Pave Maijanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pave Maijanen
Pave Maijanen ja Hector ”Näkemiin – kuulemiin” -konserttikiertueella Jyväskylässä 24.11.2007.
Pave Maijanen ja Hector ”Näkemiin – kuulemiin” -konserttikiertueella Jyväskylässä 24.11.2007.
Henkilötiedot
Koko nimi Pekka Juhani Maijanen
Syntynyt3. syyskuuta 1950
Lappeenranta
Kuollut16. tammikuuta 2021 (70 vuotta)
Kansalaisuus  Suomi
Muusikko
Taiteilijanimi Pave Maijanen, Paavo Maijanen, Maija Paavonen
Laulukielet suomi
englanti
Aktiivisena 1964–2019
Tyylilajit iskelmä
poprock
Yhtyeet The Top Cats (1964)
Ours (1965–1968)
Kopet (1968–1969)
Mielikummitus (1969–1970)
Smoking (1970–1971)
Pepe & Paradise (1971–1975)
Wigwam (tuottaja 1975, basisti 2018)
Lauluyhtye Fyrkka (1974)
Rock’n’Roll Band (1975 ja 2005)
Royals (1975–1978)
Mistakes (1980–1982)
Hurriganes (1980) (kosketinsoittaja-tuottaja)
Dingo (tuottaja 1984–1994, kosketinsoittaja 1993–1994)
Mestarit (1997–2002)

Pekka Juhani ”Pave” Maijanen (3. syyskuuta 1950 Lappeenranta[1] – 16. tammikuuta 2021[2][3]) oli suomalainen muusikko, joka toimi uransa aikana laulajana, lauluntekijänä, basistina, kosketinsoittajana, rumpalina, kitaristina ja tuottajana. Soolouransa lisäksi Maijanen tunnetaan varsinkin Royalsista, Rock’n’Roll Bandistä, Pepe & Paradisesta ja myös Dingon ja Hurriganesin kosketinsoittaja-tuottajana.

Maijasen omia menestyskappaleita ovat muun muassa ”Pidä huolta”, ”Lähtisitkö”, ”Jano”, ”Elämän nälkä” ja ”Ikävä”. Maijanen edusti Suomea Eurovision laulukilpailussa 1992 kappaleella ”Yamma Yamma”. Maijaselle myönnettiin vuonna 2012 Iskelmä-Finlandia-palkinto,[4] ja vuonna 2015 hän oli mukana Vain elämää -televisiosarjan 4. tuotantokaudella.

Varhaisvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maijanen sai kuusivuotiaana ensimmäisen instrumenttinsa, huuliharpun, ja soitti sillä ensimmäiset esiintymisensä. Ensimmäinen yhtye oli vuonna 1964 Top Cats, mihin häntä pyydettiin rumpaliksi. Hän lainasi harjoitteluun rummut Lappeenrannan kasarmin soittokunnasta.[5] Ours-yhtyeessä hän soitti aluksi rumpuja, myöhemmin kitaraa sekä sähköurkuja. Yhtye esiintyi jo laajemmin muun muassa Helsingissä sekä osallistui Tampereella rockin SM-kisoihin. Maijanen oli rumpalina seuranneessa Kopet-yhtyeessä, joka pääsi ammattimaiselle ohjelmatoimistolle. Yhtye voitti rockin SM-kilpailun Vaasan kesä -tapahtumassa ja esiintyi muun muassa Lappeenrannan alueradion lähetyksissä.[5] 1969 Maijanen haki opiskelijaksi Helsingin yliopiston voimistelulaitokseen, minne hän ei päässyt. Hän pelasi kaudella 1966–1967 LaPan (Lappenrannan Pallon) riveissä jääkiekkoa Suomensarjassa, eli silloisella toiseksi ylimmällä sarjatasolla. Jääkiekkoa hän pelasi Pietarinkadun Oilers -hyväntekeväisyysjoukkueessa vielä 1990-luvulle saakka.[6]

Musiikki ammatiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hessu Hietanen sekä rumpali Rauli Puumalainen pyysivät Maijasta liittymään Johnny Liebkindin taustayhtyeeseen kitaristiksi kesäkiertueen päätyttyä sen siirtyessä Kristianin taustayhtyeeksi, jonka nimeksi tuli Mielikummitus. Maijanen levytti Kristianin kokoonpanossa singlen "Aquarius"/"Never My Lover". Seuraava yhtye oli Matti Sarapaltion johtama Smokings. Tässä yhtyeessä Maijanen on kertonut oppineensa sovitusten tekemisen ja merkityksen Tuomo Tanskan opastamana.[5]

Muusikon ura jatkui Pepe & Paradise -yhtyeen basistina, mihin häntä suositteli yhtyeen kosketinsoittajaksi siirtynyt Pedro Hietanen. Tätä aikaa Maijanen kuvasi erittäin merkittäväksi kehittymisessään muusikkona Markku Johanssonin mutta myös koko yhtyeen vaikutuksesta.[5] Vuonna 1973 hän lähti Paradisesta suorittamaan asevelvollisuutta. Dave Lindholm ja Janne Ödner tutustuttivat hänet rumpali Affe Forsmaniin. Forsmanin ja Ödnerin kanssa hän suunnitteli kokoonpanoa. He soittavat Maijasen ”Fever”-singlellä.

