Néstor Almendros
| Néstor Almendros | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Néstor Almendros Cuyás |
| Syntynyt | 30. lokakuuta 1930 Barcelona, Espanja |
| Kuollut | 4. maaliskuuta 1992 (61 vuotta) New York, Yhdysvallat |
| Ammatti | elokuvaohjaaja |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Néstor Almendros Cuyás (30. lokakuuta 1930 Barcelona – 4. maaliskuuta 1992 New York) oli espanjalaissyntyinen elokuvaaja ja dokumenttiohjaaja. Hän oli yksi 1970–1980-lukujen arvostetuimmista elokuvaajista, joka sai kolme Oscar-ehdokkuutta ja voitti vuonna 1979 parhaan kuvauksen Oscarin ensimmäisellä Hollywoodissa tekemällään työllä Terrence Malickin elokuvassa Onnellisten aika (1978). Almendros tunnettiin erityisesti luonnonmukaisen valaisutyylin käyttäjänä.[1]
Barcelonassa syntynyt Almendros opiskeli Havannan yliopistossa Kuubassa, jonne hänen perheensä oli muuttanut 1948. Hän opiskeli sitten Centro Sperimentale di Cinematografia -oppilaitoksessa Roomassa 1956–1957 ja New Yorkin City Collegessa Hans Richterin johdolla samalla kun opetti espanjaa Vassar Collegessa. Fidel Castron noustua valtaan Kuubassa Almendros palasi joksikin aikaa sinne tekemään vallankumousta ylistäviä dokumenttielokuvia. 1960-luvun alkuvuosina Almendros työskenteli Ranskassa elokuvaajana ja tv-dokumenttien ohjaajana. [2]
Almendrosin ensimmäinen pitkän näytelmäelokuvan kuvaustyö oli Éric Rohmerin Keräilijätär (1966). Sitä seurasi muun muassa François Truffaut’n Kesytön (1969) sekä useita muita Rohmerin ja Truffaut’n elokuvia. 1970-luvun lopulla Almendros alkoi työskennellä myös Hollywoodissa etenkin Robert Bentonin elokuvissa.
Voitettuaan Oscarin elokuvasta Onnellisten aika (1978) Almendros sai Oscar-ehdokkuudet elokuvista Kramer vastaan Kramer (1979), Sininen laguuni (1980) ja Sofien valinta (1982). Vuonna 1980 hän sai César-palkinnon Truffaut’n elokuvasta Viimeinen metro.
1980-luvulla Almendros teki kaksi Kuuban ihmisoikeustilannetta kritisoivaa dokumenttielokuvaa, Conducta impropia ja Nadie escuchaba. Human Rights Watch jakaa Almendrosin nimeä kantavaa elokuvapalkintoa vuosittaisilla elokuvajuhlillaan.[3]
Vuonna 1984 Almendros julkaisi omaelämäkertansa A Man With a Camera (Farrar, Straus & Giroux 1984). Hän kuoli syöpään 61-vuotiaana 1992.[1]
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ohjaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1950: Una confusión cotidiana, Kuuba (lyhytelokuva), yhdessä Tomás Gutiérrez Alean kanssa
- 1953: Un monólogo de Hamlet, Kuuba (lyhytelokuva)
- 1953: Sabá, Kuuba (lyhytelokuva)
- 1956: The Mount of Luna, USA (lyhytelokuva)
- 1959: 58-59, USA (lyhytelokuva)
- 1960: Escuelas Rurales, Kuuba (lyhytelokuva)
- 1960: Ritmo de Cuba, Kuuba (lyhytelokuva)
- 1960: Gente en la Playa, Kuuba (lyhytelokuva)
- 1961: La tumba francesa, Kuuba (lyhytelokuva) yhdessä Orlando Jiménez Lealin kanssa
- 1969: El Baston, Ranska (lyhytelokuva)
- 1983: Conducta impropia / Mauvaise conduite, Ranska
- 1987: Nadie escuchaba / Nobody listened, USA
Elokuvaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1964: Nadja à Paris – ohj. Éric Rohmer, Ranska (lyhytelokuva)
- 1965: Paris vu par ... (episodi Place de l’Étoile) – ohj. Éric Rohmer, Ranska
- 1965: Paris vu par ... (episodi St. Germain des Près) – ohj. Jean Douchet, Ranska
- 1966: Une étudiante d’aujourd’hui – ohj. Éric Rohmer, Ranska (lyhytelokuva)
- 1966: Keräilijätär (La Collectionneuse) – ohj. Éric Rohmer, Ranska
- 1969: Yöni Maudin kanssa (Ma nuit chez Maud) – ohj. Éric Rohmer, Ranska
- 1969: Kesytön (L’enfant sauvage) – ohj. François Truffaut, Ranska
- 1970: Clairen polvi (Le genou de Claire) – ohj. Éric Rohmer, Ranska
- 1970: Nuori pari (Domicile conjugal) – ohj. François Truffaut, Ranska
- 1971: Englantilaiset naiset (Les deux anglaises et le continent) – ohj. François Truffaut, Ranska
- 1972: Rakkaus iltapäivällä '('L’Amour l’Après-midi) – ohj. Éric Rohmer, Ranska
- 1974: Idi Amin Dada (Général Idi Amin Dada: Autoportrait) – ohj. Barbet Schroeder, Ranska
- 1975: O:n markiisitar (La Marquise d’O) – ohj. Éric Rohmer, Ranska
- 1975: Adelen tarina (L’histoire d’Adèle H.) – ohj. François Truffaut, Ranska
- 1976: Maîtresse – ohj. Barbet Schroeder, Ranska
- 1977: Mies joka rakasti naisia (L’homme qui aimait les femmes) – ohj. François Truffaut, Ranska
- 1978: Vihreä huone (La chambre verte) – ohj. François Truffaut, Ranska
- 1978: Perceval le gallois – ohj. Éric Rohmer, Ranska
- 1978: Mitäs täällä roikut Henry Moon? (Goin' South) – ohj. Jack Nicholson, USA
- 1978: Onnellisten aika (Days of heaven) – ohj. Terrence Malick, USA
- 1979: Kramer vastaan Kramer (Kramer vs. Kramer) – ohj. Robert Benton, USA
- 1979: Rakkaus karkuteillä (L’amour en fuite) – ohj. François Truffaut, Ranska
- 1980: Sininen laguuni (The Blue Lagoon) – ohj. Randal Kleiser, USA
- 1980: Viimeinen metro (Le dernier métro) – ohj. François Truffaut, Ranska
- 1981: Pitkä viikonloppu (Vivement dimanche!) – ohj. François Truffaut, Ranska
- 1982: Yön hiljaisuudessa (Still of the Night) – ohj. Robert Benton, USA
- 1982: Sophien valinta (Sophie's Choice) – ohj. Alan J. Pakula, USA
- 1983: Pauline rantatyttö (Pauline à la plage) – ohj. Éric Rohmer, Ranska
- 1984: Tilaa sydämessä (Places in the Heart) – ohj. Robert Benton, USA
- 1987: Nadine (Nadine) – ohj. Robert Benton, USA
- 1991: Billy Bathgate – ohj. Robert Benton, USA
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Honan, William H.: Nestor Almendros, Cinematographer, Dies at 61, The New York Times 5.3.1992. Viitattu 25.4.2015.
- ↑ Ramírez Berg, Charles ja Edelman, Rob : Almendros, Néstor, teoksessa Pendergast, Tom & Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 4: Writers and Production Artists, 4th edition, s. 20–22. St. James Press, 2000. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 10.4.2015). englanti (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Parkin, Richard: Great Moments, San Francisco Film Society 2006, viitattu 25.4.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Néstor Almendros Elonetissä.
- Néstor Almendros Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
