ Schäfer, s. 10
- ↑ Schäfer, s. 11
- ↑ Facta2001, WSOY 1985, 14. osa, palsta 487
- ↑ Schäfer, s. 12
- ↑ Schäfer, s. 235
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaksi Petter Schäferin päiväkirjaa, toim. Martti Ruuth, Otava 1912
- Harri Raitis, Vihanmaljojen hetket : kertomus Petter Schäferin elämästä. Lapua: Herättäjä 1993 ISBN 951-878-048-X (romaani)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kansallisbiografia
- Schäfer, Petter, Biografiskt lexikon för Finland (ruotsiksi)
| ||||||||||||||
