Pekingin rauhansopimus
Pekingin rauhansopimus on yhteisnimitys kolmelle rauhansopimukselle, jotka Qing-dynastian Kiina joutui allekirjoittamaan toisen oopiumisodan päättyessä vuonna 1860. Toisena osapuolena sopimuksissa olivat Iso-Britannia, Ranska ja Venäjä. Ison-Britannian ja Kiinan välisen rauhansopimuksen virallinen nimi oli "Sopimus rauhasta ja ystävyydestä Ison-Britannian ja Kiinan välillä" (engl. Convention of Peace and Friendship between Great Britain and China).[1]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toinen oopiumisota huipentui 18. lokakuuta 1860 siihen, että brittiläiset ja ranskalaiset joukot tunkeutuivat Kiellettyyn kaupunkiin Pekingissä. Kun tämä osoitti Kiinan lopullisesti hävinneen sodan, prinssi Gong pakotettiin allekirjoittamaan Qing-hallituksen edustajana kaksi sopimusta, toinen niistä Britannian edustajana toimineen James Bruce Elginin, toinen Ranskan edustajana toimineen Jean-Baptiste Louis Gros'n kanssa.[2] Vaikka Venäjä ei ollut osallistunut sotaan, prinssi Gong allekirjoitti myös kolmannen sopimuksen Venäjän edustajana toimineen Nikolai Ignatjevin kanssa.
Brittien ja ranskalaisten tavoitteena sodassa oli ollut polttaa Kielletty kaupunki rangaistukseksi siitä, miten Qing-virkamiehet olivat kohdelleet eurooppalaisia vankeja. Koska suunnitelman toteuttaminen olisi vaarantanut rauhansopimusten allekirjoittamisen, he kuitenkin päättivät sen sijasta polttaa Kiinan keisarille kuuluneen Kesäpalatsin.[2]
Sopimukset Ranskan ja Britannian kanssa allekirjoitettiin 24. lokakuuta 1860 seremoniaministeriön rakennuksessa välittömästi Kielletyn kaupungin eteläpuolella.[3]
Sopimuksen määräykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pekingin rauhansopimuksella Kiinan keisari Xianfeng ratifioi samalla vuonna 1858 tehdyn Tientsinin sopimuksen.
Kowloonin niemimaa oli alun perin vuokrattu Britannialle maaliskuussa 1860. Pekingin rauhansopimus lopetti vuokrasuhteen, ja alue luovutettiin virallisesti Britannialle 24. lokakuuta 1860.[4]
Kiinan ja Britannian välisen sopimuksen 6. artiklan mukaan Kiinan oli pysyvästi luovutettava Britannialle Kowloonin niemimaa eli nykyisen Boundary Streetin eteläpuolella oleva alue Hongkongissa, mukaan luettuna Ngong shuen chaun saari (Stonecutters Island).
Kiinan ja Ranskan välisen sopimuksen 6. artiklan mukaan Kiinan oli palautettava Ranskan lähettilään välityksellä omistajilleen "ne uskonnolliset ja hyväntekeväisyyslaitokset, jotka oli takavarikoitu kristityiltä heihin kohdistuneiden vainojen aikana."[5]
Kiinan oli myös luovutettava Venäjälle Mantšurian itä- ja pohjoisosat. Se takasi Venäjälle oikeuden Ussurin aluepiiriin, joka on osa nykyistä Primorjen aluepiiriä ja vastaa Mantšurian entistä Itä-Tartarian maakuntaa. Amurin pohjoispuolella oleva alue, joka vuonna 1689 vahvisteun Nertšinskin rauhansopimuksen mukaan oli kuulunut Kiinalle, oli luovutettu Venäjälle jo Aigunin sopimuksessa vuonna 1858.
Kiinassa Pekingin rauhansopimusta pidetään yhtenä epätasa-arvoisista rauhansopimuksista, jotka maa joutui allekirjoittamaan 1800-luvun loppupuolella.
Myöhemmät vaikutukset ja sopimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pekingin rauhansopimuksessa vahvistettu Kiinan ja Venäjän raja on edelleen voimassa.
Kiinan kansantasavalta ja Iso-Britannia sopivat vuonna 1984, että Hongkongin alue kokonaisuudessaan palautettiin Kiinalle 1. heinäkuuta 1997. Palautettuun alueeseen sisältyivät sekä Hongkongin saari, jonka Britannia oli hankkinut jo Nankingin rauhansopimuksella vuonna 1842, Pekingin rauhansopimuksessa Britannialle luovutettu Kowloon että niihin liittyvät, Britannialle myöhemmin vuokratut alueet.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Convention of Peace and Friendship Between Great Britain and China, Signed at Peking, 24th October, 1860
- ↑ a b c Harris, David. Van Slyke, Lyman P. [2000] (2000). Of Battle and Beauty: Felice Beato's Photographs of China. University of California Press. ISBN 0-89951-100-7
- ↑ Naquin, Susan. [2000] (2000). Peking: Temples and City Life, 1400-1900. University of California Press. ISBN 0-520-21991-0
- ↑ Endacott, George Beer. Carroll, John M. [2005] (2005). A Biographical Sketch-book of Early Hong Kong. HK University press. ISBN 962-209-742-1
- ↑ The Church in China Catholic Encyclopedia. Viitattu 25.2.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kiinan ja Ison-Britannian välisen rauhansopimuksen teksti kokonaisuudessaan (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kiinan ja Ranskan välisen rauhansopimuksen teksti kokonaisuudessaan (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kiinan ja Venäjän välisen rauhansopimuksen teksti kokonaisuudessaan (englannFull text of the Convention of Peking between China and Russia (Arkistoitu – Internet Archive)