Ohrana

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Venäjän salaista poliisia. Jari Tervon romaania käsittelee artikkeli Ohrana (kirja). Myös Suomen Etsivää Keskuspoliisia on kutsuttu joskus Ohranaksi.
Ohrana
Охранное отделение
Ohrannoje otdelenije
Pietarin ohranan ryhmäkuva vuodelta 1905.
Pietarin ohranan ryhmäkuva vuodelta 1905.
Perustettu 12. toukokuuta 1886
Lakkautettu marraskuu 1917
Tyyppi salainen poliisi
Päämaja Pietari
Toiminta-alue Venäjän keisarikunta

Ohrana (ven. охрана, ’suoja’, ’vartio’, johdettu termistä ven. Охранное отделение, Ohrannoje otdelenije, ’suojeluosasto’) oli Venäjän keisarikunnassa toiminut salainen poliisi, joka toimi osana sisäasianministeriötä. Ohranaa avusti valtakunnallinen santarmisto.[1]

Ensimmäinen suojeluosasto Venäjällä perustettiin 1866, kun Dmitri Karakozov oli yrittänyt murhata Venäjän keisari Aleksanteri II:n.lähde?

Ohrana perustettiin Aleksanteri III:n aikana 12. toukokuuta 1886, ja sen nimi muutettiin ohranaksi vuonna 1887, kun keisarin kanslian III osasto muutettiin suojeluosastoksi,lähde? jonka tarkoituksena oli taistella vihamielisiä järjestöjä, terroristeja, sosialisteja ja vallankumouksellisia, vastaan.[2] Ohrana tarkkaili vallankumouksellisten toimia muissa maissa, kuten Ranskassa. Ohranan keskustoimisto oli Pietarissa osoitteessa Fontanka 16. Katuosoite oli tunnettu pahamaineisuudestaan Venäjän keisarikunnassa.

Viimeisten keisarien aikana kaikkialle levinnyt korruptio raunioitti myös ohranan, kuten kaiken muunkin keisarillisen hallinnon. Virastona ohrana lakkautettiin vuonna 1917 lokakuun vallankumouksen yhteydessä Vladimir Leninin käskystä. Suomessa sen nimi jäi kuitenkin eloon: etsivän keskuspoliisin henkilöstö kutsui yksikköään ohranaksi, ja maanalaista toimintaa harjoittaneet kommunistit käyttivät sitä vastapuolen virkavaltaa tarkoittavana pilkkasanana.

Ohranan Suomen-osasto toimi niin sanotussa Ohranan talossa Helsingin Ullanlinnassa osoitteessa Punanotkonkatu 4 ja Korkeavuorenkatu 21.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kirkinen, Heikki (toim.): Venäjän historia, s. 263. Helsinki: Otava, 2000.
  2. Okhranka Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 30.5.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]