Pentatoninen asteikko
Pentatoninen asteikko on sävelasteikko, jossa on vain viisi säveltä oktaavia kohti toisin kuin länsimaisessa musiikissa yleisimmin käytetyissä diatonisissa duuri- ja molliasteikoissa. Tavallisimmat pentatoniset asteikot voidaan myös käsittää duuri- tai molliasteikon muunnelmiksi, joissa puuttuu kaksi asteikon sävelistä.
Pentatoninen asteikko on musiikissa laajalti käytössä eri puolilla maailmaa. Se esiintyy muun muassa kelttiläisessä musiikissa, unkarilaisessa ja kreikkalaisessa kansanmusiikissa, monissa eurooppalaisissa lastenlauluissa, saamelaisten joiuissa, negrospirituaaleissa, eräissä jazz- ja rock-musiikin muodoissa, länsi- ja pohjoisafrikkalaisessa musiikissa sekä erityisesti itäaasialaisessa kuten kiinalaisessa, korealaisessa, vietnamilaisessa ja japanilaisessa musiikissa. Klassisista länsimaisista säveltäjistä sitä on käyttänyt muun muassa Claude Debussy ja Antonín Dvořák useissa sävellyksissään.
Erilaisia pentatonisia asteikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hemitoniset ja anhemitoniset asteikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erilaiset pentatoniset asteikot voidaan jakaa hemitonisiin ja anhemitonisiin asteikkoihin. Anhemitonisissa asteikoissa eivät asteikon sävelet koskaan ole vain puolisävelaskelen päässä toisistaan, hemitonisissa ovat.
Pentatoninen duuriasteikko (anhemitoninen)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laajimmalle levinnyt pentatoninen asteikko anhemitoninen duuriasteikko, jossa neljäs ja seitsemäs sävel eivät esiinny. Se voidaan konstruoida myös kvinttiympyrän avulla lähtien C:stä, jolloin muut sävelet ovat G, D, A ja E. Jos perussävelenä käytetään Fis-säveltä, asteikon muut sävelet ovat Gis, Ais, Cis ja Dis. Viimeksi mainitussa tapauksessa se voidaan pianolla ja muilla kosketinsoittimilla soittaa pelkästään mustia koskettimia käyttämällä.
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Tunnettuja duuripentatonisia melodioita ovat esimerkiksi:
- Auld Lang Syne, Robert Burnsin laulu, ja sen valssimuunnelma Hyvää yötä
- Aamutunnelma Griegin sävellyssarjassa Peer Gynt
- Amazing Grace, John Newtonin hymni
- Chopinin etydi Ges-duuri, op. 10 n:o 5
- Ol’ Man River, amerikkalainen laulu
Pentatoninen molliasteikko (anhemitoninen)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
On olemassa useita asteikkoja, joita voidaan sanoa pentatonisiksi molliasteikoiksi. Niistä yleisin on luonnollisen mollin anhemitoninen muunnelma, josta asteikon toinen ja kuudes sävel puuttuvat. Jos perussävelenä on A, muut sävelet ovat C, D, E ja G. (C:stä lähdettäessä Es, F, G ja B) Jos perussävelenä on Dis, muut sävelet ovat Fis, Gis, Ais ja Cis, ja asteikko voidaan soittaa pelkästään mustia koskettimia käyttämällä. Täten asteikko eroaa duuripentatonisesta vain siinä, että eri sävel katsotaan perussäveleksi.
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Mollipentatoninen asteikko esiintyy esimerkiksi kanadalaisessa kansanlaulussa Land of the Silver Birch ja George Gershwinin laulussa Summertime.
Hemitoniset pentatoniset molliasteikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hemitoninen pentatoninen asteikko esiintyy muun muassa länsi- ja pohjoisafrikkalaisessa musiikissa. Eräs sellainen asteikko voidaan käsittää mollin muunnelmaksi, josta neljäs ja seitsemäs sävel puuttuvat ja toinen sävel on alennettu. Jos asteikko alkaa C:stä, muut sävelet ovat siis Des, Es, G ja As. Jos taas A:sta, muut sävelet ovat B, C, E ja F.
Lähinnä japanilaisessa musiikissa esiintyy myös hemitoninen molliasteikko, josta molliasteikosta on jätetty pois neljäs ja seitsemäs sävel. Jos tällöin perussävelenä on A, asteikon muut sävelet ovat H, C, E ja F. Tämä esiintyy esimerkiksi japanilaisessa laulussa Sakura. C:tä perussävelenä käyttäen muiksi säveliksi tulisivat D, Es, G ja As.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tran Van Khe "Le pentatonique est-il universel? Quelques reflexions sur le pentatonisme", The World of Music 19, nos. 1–2:85–91 (1977). English translation p.76–84
- Kurt Reinhard, "On the problem of pre-pentatonic scales: particularly the third-second nucleus", Journal of the International Folk Music Council 10 (1958).
- Jeff Burns, Pentatonic Scales for the Jazz-Rock Keyboardist (1997).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jeremy Day-O'Connell: Pentatonicism from the Eighteenth Century to Debussy (University of Rochester Press 2007) – tutkielma pentatonisen asteikon lisääntyvästä käytöstä 1800-luvun länsimaisessa musiikissa, sisältää myös 400 esimerkkiä (Arkistoitu – Internet Archive)
- Alternative uses for the pentatonic scale
- Video: How to Play Pentatonic Panflute by Brad White
- Pentatonisia kitara-asteikkoja (Arkistoitu – Internet Archive)
- Pentatonic Minor - Learning The Five Scale Positions for guitar (Arkistoitu – Internet Archive)
- Tutkimus pentatonisen asteikon käytöstä eteläisten Appalakkien alueen kansanlauluissa