Maijanen toimi solistina muun muassa kitaristi Albert Järvisen albumeilla. Maijasen oma ensimmäinen soolosingle ”Fever” ilmestyi vuonna 1974. Tämän jälkeen seurasi Rock’n’Roll Band, joka hajosi nopeasti eri käsityksiin musiikin suunnasta ja tyylistä. Maijasesta tuli seuraavaksi Royals-yhtyeen laulaja-basisti. Siinä hän sävelsi ensimmäiset kappaleensa itsenäisesti. Sanoitukset teki Jim Pembroke ja kappaleet tulivat albumille Out.

Maijanen aloitti tuottajana 1975 Wigwamin Nuclear Nightclub -albumilla. Tässä hän oli tuohon aikaan harvinaisesti mukana yhtyeen harjoituksissa. Muita tuotantoja olivat muiden muassa Dead End 5, Rock’n’Roll Band sekä Jimi Sumén. Lisäksi hän teki sovituksia sekä lauloi taustoja eri yhtyeille ja artisteille.[5] 1980-luvulla hän tuotti muun muassa Hurriganesin viimeisimmät albumit sekä Dingon levyt. Toisinaan Maijasta on kutsuttu myös ”kuudenneksi Dingoksi”, sillä hän oli aktiivisesti mukana Dingon toiminnassa 1980-luvulla.

Sooloura, laulukieli suomeksi, läpimurto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvun alussa Maijanen perusti yhtyeen Pave’s Mistakes, joka julkaisi kaksi albumia. Jälkimmäisellä levyllä Pidä huolta Maijanen sävelsi, sanoitti ja tulkitsi ensimmäiset suomenkieliset levytyksensä. Levyn otsikkokappaleesta tuli vuoden 1981 suurimpia hittejä.

Ensimmäinen pelkästään Maijasen omaa nimeä kantava sooloalbumi Tanssivat kengät ilmestyi vuonna 1983, sisältäen muun muassa edellisenä vuonna julkaistun disco-funk-hitin ”Aiaiai”. Koko 1980-luvun ajan hän levytti soololevyillään suomenkielistä rock- ja popmusiikkia. Hän teki laulunsa yleensä itse, usein salanimellä Maija Paavonen. Myös Hector teki Maijasen levyille sanoituksia.

1980-luvun puolessavälissä Pave Maijasen sooloura oli suosituimmillaan. Albumit Maijanen (1984) ja Palava sydän (1985) myivät timanttilevyyn oikeuttavan määrän ja Maailman tuulet (1987) kultalevyyn. Maijasen hittejä olivat muun muassa ”Lähtisitkö”, ”Jano”, ”Joki ja meri”, ”Elämän nälkä” ja ”Ikävä”. Englanninkielisen Would You -levyn hän teki vuonna 1987 käyttäen MAYA-nimeä.

Myöhemmin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvulla Pave Maijasen ura lähti laskusuuntaan. Albumit eivät myyneet enää entiseen tapaan ja suurena iskuna tuli viimeinen sija vuoden 1992 Eurovision laulukilpailussa kappaleella ”Yamma Yamma”. Oman soolouransa hiljaiselon aikana hän toimi muun muassa kosketinsoittajana Dingon paluukonserteissa vuosina 1993–1994 ja soitti kaikki kosketinsoitinosuudet Dingon albumilla Via Finlandia. Vuosikymmenen lopulla Maijanen palasi takaisin parrasvaloihin, kun hänen, Kirkan, Hectorin ja Pepe Willbergin Mestarit Areenalla -ryhmä esiintyi loppuunmyydyille jäähalleille ja järjesti ensimmäisenä suomalaisena esiintyjänä oman konsertin Helsingin Olympiastadionilla. Oman uuden soolouran luominen Mestarit Areenalla -projektin jälkeen tyrehtyi kuitenkin nopeasti.[7]

Maijanen teki musiikkia myös televisioon. Hän lauloi tunnusmusiikit muun muassa piirrossarjoihin Ankronikka sekä Nalle Puhin uudet seikkailut. Maijasen salanimiä musiikintekijänä olivat Paavo Maijanen ja Maija Paavonen (tai M. Paavonen)[8].

Kesäkuussa 2014 Maijaselle myönnettiin taiteilijaeläke.[9] Hän konsertoi Polaris-jousikvartetin kanssa sekä Silvennoinen & Maijanen Band -kokonpanossa.

