Olha Saladuh’a
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
_2013.jpg) Olha Saladuh’a (2013) | |||
Maa:  Ukraina
| |||
| Naisten yleisurheilu | |||
| Olympialaiset | |||
 Pronssia |
Lontoo 2012 | kolmiloikka | |
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Daegu 2011 | kolmiloikka | |
| Pronssia |
Moskova 2013 | kolmiloikka | |
| Sisäratojen MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Sopot 2014 | kolmiloikka | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Barcelona 2010 | kolmiloikka | |
| Kultaa |
Helsinki 2012 | kolmiloikka | |
| Kultaa |
Zürich 2014 | kolmiloikka | |
| Sisäratojen EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Göteborg 2013 | kolmiloikka | |
| Pronssia |
Glasgow 2019 | kolmiloikka | |
Olha Valerijivna Saladuh’a (ukr. Ольга Валеріївна Саладуха, s. 4. kesäkuuta 1983 Donetsk) on ukrainalainen kolmiloikkaaja[1] ja poliitikko.
Saladuha oli toinen Izmirin universiadeissa 2005[2]. Vuonna 2006 hän oli neljäs Göteborgin EM-kilpailuissa tuloksella 14,38 m. Osakan MM-kilpailuissa 2007 hän sijoittui seitsemänneksi tuloksella 14,60 m. Bangkokin universiadeissa hän voitti kultaa tuloksella 14,79 m[2]. Vuonna 2008 hän oli kuudes Valencian sisäratojen MM-kilpailuissa tuloksella 14,32 m ja yhdeksäs Pekingin olympialaisissa tuloksella 14,70 m.[1] Barcelonassa 2010 hän voitti Euroopan-mestaruuden tuloksella 14,81 m.[3] Daegun MM-kilpailuissa 2011 hän voitti maailmanmestaruuden tuloksella 14,94 m. Hän voitti Euroopan-mestaruuden Helsingissä 2012 ennätyksellään 14,99 m. Lontoon olympialaisissa hän sai pronssia tuloksella 14,79 m.[1]
Göteborgin EM-hallikilpailuissa 2013 hän voitti mestaruuden Ukrainan ennätyksellä 14,88 m.[2] Moskovan MM-kilpailuissa 2013 Saladuha sijoittui kolmiloikassa pronssille tuloksella 14,65 m. Sopotin MM-hallikilpailuissa 2014 hän sai hopeaa tuloksella 14,45 m.[1][2] Hän voitti kolmannen peräkkäisen Euroopan-mestaruuden Zürichissä 2014 tuloksella 14,73 m. Pekingin MM-kilpailuissa 2015 ja Amsterdamin EM-kilpailuissa 2016 hän sijoittui kuudenneksi. Hän karsiutui loppukilpailusta Rio de Janeiron olympialaisissa 2016 ja Berliinin EM-kilpailuissa 2018. Hän saavutti pronssia sisäratojen EM-kilpailuissa Glasgow'ssa 2019 tuloksella 14,47 m. Hän sijoittui viidenneksi saman vuoden Dohan MM-kilpailuissa. Vuonna 2021 järjestetyissä Tokion olympialaisissa hän karsiutui kolmiloikan loppukilpailusta.[2]
Saladuh’a on valmistunut Donetskin terveystieteen, liikuntatieteen ja urheilun valtioninstituutista. Vuoden 2019 parlamenttivaaleissa hänet valittiin Ukrainan parlamenttiin Verh’ovna Radaan Kansan palvelija -puolueen listan 57:ntenä, sitoutumattomana ehdokkaana. Hän on Verh’ovna Radan nuoriso- ja urheiluvaliokunnan jäsen.[4]
Toukokuussa 2023 Saladuh’aa vastaan nostettiin syyte kansanedustajan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisestä: hän oli vuonna 2020 jättänyt ilmoittamatta omistamallaan kiinteistöllä sijaitsevan keskeneräisen rakennuksen Kolonštšynan kylässä Kiovan lähellä. Saladuh’an mukaan kyseisellä kiinteistöllä ei tuolloin ollut rakennuksia, mutta vuonna 2019 otettu ilmakuva osoitti, että rakennus oli jo silloin rakenteilla.[5] Syytteestä kuitenkin luovuttiin, koska rikos oli ehtinyt vanhentua.[6]
Henkilökohtaiset ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ulkoradat
- Pituushyppy: 637 cm (2006)
- Kolmiloikka: 14,99 m (2012)
- Sisäradat
- Pituushyppy: 631 cm (2006)
- Kolmiloikka: 14,88 m (2013)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Olha Saladuh’a Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Olha Saladuh’a Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). (englanniksi)
- ↑ Saladuha loikki vaivatta mestariksi hs.fi. 31.7.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.8.2010.
- ↑ Саладуха Ольга Валеріївна LB.ua. Arkistoitu 25.7.2023. Viitattu 25.7.2023. (ukrainaksi)
- ↑ НАБУ і САП повідомили про підозру нардепці «Слуг народу» Слово і Діло. 19.5.2023. Arkistoitu 25.7.2023. 25.7.2023
- ↑ САП просить звільнити від відповідальності нардепку Саладуху Слово і Діло. 11.7.2023. Arkistoitu 25.7.2023. 25.7.2023
|
1993: Anna Birjukova | 1995: Inesa Kravets | 1997: Šárka Kašpárková | 1999: Paraskeví Tsiamíta | 2001: Tatjana Lebedeva | 2003: Tatjana Lebedeva | 2005: Trecia Smith | 2007: Yargelis Savigne | 2009: Yargelis Savigne | 2011: Olha Saladuh’a | 2013: Caterine Ibargüen | 2015: Caterine Ibargüen | 2017: Yulimar Rojas | 2019: Yulimar Rojas | 2022: Yulimar Rojas | 2023: Yulimar Rojas | |
|