Vuonna 2018 Maijanen oli Wigwamin 50-vuotisjuhlakiertueella basistina ja yhtenä laulajista. Kokoonpano esiintyi myös Wigwam Experience -nimellä, kun Jim Pembroke ei ollut mukana myöhemmissä konserteissa.[10] Helmikuussa 2020 Maijanen palkittiin Emma-gaalassa Erikois-Emmalla elämäntyöstään.[11]

Maijanen harrasti valokuvausta 1970-luvulta asti ja hänen ensimmäinen näyttelynsä KUVA & VALO nähtiin kesällä 2020 Kesälahdella sekä myöhemmin syksyllä 2020 niin Lappeenrannassa kuin Helsingissä, Kanneltalon galleriassakin. Näyttelyn otsikko pohjautui siihen, että Maijanen ei koskaan käyttänyt kuvatessaan salamavaloa, vaan hän kuvasi ainoastaan luonnonvalon kanssa.[12][13]

Pave Maijanen oli naimisissa Liisa Maijasen kanssa. He saivat kaksi yhteistä lasta. Maijanen oli aktiivinen veteraanijääkiekkoilija.[7]

Syksyllä 2018 Maijanen alkoi kärsiä ALS-taudin oireista. Hän sai taudin diagnoosin ja luopui sen edetessä sekä laulamisesta että soittamisesta.[14] Maijanen kuoli tammikuussa 2021 ALS-taudin heikentämänä.[2][15] Maijanen on haudattu Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon Helsinkiin.[16]

Maijasesta ilmestyi huhtikuussa 2021 Tammen kustantama, Tommi Saarelan kirjoittama elämäkertakirja Pave Maijanen – Elämän nälkä.[17]

Maijasen muistolle on omistettu lokakuussa 2023 paljastettu Harri Ahosen pronssiveistos Lavalla, joka sijaitsee Lappeenrannan Rantapuistossa[18].

Syksyllä 2024 ensi-iltansa saavassa Dingo-yhtyeestä kertovassa Levoton Tuhkimo -elokuvassa Pave Maijasta esittää artisti Reino Nordin.[19]

Yhtyeitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soololevyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Niemi, Onni: Iltalehti: Muusikko Pave Maijanen on kuollut Helsingin Sanomat. 16.1.2021. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 16.1.2021.
  2. ↑ a b Vedenpää, Ville: Muusikko Pave Maijanen on kuollut Yle Uutiset. 16.1.2021. Viitattu 16.1.2021.
  3. ↑ Ylimutka, Leena: Muusikko Pave Maijanen, 70, on kuollut Iltalehti. 16.1.2021. Viitattu 16.1.2021.
  4. ↑ Pave Maijanen voitti rahakkaan palkinnon, MTV3, Viitattu 6.7.2012.
  5. ↑ a b c d e Immonen, Risto: Paavo Maijasen haastattelu. Musa, 1977, nro 12, s. 23–31.
  6. ↑ Annala, Jukka: Pave Maijanen paljastaa nyt miten huomasi ALS-sairauden: "Diagnoosi oli tyly" Iltalehti. 2.9.2020. Viitattu 2.9.2020.
  7. ↑ a b Haastattelu ohjelmassa Puoli seitsemän, TV1, 9.9.2010 05.55 ja 14.30. Vieraana 60-vuotias saunafriikki Pave Maijanen.
  8. ↑ http://www.discogs.com/artist/Maija+Paavonen
  9. ↑ He saivat taiteilijaeläkkeet – katso lista! Ilta-Sanomat. 30.6.2014. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 30.6.2014.
  10. ↑ Wigwam-kiertue soundi.fi.
  11. ↑ JVG nappasi palkinnot neljässä kategoriassa: Vuoden yhtye, biisi, striimatuin kappale ja pop – Nämä kotimaiset artistit Emma-gaalassa palkittiin Aamulehti. Viitattu 16.1.2021.
  12. ↑ Pave Maijasen valokuvia ensi kertaa esillä Helsingissä | Helsingin kaupunki, kulttuurin ja vapaa-ajan toimiala www.sttinfo.fi. Viitattu 17.1.2021.
  13. ↑ EKarjala Eventz.today. Viitattu 17.1.2021.
  14. ↑ IS: Pave Maijanen sairastaa ALS-tautia – laulaminen ja soittaminen on jäänyt: ”Aika huteraa alkaa meno olla” Iltalehti. 1.9.2020. Viitattu 2.9.2020.
  15. ↑ Muusikko Pave Maijanen, 70, on kuollut - Iltasanomat Iltasanomat. Viitattu 17.1.2021.
  16. ↑ Pekka Vauhkonen: Pave Maijasen viimeinen leposija VLS - Viimeiset leposijat. 22.7.2023. Viitattu 29.10.2023.
  17. ↑ Uutuuskirja: Pave Maijaselta jymypaljastus Vain elämää -kulisseista – artistit juonivat historiallisen salajuonen, josta tuotantokaan ei tiennyt Ilta-Sanomat. 13.4.2021. Viitattu 13.4.2021.
  18. ↑ Pave Maijanen sai muistoteoksen Lappeenrantaan – tältä se näyttää Yle Uutiset. 12.10.2023. Viitattu 12.10.2023.
  19. ↑ Yllätysnimi näyttelee Pave Maijasta Dingo-elokuvassa www.iltalehti.fi. Viitattu 19.10.2023.
  20. ↑ Biografia pavemaijanen.com. Arkistoitu 30.1.2016. Viitattu 6.8.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Dingo
Studioalbumit
Livealbumit

Live

Kokoelmat
VHS/DVD
Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pave_Maijanen&oldid=22295463”